”Kuin lintuna häkissä” Onko teillä omaishoitaja perheessä?

Omaishoitajat ovat todellisia arjen sankareita. Usein he ovat iäkkäitä ja töissä omaishoitajana kellon ympäri, itsekin jo ehkä huonokuntoisena. Jos teillä on perheessä äiti tai isä tai anoppi tai appi omaishoitajana, kysykää häneltä ”Miten sinä voit?”, ”Miten voimme auttaa?”, ”Saatko itse levättyä tarpeeksi?”, ”Nukutko hyvin?”, ”Onko sinulla omaa aikaa?”

Kuulin aikanaan omaishoitajana toimivalta läheiseltäni lauseen ”Tuntuu kuin olisin lintuhäkissä, enkä pääse lentämään silloin kun haluaisin.” En silloin täysin ymmärtänyt vertausta, mutta jutellessani hänen kanssaan ja opiskellessani gerontologiaa aloin ymmärtämään entistä paremmin omaishoitajan isoa roolia kotona. Hoidettavaa ei voi jättää yksin.

Omaishoitaja on usein seniori. Hänellä on pitkäaikainen suhde hoidettavaan, parisuhde on muuttunut avioliitosta hoitosuhteeksi. Hoidettava on usein kuin lapsi; ehkäpä muistisairas, jota on vahdittava kuin pienokaista. Tai liikkuminen on vaikeaa ja hoidettavaa pitää auttaa kaikessa mahdollisessa vessassa käynnistä pesuun ja syöttämiseen. Hoidettava saattaa valvoa yöt ja kaatumisen tai karkailun pelossa omaishoitaja valvoo myös. Yhdessä on vaikea liikkua, kun fyysiset rajoitteet voi sen estää tai sitten hoitaja voi kokea muistisairaan puolison kanssa liikkumisen vaikeaksi, kun pelkää joko karkaamista tai vahingossa tulevia möläytyksiä ”ihmisten ilmoilla”.

Moni omaishoitaja ei valita rooliaan: jo alttarilla on luvattu olla läsnä myötä- ja vastoinkäymisissä. Lisäksi etenkään omille lapsille ei viitsi valittaa ja kertoa totuutta rankasta elämänvaiheesta. Omaishoitaja saattaa polttaa itseään molemmista päistä.

Minä olen todella iloinen, kun saan auttaa Seuranan kautta omaishoitajaperheitä – se apu kun vaikuttaa niin moneen perheenjäseneen. Se vaikuttaa toki vanhukseen, hoidettavaan, joka saa meiltä säännöllisen ja luotettavan seuran. Hänen kanssaan tehdään mukavia, itse toivomiaan asioita, kohdataan kiireettä keskustellen, musiikkia kuunnellen, ristikoita tehden, ulkoillen, lähikahvilassa kahvitellen jne. Hänelle nämä omat hetket antavat paljon.

Seura auttaa myös todella paljon omaishoitajaa. Se antaa hänelle oman hetken harrastaa, levätä, käydä asioilla, urheilla, tavata omia ystäviä – ladata akkuja ja saada hyvän mielen oman hetken, kun tietää hoidettavan olevan turvallisessa seurassa.

Seura auttaa myös perheen aikuisia lapsia. He nauttivat, kun tietävät omaishoitajan saavan oman hetken. Usein lapset ovatkin niin ihania, että ostavat tämän palvelun lahjaksi omaishoitajalle. Tai jos ei lahjaksi, ottavat kuitenkin yhteyden meihin ja laittavat palvelun alulle.

Kukaan ei jaksa tehdä töitä tauotta – etenkään eläkeikäinen puoliso. Kysytään siis seuraavan kerran tavatessa omaishoitajalta vointia, kuulumisia ja ehdottakaa hänelle oman ajan hankkimista. Alkuun se voi tuntua vieraalta ajatukselta kaikesta vastuussa olevalle omaishoitajalle, mutta jo parin käynnin jälkeen hän huomaa oman ajan tärkeyden.

Meillä on aikaa – sinulle, vanhukselle ja omaishoitajalle.

Merkkipäivälahjaksi aikaa.

Mirka

Lahjaksi aikaa äidille, esimerkki kolme sisarusta     

“Meitä on kolme sisarusta, ja emme halua enää ostaa aineellisia lahjoja 81-vuotiaalle äidillemme, vaan aikaa. Miten voisimme edetä tässä?”

Tässä yksin puhelun aloitus taannoin. Yksi tyttäristä otti yhteyttä, olivat sisarusten kanssa sopineet, että etsivät äidilleen lahjan, mikä ilahduttaa häntä vuoden ympäri. Äiti asuu kotonaan, yksi tyttäristä suht lähellä, kaksi lapsista asuu satojen kilometrien päässä.

Tytär kuvaa äitiään sosiaaliseksi, mutta tilanteen pakosta hieman yksinäiseksi, kun aviomies menehtynyt taannoin, ystäviä ei asu ihan lähellä ja äiti vähän passivoitunut sisätiloihin. Yhteyden ottanut tytär asuu kaukana ja hän ei pysty auttamaan äitiään arjessa, eikä kukaan lapsista halunnut sälyttää kaikkea huolenpitoa lähinnä asuvalle tyttärelle.

Näin ollen sovimme tapaamiskäynnin äidin luona. Kaksi tyttäristä pääsi paikalle ja lisäksi toki tämä virkeän oloinen äiti. Äitiä hieman jännitti alkuunsa, mutta kun selvisi, että Seuranalta tulee aina sama henkilö paikalle, ja tehdään niitä hänelle mukavia asioita toiveiden mukaan, ja juttukin luisti ja luottamus heräsi, niin jännityskin katosi. Äiti halusi kävelyseuraa, kauppaseuraa ja kaverin lähikahvilan kahveille.

Erityisen kiitollinen äiti on lapsilleen tästä huomaavaisesta lahjasta: ”Materiaalia en olisi enää tarvinnutkaan” hän tokaisi iloisena.

Mitä tämä lapsille maksaa? Äidin luona käydään kerran viikossa, kaksi tuntia kerrallaan. Lapset jakavat tämän koko vuoden palvelun keskenään kolmisin ja per viikko hinnaksi tulee 13e per lapsi. Toinen lapsista perusteli sen lounaan hinnalla per viikko, toinen puolestaan kuvaili, että tässä on äidin syntympäivä-, joulu- ja äitienpäivälahjat ja äiti saa nyt kuulemma kortin jokaisena merkkipäivänä missä kerrotaan taas tulevan tapaamisjakson päivät seuraavaan merkkipäivään asti.

Kauimpana asuvaa lasta miellytti etenkin se, että hän saa joka tapaamisen jälkeen kuulumiset sekä tietää, että äidillä on nyt mukava viikoittainen oma juttu, joka tuottaa hyvää mieltä niin lahjan saajalle kuin antajille.

 

Olisiko tässä teidän perheen isänpäivä- tai joululahja tälle vuodelle? Soita ja kysy lisää ja tilaa veloitukseton tutustumiskäynti!

Lahjaksi aikaa -terveisin,

Mirka

 

Tilaa uutiskirjeemme, niin saat blogit ja ajankohtaiset vanhusasiat jatkossa suoraan sähköpostiisi. 

Eino Grön ja muistisairauden kohtaaminen – mitä tehdä kun puoliso sairastuu?

Laulaja Eino Grön kertoo: ”Minä ja Marjatta arvostamme ulkoilua ja toimintakyvyn ylläpitoa. Hyvää on se, että vaimolla on säännöllistä ja luotettavaa seuraa ulkoiluun ja virkistykseen.”

Seurana-eino-gron-mita-tehda-kun-puoliso-sairastuu-muistisairauteen

 

Sain kesällä kunnian päästä vanhusasiakkaamme kanssa Eino Grönin konserttiin. Nautimme lähes 90-vuotiaan vanhuksemme kanssa ikivihreistä kappaleista, kaikille tutun ja komeaäänisen Eino Grönin tulkitsemana.

Kuinka mielenkiintoisesti elämä heittelee: piakkoin konsertin jälkeen tutustuin Eino Gröniin yksityishenkilönä – tai oikeastaan tutustuin Einon ihanaan Marjatta-vaimoon. Marjatan kanssa saamme viikoittain nauttia yhteisistä, virkistävistä hetkistä ulkoilun, muistelun, rupattelun ja esimerkiksi kahvittelun merkeissä.

Einon yhä jatkuva ura keikkoineen sekä ulkomaan matkat toivat huolen kotona yksin olevasta muistisairaasta vaimosta. Muutama vuosi sitten pariskuntaa kohtasikin iso muutos, kun muistisairas Marjatta muutti ympärivuorokautisen palvelun pariin hoivakotiin.

Kyseessä on hieno pariskunta, jonka yhteiset vuosikymmenet ovat hioneet kauniisti yhteen. Lämpö ja kunnioitus huokuvat läpi heidän yhteisissä hetkissään. Eino käy Marjatan luona usein, niin pidempien ulkoilujen kuin ohikulkumatkalla lyhyiden pysähdysten merkeissä – onneksi välimatka on lyhyt. Tämän lisäksi Eino kuitenkin halusi vaimolleen myös säännöllistä seuraa ja juttukaverin arkea piristämään. Marjatta on niin hyväkuntoinen, sosiaalinen ja pirteä, että hoivakodin toisiin asukkaisiin verraten hän kaipaa juttu- ja ulkoiluseuraa – ja sitä Eino hänelle nyt haluaa tarjota.

“Keikkailen säännöllisesti, käyn mökillämme sekä Floridan asunnollamme. Halusin Marjatalle säännöllisen, luotettavan seuran virkistämään ja tuomaan mukavia hetkiä hoivakodin arkeen. Kävelyretket, jutustelu ja Marjatan kiireetön kohtaaminen tuntuivat hyvältä henkisen hyvinvoinnin sekä fyysisen toimintakyvyn ylläpidossa. Lisäksi pidin ajatuksesta, että Seuranan Mirka lähettää tapaamisen jälkeen minulle vaimoni kuulumiset”, Eino kertoo.

Eilen nautimme Marjatan kanssa upeasta syyssäästä pitkän kävelyn merkeissä. Puhuttavaa riittää ja välillä hän luettelee upeat rimpsut suomalaisista iskelmistä – lienevät tuttuja kotoa vuosikymmenten ajalta. Kauniita, kiireettömiä hetkiä.

 

Seuranan kotiin ja hoivakotiin tuotavat palvelut suunnitellaan aina henkilökohtaisella, maksuttomalla tutustumiskäynnillä.

Lue lisää www.seurana.fi ja varaa käynti Mirka Saarinen, 040-555 3235

Seuranan syysvisa

Mietimme aina Seuralaistemme kanssa eri aktiviteetteja ja lisävirkistystä vanhustemme iloksi. Vieraillessani Esperin Hoivakoti Tilkassa viriketoiminnan merkeissä, tein sinne oheisen syysvisan. Tämän voit käydä läpi vaikka oman vanhusrakkaasi luona vieraillessasi – kysymyksistä saa myös mukavaa keskustelua aikaan! Oikeat vastaukset ruksattuna (x)

  1. Milloin omenat kypsyvät
    1. Syyskuussa (x)
    2. Joulukuussa
    3. Tammikuussa
  2. Mikä seuraavista linnuista muuttaa syksyllä etelään
    1. Teeri
    2. Närhi
    3. Joutsen (x)
  3. Milloin loppuu hirvenmetsästyskausi
    1. Joulukuussa (x)
    2. Marraskuussa
    3. Syyskuussa
  4. Kuinka montaa heijastinta jalankulkija saa syksyllä käyttää?
    1. Yhtä
    2. Kolmea
    3. Niin monta kuin haluaa (x)
  5. Mikä on Juice Leskisen syksyaiheinen hitti
    1. Syksyn sävel x
    2. Syksyn laulu
    3. Syyssonaatti
  6. Milloin puolukat yleensä kypsyvät
    1. Kesäkuussa
    2. Helmikuussa
    3. Syyskuussa (x)
  7. Milloin oravat muuttavat etelään
    1. Elokuussa
    2. Marraskuussa
    3. Oravat eivät muuta (x)
  8. Missä kuussa alkaa koulun syyslukukausi
    1. Heinäkuussa
    2. Lokakuussa
    3. Elokuussa (x)
  9. Milloin vietetään Aleksis Kiven päivää
    1. Maaliskuussa
    2. Huhtikuussa
    3. Lokakuussa (x)
  10. Mikä puu pudottaa lehtensä vihreänä
    1. Leppä (x)
    2. Pihlaja
    3. Koivu
  11. Millä nimellä kutsutaan syksyistä ajankohtaa, jolloin yö ja päivä ovat melkein yhtä pitkät?
    1. Syyspäivänseisaus
    2. Syyspäiväntasaus (x)
    3. Talvipäivänseisaus

#UnelmieniVanhuus

Oletko miettinyt, minkälaisen vanhuuden sinä haluat? Entä tiedätkö, mitä äitisi, isäsi tai vaikkapa kummitätisi toivoo vanhuudeltaan? Mikä on hänen unelmansa vanhuuspäivillensä? Mikä saa hänet loistamaan? Mikä on hänen unelmansa? Paljon on tehtävää, jotta vanhuksillemme, ja meille tulevaisuudessa, saadaan unelmien vanhuus, mutta aloitetaan sen rakentaminen nyt. Tervetuloa mukaan!

Me jokainen näemme arjessamme vanhuksia perhepiirissä, ystäväpiirissä, harrastusten tai vaikka kauppamatkojen aikana tai vaikkapa työelämässämme vanhusten parissa. Lisäksi luemme miltei päivittäin mediasta uutisia vanhusten kohtelusta, vaihtuvista hoitotyöntekijöistä, karkailuista kotoa tai hoivakodista, vanhusyksinäisyydestä. Tästä ja vanhusasiakkaidemme ja perheenjäsentensä kanssa jutteluista heräsi ajatus unelmien vanhuudesta. Mitä se voisi olla? Miten sitä kohti voi mennä meistä jokainen?

Mitä tulisi tehdä, jotta meidän vanhuksemme ja me vanhuksena saataisiin nauttia hyvästä elämästä, yksilönä ja merkityksellisyyttä tuntien?

Perustin Seuranan, kun isoisäni ei elänyt unelmien vanhuuttaan hoivakodin viimeisinä vuosina. Samalla tutustuin vanhustenhoitoon eri näkökulmilta ja totesin, että aika moni vanhus kokee yksinäisyyttä, turvattomuutta, putoaa byrokratian ja hallinnon rattaisiin, laitostuu, menettää intimiteettinsä ja merkityksellisyytensä. Halusin vanhus kerrallaan luoda onnellista vanhuutta tarjoamalla merkityksellisiä hetkiä, yksilöllisesti, vanhuksen toiveita kuunnellen, kiireettömästi, tuoda piristystä arkeen – niin kotona kuin hoivakodissa.

Työni ja Seuralaistemme työ tarjoaa päivittäin kosketuksia vanhusten arkeen niin kotona kuin hoivakodissa. Yksilöllisintä ja omat toiveet huomioivaa vanhuutta elävät ne, joiden oma lapsi tai lähiomainen on aktiivisesti hoivassa mukana. He pitävät omaisensa puolta, esittävät toivomuksia, vaativat hoivaa, virkistävät ja vievät vanhusta toiveidensa tekemisiin kunnon mukaan. Huolehtivat myös oikeuksista monimutkaisessa hallinnon ja virastojen viidakossa.

Entä ne, joilla lähisuku asuu kaukana tai joilla ei ole lähisukua huolehtimassa. Ne, jotka ovat pudonneet laitoksessa omillaan olevaan olotilaan? Heille toivon muun muassa mahdollisimman hyvää hoivakotia – sydämellään työtä tekeviä ammattilaisia.

Millainen olisi unelmiesi vanhuus?

Kyselin vanhuksiltamme, minkälaista olisi heidän unelmiensa vanhuus. Tässä muutamia vastauksia lyhyesti:

– Saisin olla hoidettavana omassa kodissa, tutussa ympäristössä

– Minun ei tarvitsisi olla yksin

– Pääsisin ulos aina kun haluaisin

– Saisin maittavaa kotiruokaa ja herkkuhetkiä, en halua syödä laitosruokaa

– Näkisin lapsiani ja lastenlapsiani monta kertaa viikossa

– Koen turvaa, missä olenkin

– Saisin kodinomaisen vanhainkotiympäristön

– En minä enää osaa unelmoida

Jotta saamme aikaan nykyisille vanhuksille ja itsellemmekin tulevaisuudessa omannäköisen, onnellisen unelmiemme vanhuuden, käynnistämme #unelmienivanhuus -kampanjan. Keräämme toiveita, ideoita, ajatuksia. Näitä jalostamme, viemme eteenpäin ja olemme aktiivisesti mukana, jotta kasvava vanhusmäärä ja heidän hyvä hoivansa saataisiin yhteistyössä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa paremmaksi. Kaikkia tahoja tarvitaan, ja omiin siiloihin katsominen pitää unohtaa, kuten myös turha byrokratia ja maalaisjärjen sulkeminen hallinnollisten asioiden taakse.

Mikä on sinun unelmiesi vanhuus?

Kysy tätä itseltäsi ja lähipiirin vanhukselta. Jo vaikka pienellä ulkoilulla tai lempihampurilaisaterian viennillä hoivakotiin saadaan pikkuinen onnentunne aikaan – kaikille osapuolille. Omaa ja lähivanhuksen unelmaa voi myös kiteyttää vaikka hoitotahtomme avulla.

Mieti sinä unelmiesi vanhuus – kyselemme sitä eri kanavissamme syksyn aikana. Lähde itse ja läheistesi kanssa mukaan kampanjaan!

”Unelma jostakin elämään meidät saa”

 

Tilaa uutiskirjeemme, niin saat blogit ja ajankohtaiset vanhusasiat jatkossa suoraan sähköpostiisi.