Blogi

”Kerro, kuka hyötyy eniten Seuranan palveluista”

Sain taannoin keskustella, Dosentti-ohjelman juontajan Arto Luukkasen kanssa. Esityksen jälkeen sain yhden mukavan yhteydenoton ja yhteydenottaja kysyi, että kenelle ne Seuranan palvelut oikein ovat parhaimmillaan. Kysyjälle vastasin seuraavaa:

1.     Heille, kenellä alkaa ensimmäiset vanhuuden oireet näyttämään merkkejä. Toimintakyky saattaa olla vähän heikentynyt, ensimmäiset sairaudet tulleet esiin, eläkkeelle jäännin jälkeen sosiaalinen elämä kutistunut. Silloin Seuralaisemme tuo parhaan ilon säännöllisillä virkistystapaamisilla, yhteisellä kivalla tekemisellä, jutustelulla ja reippaalla mielellä. Parasta ennaltaehkäisyä toimintakyvyn heikkenemiselle ja mielialan laskulle!

2.      Muistisairas vanhus, joka kokee turvattomuutta kotona. Hän soittaa usein lapsilleen ja kysyy samoja asioita. Hän kaipaa juttuseuraa, asiointiapua ja kokee yksinäisyyttä. Hän arvostaa tuttua, säännöllistä Seuralaista, joka tuo ilon, keskustelut, kahvittelut ja sosiaalisen elämän arkeen.

3.     Perhe asuu kaukana tai elää ruuhkavuosien kiireessä, eivätkä ehdi seniorin luo päivittäin, viikoittain tai välttämättä edes kuukausittain. Meidän hieno yhtenäinen toiminta vanhuksen, perheensä ja Seuralaisen välillä on upeaa yhteydenpitoa, kuulumisten ja toiveiden vaihtoa – ja mikä tärkeintä; vanhukselle merkityksellisiä hetkiä, jotka tuovat ilon ja hyvän mielen elämään.

4.     Elämän viimeiset kuukaudet ja saattohoitovaihe. Seuralaisemme pitää kädestä kiinni, lukee rauhallisella äänellä toivekirjaa, kuuntelee lempimusiikkia puhelimen kautta ja vie ulos nauttimaan omenapuiden kukista. Nämä kiireettömät rauhalliset hetket sairaalassa tuovat rauhallisen ilon. Kiitän Seuralaisiamme näiden arvokkaiden hetkien ja lämpimän tunnelman luomisesta.

5.     Hoivakotiin siirtynyt vanhus. Hoivakotiin muuttaminen on iso juttu, etenkin muistisairaalle! Missä on koti, missä on tutut esineet, missä on huoneeni, missä on perheeni ja missä on vaatteeni jne. Kysymysten määrä on loputon, vanhuksen huoli valtava, kun ei muista tai ymmärrä muuttunutta tilannetta. Tässä kohti Seuralaisemme pitää kädestä, kertoo missä ollaan, käy läpi rauhallisesti paikkaa, läheisten sijaintia, oman huoneen sijaintia jne. Ja mikä ihaninta, vie ulos, tapahtumiin ja muihin tilanteisiin, missä vanhus kokee olevansa edelleen osa yhteiskuntaa. Merkityksellisiä hetkiä parhaimmillaan. Seuralainen myös kertoo omaisille vanhuksen kuulumisista, tarpeista ja muusta tärkeästä sekä antaa heille arvokasta tietoa vanhuksen kotiutumisesta uuteen ympäristöön.

6.     Perheetön vanhus. Tärkeitä ja arvokkaita hetkiä, kun saamme auttaa asioinnissa, pitää vanhuksen puolia, kertoa häntä hoitaville henkilöille kuten lääkärille, kotihoidon edustajalle tai muulle vastaavalle tietoa tilanteestaan, asioita mitä hän ei välttämättä muista sanoa. Kunniahetkiä meille olla isona luottamuksen kohteena.

Tässä muutamia esimerkkejä asiakkaistamme, joille olemme tulleet elämäänsä juuri hyvään hetkeen ja tarpeeseen – ja tehneet työmme sydämellä, merkityksellisyyden tunteen tuomisesta nauttien.

Hiukset kauniiksi papiljottien avulla.
Kukkien poimisen iloa.

Hyvää kesää toivotellen, Mirka

Kotitalousvähennyksellä turvataan onnellista vanhuutta

Kirjoitin alla olevan mielipidekirjoituksen 3.6.2019, kun olin lukenut YLE:n sivuilta tietoa hallituksen kaavailusta kotitalousvähennyksen pienentämiseksi. Mieleeni tuli Seuranan vanhusasiakkaat, jotka pienistä eläkkeistään tilaavat palvelumme ja takaavat sillä itselleen turvattuja, seurallisia virkistyshetkiä sekä asiointiapua onnellisen vanhuuden hetkien takaamiseksi.

Olen monet kerrat soittanut heidän apunaan verotoimistoon. Olemme tilanneet uutta verokorttia ja yllättyneet iloisesti, kun veroprosentti palveluidemme hankinnan myötä on laskenut esimerkiksi 9:stä nollaan tai 24:stä 10:een. Konkreetista hyötyä heille, ihanaa!

Näiden yksin asuvien, itsestään huolehtivien vanhusten puolta ei pidä kukaan. Niinpä me Seuralaiset pyrimme pitämään. Kirjoitin aiheesta alla olevan tekstin, joka julkaistiin Helsingin sanomissa.

Hyvää alkanutta kesäkuuta toivottaen, Mirka

Luonto kauneimmillaan.

Kotitalousvähennystä tarvitaan onnellisen vanhuuden turvaamiseksi

Harmikseni luin aamulla 1.6.2019 mediasta, että uusi hallituksemme on pienentämässä kotitalousvähennystä 50%:sta 40%:iin ja lisäksi myös kotitalousvähennyksen enimmäismäärä laskee 2400 eurosta 2250 euroon. Huolestuttavaa.

Paljon puhutaan vanhusten tilanteesta Suomessa. Kotitalousvähennys on antanut monelle vanhukselle mahdollisuuden ostaa itse siivous- ja hoivapalveluita kotiin ja taata sitä kautta pärjäämisen omassa kodissa mahdollisimman pitkään.

Kotitalousvähennys mainitaan usein valitettavasti hyvätuloisten eduksi. Tunnen kuitenkin useita pienituloisia eläkeläisiä, nuoremmasta 95-vuotiaaseen sotaveteraaniin, joille kotitalousvähennys on mahdollistanut hoivan hankinnan kotiin. Heillä veroprosentti on pudonnut lähelle nollaa hankinnan myötä, ja se on konkreettisesti osoittanut vanhukselle tämän hienon hyödyn.

Mielestäni nämä itse itselleen palveluita ostavat vanhukset pitää palkita siitä, että hankkivat omalla rahalla palveluita, pyrkivät asumaan kotonaan, pitävät yllä toimintakykynsä ja estävät mielialan laskua ja sitä kautta julkisen sektorin sairaanhoidon kuluja. Tämä säästää paljon yhteiskunnan rahoja, kun eivät ole laitoksissa hoidettavana eivätkä terveyskeskusten lääkärijonoissa.

Ehdotan, että onnellisen vanhuuden merkeissä eläkeläisille kotitalousvähennys nostetaan vähintään 60%, mieluiten jopa 100%:iin sekä hankintaenimmäismäärän reilua nostamista.

Toimintakyvyn ylläpitäminen on erittäin tärkeää.

Eino Grön mukana Seuranan sotaveteraani- kummitoiminnassa

Kesäkuussa Eino tarjoaa lauluhetken sotaveteraanikummivanhuksille, tuoden iloa ja mukavan sosiaalisen hetken arkeensa: ”Olen aina arvostanut sotaveteraaneja suunnattomasti ja ollut mukana heille hyvää tekevissä hankkeissa. Niin myös tässä. Yksinäisyys ja sisällä vietettävät päivät vievät mielialaa ja toimintakykyä alaspäin. Näin ollen luotettava, tuttu seura ja virkistys on jotain, mitä haluan sotaveteraaneille mahdollistaa. Lisäksi haastan yksityiset ja yritykset ostamaan lahjaksi aikaa sotaveteraaneille”

Viime kesänä käynnistyi Seuranan lämminhenkinen kummivanhusprojekti https://www.sotaveteraanipiirihelsinki.fi kanssa. Halusimme mahdollistaa arvostamillemme sotaveteraaneille onnellisia hetkiä kotonaan tai hoivakodissa seuran, virkistyksen ja ulkoilun merkeissä. Toiveidensa mukaan. Suuri osa kummivanhuksistamme kokee yksinäisyyttä, kun ei enää pääse kotoa yksin liikkeelle ja ikätoverit ovat jo menneet pois. Perhekään ei ehdi olla läsnä päivittäin arjessa mukana. ”Miten helppoa tehdä hyvää ja nauttia itsekin ostetusta ajasta!”

Miksi halusimme hyvää sotaveteraaneille?

Koemme, että nyt on viimeiset hetket aikaa vaikuttaa heidän onnelliseen vanhuuteen, auttaa arjessa ja pitää merkityksellisyyttä yllä. Sotaveteraanien keski-ikä on 94 vuotta ja he tarvitsevat apua arkeensa. Yksi kummivanhuksistamme, Raimo, 94, totesi, että elämä palvelutalossa on niin yksinäistä, kun juttu- ja seurapelikaveria ei ole ja ulos ei yksin uskalla lähteä. Kunto kuulemma rapisee.

Keitä kummivanhuksemme ovat?

Mukana on mm. niin Eeva 93v, Ola 94v, Jaakko 88v sekä Raimo 94v. He kaikki ovat hurmaavia! Ja kiitollisia – kuten myös omaisensa – että saavat olla mukana, ja heille on haluttu ostaa lahjaksi aikaa.

Mitä teemme kummivanhustemme kanssa?

Ihan samaa, kuin kaikkien vanhustemme kanssa. He saavat aina oman tutun Seuralaisen. Ovat muodostaneet aidon ystävyyssuhteen Seuralaisen kanssa ja odottavat jokaista tapaamista innolla. Tuula-seuralaisemme käy Raimon luona – heillä vasta hauskaa onkin! Vakio-ohjelmaansa kuuluu kävely, kaupassa käynti, lottoaminen, kahvipullan hankinta, kahvit ja ajankohtaishetki lehden kera sekä pelituokio korttien merkeissä. Raimo se tuppaa Tuulan voittamaan korttipelissä. 🙂 Aina ei ole hyviä päiviä, ikä tuo sen tullessaan. Kun Raimo joutui sairaalaan, Tuula kävi puolestaan siellä virkistämässä kodin sijaan. Sitä vasta Raimo arvostikin!

Olan kanssa muistoja piisaa! Niin sosiaalinen, iloinen, muistelua rakastava mies, jonka tarinat ja upea elämä vievät aina mennessään. Hyvä kun kahvia ehtii nauttia tarinoinnin ja muistojen lomassa. Aika rientää kanssaan.

Jaakko puolestaan keksii aina mukavat tekemiset Raija-seuralaiselleen; milloin katsotaan diat, milloin valokuvat tai muut muistot. Aina on helppo Jaakon luokse mennä, kun päivän suunnitelmat ovat jo valmiina – kahvihetkeä unohtamatta. Jaakko se vasta onnellinen olikin, kun kuuli olevansa mukana kummiohjelmassa: ”Niin on kotona yksinäistä, kun kaverit eivät enää pääse käymään.”

Tapaamiset ovat siis aina lämminhenkisiä, kummivanhuksen toiveita kuunnellen, onnellista vanhuutta tuoden.

Keitä ovat kummit?

Kummi voi olla sinä tai yrityksesi. Jaakolla esimerkiksi on ollut kummeina sekä yksityishenkilöitä että yrityksiä. Kaikilla ollut halu auttaa sotaveteraaneja ja tehdä 100% perille menevä lahjaostos.

Miksi ovat halunneet lähteä kummiksi?

Kaikkia kummeja yhdistää halu tehdä hyvää, sekä halu nähdä, että ostamansa hyvä menee perille ja olla mukana kummivanhuksen elämässä. Yksityishenkilöt ovat halunneet laittaa joulumuistamisrahat kummivanhuksen hyväksi, tai ostaa aikaa oman äitinsä muistoksi. Yritykset siksi, että tietävät että ostoksensa menee perille ja saavat olla mukana kummivanhuksen elämässä. Yritykset ovat käyneet kylässä kummivanhuksensa luona, vieneet jouluterveisiä, laulaneet ja käyneet kahvilla luonaan.

Mitä seuraavaksi?

Nyt olemme toimittaneet kummivanhuksille seuraa 100 käynnin verran! Palaute sotaveteraaneilta on ollut täydet 5 pistettä, perheenjäseniltään 5 pistettä ja Seuralaisilta 5 pistettä. Annetaan tämän hyvän jatkua ja haastamme kaikki mukaan tähän kampanjaan!

”Täällä sitä yksin on. Onneksi sinä käyt piristämässä!”

Lähde Einon ja monen lahjaksi aikaa ostaneen tavoin tukemaan sotaveteraanikummivanhuksia. https://seurana.fi/aikaa/

“Liikkukaa, liikkukaa. Siinä on aina palkinto.”

”Liikunnasta ilman muuta!” Näin totesi urheilua harrastava laulaja Eino Grön viimeksi tavatessamme. Kysyin häneltä, mistä aiheesta haluaisi kirjoittaa Seuranan blogisivulle.

Kasvaminen liikunnan parissa

Eino Grön on viettänyt aina liikunnallista elämää. Jo lapsena Reposaaressa kavereiden kanssa harrastettujen jää- ja pihaurheilujen rinnalle hänen elämäänsä tuli paini. Eino oli siitä niin innostunut ja menestyikin niin hyvin, että se olisi jopa voinut muodostua ammatiksi laulamisen sijaan. Hän on voittanut useita palkintoja painista ja urheilu vei myös opiskelemaan liikunnanohjaajaksi Pajulahden urheiluopistoon. Lisää painiurastaan hän kertoo mm. täällä.

Urheilu on ollut tärkeä osa Einon elämää kaikki vuodet. Nykyään hänen liikkumisensa koostuu mm. aktiivisesta golfauksesta ja pitkistä sauvakävelylenkeistä. Eino viettää aikaansa Floridan asunnollaan, ja golf-harrastusta ja ulkoilua onkin hyvä harrastaa siellä vuoden ympäri. Lisäksi hän käy usein kävelemässä ihastuttavan Marjatta-vaimonsa kanssa ja haluaakin pitää Marjatan toimintakykyä yllä ulkoilun ja kävelyn merkeissä. Marjatta asuu hoivakodissa ja Eino käy hänen luonaan aktiivisesti.

Ulkoilu virkistää sielua ja ruumista

Kun Eino tilasi Seuranan palvelut vaimolleen virkistykseksi hoivakotiin, hänellä oli kaksi toivetta meille; ensinnäkin juttuseuraa Marjatan iloksi hoivakodin arkeen. Asukkaat kun ovat hoivakodeissa usein vähemmän hyväkuntoisia ja keskusteluyhteyttä on siten vaikeampi saada. Eino halusi Marjatalle mukavia, sosiaalisia hetkiä vaikkapa kahvikupposen äärellä, silloinkin kun ei itse ole paikalla. Tärkeimpänä toiveena oli kuitenkin mukavat ulkoiluaktiviteetit Marjatan piristykseksi ja kunnon ylläpitämiseksi.

Hyvät välineet – parempi mieli

Marjatta on itsekin liikunnallinen ja tykkää lähteä aina lenkille, kun vain on mahdollista. Aika menee siivillä rantareittejä sauvakävellen ja vilkkaasti keskustellen. Einoa kiitän siitä, että Marjatalla on todella hyvät ja kauniit, tekniset ulkoiluvarusteet joka säälle, niin talvisista nastakengistä kevyempiin lenkkikenkiin kuin lämpimästä takista kevyempään tuulitakkiin – ilo aina laittaa ne päälle ja lähteä nauttimaan kauniista maisemista juttelun siivittämänä.

Ikiliikkujan terveiset Seuranan asiakkaille

Pyysin Einolta terveiset Seuranan asiakkaille ja ne tulivatkin kuin apteekin hyllystä ”Liikkukaa, liikkukaa, siinä on aina palkinto!”

Tätä on helppo uskoa, kun katsoo tätä hyväkuntoista 80-vuotiasta laulajaa, joka tämänkin mukavan tapaamisen päätteeksi oli lähdössä ajamaan kohti seuraavaa konserttipaikkakuntaa, reippaana ja hyvillä mielin, aina positiivisena. Ja äänihän hänellä on edelleen mitä komein. Hyviä konsertteja Eikka!

Mä mistä löytäisin sen täydellisen hoivaKODIN? Maalaisjärkiset vinkit kodin valintaan

Onko teidän perheessänne ajankohtaista vanhuksen muuttaminen kotoaan hoivakotiin? Meiltä kysytään paljon vinkkejä toimintakuntiemme (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Tampere, Turku) hoivakodeista sekä siitä, mitä pitää ottaa huomioon omalle rakkaalle parhaan mahdollisen hoivakodin valinnassa. Tässä minun ja Seuralaistemme maalaisjärkisen kokemuksen vinkkejä, josko näistä olisi apua. Isoissa kaupungeissa on onneksi vaihtoehtoja – kunhan vain löytää Sen Oikean.

Laitoin otsikon sanan KODIN isolla, koska sitähän me etsimme. Emme laitosta vaan kotia rakkaallemme. Se onkin sitten sinun ja perheesi arvioitavissa, onko hoivakoti todella koti: siten että siellä vanhus saa elää omilla rytmeillään ja elintavoillaan kuin on tehnyt useat vuosikymmenet vai laitetaanko hänet muottiin ja kohdellaan enemmänkin vieraana kuin kodin asukkaana. Ennen visiittiä kannattaa tehdä itselle muutaman kohdan vaatimuslista, jonka toivoo oman vanhuksen kohdalla ehdottomasti täyttyvän. Siitä on hyvä sitten jälkikäteen vertailla nähtyjä hoivakoteja.

Ilmapiiri ja sydämellään työtä tekevät hoitajat

Ensimmäiseksi mieleen tulee hoivakodin hengen ja ilmapiirin aistiminen. Joskus olen kuullut, että tärkeintä hoivakodissa on hyvät kiinteistön puitteet – mutta mielestäni tärkeintä on ilmapiiri ja ammattitaitoinen, vanhuksen kohtaava henkilökunta.

Kiersin kerran viikon aikana useammassa hoivakodissa, kun asiakkaamme halusi itse käydä katsomassa paikkoja ja pyysi minua varaamaan tutustumiskäynnit. Eräässä hoivakodissa ”esittelijä” manasi ensin alkuun kiirettä, resurssipulaa ja sitä että olimme hänen mielestään väärään aikaan tulleet (meillä oli mustaa valkoisella ko. sovittu tapaamisaika). Tämän jälkeen hän kierrätti meidät vauhdilla hoivakodin läpi ja puhui koko ajan minulle – ei katsonut vanhusta silmiin lainkaan. Totesin hänelle matkan varrella, että minä en etsi paikkaa vaan tämä asiakkaani tässä vieressä. Arvaatte varmasti, valitsiko vanhus kyseisen hoivakodin. Ei.

Onko johtaja läsnä, välittävä, sitoutunut ja henkilökuntaansa arvostava? Arvostaako hän enemmän sydämellä tehtyä työtä kuin byrokratiaa, säännösteltyjä aikatauluja ja sen ja kiireen ja resurssipulan taakse suojautumista? Onko hoivakodin ilmapiirikysely saatavilla nähtäväksi? Kuinka usein henkilökunta vaihtuu? Vaikuttaako henkilökunta tyytyväiseltä ja sitoutuneelta sekä hoivakotiin, työhön että vanhuksiin?

Kun vierailet, näkyykö yhteisissä tiloissa iloisia, siististi puettuja ja laitettuja vanhuksia, joille jutellaan vai onko käytävät ja salit tyhjät, ja vanhukset omissa huoneissaan yksin, sängyssä maaten? Onko henkilökunnan toimistotila näkyvällä paikalla, läsnä vai huone erikseen, jossa henkilökunta istuu keskenään ja vanhukset omalla puolella keskenään tai pahimmassa tapauksessa yksin? Tätä vanhanaikaista koppimallia näkee valitettavan paljon.

Seurana-vinkkeja-hoitokodin-valintaan

Hoivakoti ja vierailijat – onko mukavaa mennä rakkaan luokse kylään?

Aisti myös, miten henkilökunta suhtautuu vanhuksen vieraisiin. Ovatko vieraat tervetulleita? Saavatko vieraatkin kahvin kahviaikaan? Sehän on vanhuksen koti, siitä maksetaan jopa hurjat 5000 euroa kuulta, kyllä siihen kahvi vieraallekin kuuluu – niinhän kotona ”ruukataan” tarjota. Valitettavasti Seuralaisemme kokevat joskus näitä ikäviä hetkiä, kun henkilökunta tylysti tuo kahvin kahviaikaan vanhukselle, ja vanhus ihmeissään, että miksi hänen rakas vieraansa ei sitä saa. Voi kun olisikin helppoja tapoja testailla henkilökunnan palveluasennetta ja -valmiutta tällaisten tilanteiden varalle. Ja voi kun kaikki hoivakodit haluaisivat muotoilla palvelujaan vanhuksille sopivaksi. Tehtävää olisi. Toisaalta toisessa vanhuksemme hoivakodissa on nätisti pöydällä termoskannu aina kahvia täynnä ja siitä on kiva ottaa kupponen kahvia vanhuksemme kanssa ulkoilun päälle. Juttu jatkuu siinä kivasti.

On ihana mennä tapaamaan omaa vanhusasiakasta hoivakotiin, missä henkilökunta tervehtii iloisesti, kertoo heti missä vanhus sillä hetkellä osastolla onkaan, kysyvät suunnitelmia tapaamiselle, toivottelevat mukavaa ulkoilua, musiikkihetkeä tai vastaavaa. Ja ottavat vanhuksen taas ilolla vastaan, kun saavumme osastolle tapaamisemme lopussa. Näitä ihania, lämpimän tervetulon hoivakoteja löytyy onneksi.

Aktiviteetit ja virkistystoiminta

Hoivakodin aktiviteetit – mitä ne ovat ja kuinka usein niitä tarjotaan? Entä saatetaanko niihin esimerkiksi muistisairaiden osastolta? Usein hoivakodeissa on hienoja tapahtumia ja aktiviteetteja, mutta esimerkiksi muistisairaiden lukitulta osastolta niihin ei pääse ja kukaan ei niihin saata. Voisi kysyä siis myös, seurataanko hoivakodissa asukkaiden virkeyden ja toimintakyvyn muutosta muuttamisesta lähtien – onko aktiivisuus, sosiaalisuus, hyvinvointi lisääntynyt mukavien aktiviteettien ja hoivan myötä?

Entä viriketoiminta, kuka vastaa siitä ja miten?  Tavatkaa virikevastaava ja kyselkää myös niistä toiminnoista. Meilläkin yksi vanhuksemme asuu hoivakodissa, jossa virikeohjaaja on hurmaava, lähestyttävissä oleva ja miettii aina iloisia asioita vanhusten aktivoinniksi. Kivaa katsella ja kuunnella hänen toimiaan. Entä sauna esimerkiksi? Pääseekö vanha himosaunoja usein saunaan? Tai mitenkäs liikuntapuoli? Onko siellä kuntosalia, missä tehdään ohjatusti liikkeitä lihastoiminnan ylläpitämiseksi?

Hyvä ruoka, parempi mieli

Ruokailusta kannattaa selvittää, että onko oma keittiö vai tuleeko ruoka valmiina toisaalta. Entä onko esimerkiksi hedelmiä ja kasviksia tarjolla automaattisesti? Onko kaikki ruokaan liittyvä siis myös kodinomaista? Ja saavatko omaiset esimerkiksi syödä vanhustensa kanssa ja jos saavat, mihin hintaan? Jos on aina totuttu näkemään ruuan merkeissä, juttelemaan kiireettä ja nauttimaan yhdessä, ei sitä saisi katkaista laitostumisen myötä. Muistisairaalle voi olla hyvinkin tärkeä perinne.

Mitä palveluja kuuluu hoivaan ja hintaan?

Mitä palveluja vanhus saa? Kysykää vaikkapa kynsien leikkaamisesta. Tämäkin on selvinnyt meille ja asiakkaillemme yllätyksenä, että osassa kodeista henkilökunta ei esimerkiksi leikkaa vanhusten kynsiä. Ne olikin sitten siellä monella todella pitkät. Entä parturipalvelu, jalkahoito ja muut tarpeelliset palvelut?

Vanhusten kohtaaminen

Onko henkilökunta vuorovaikutuksessa vanhusten kanssa? Juttelevatko takaisin, pysähtyvätkö kuuntelemaan asian, vastaavatko ja tarttuvatko siihen? Onko heillä yhteinen kieli? Näyttävätkö vanhukset siltä, että kokevat merkityksellisyyttä henkilökunnalle jutellessa vai juokseeko henkilökunta vain kiireellä ohi?

Surullisia on ne hetket, kun kuulee vanhuksen pyytävän päästä vessaan ja henkilökunta tuhahtaen sanoo, että ”joo joo, sulla on vaippa, kyllä sinä pärjäät.” Siitä on ihmisarvo kaukana. Näissä tilanteissa on pitänyt puuttua peliin ja antaa palautetta nätistä puheesta ja merkityksellisyydestä. Entä miten ennakoiden ja kommunikoiden hoiva tapahtuu; esimerkiksi kääntäminen sängyssä, tuleeko hoitaja luokse, kääntää, vanhus säikähtää ja hoitaja toteaa jälkikäteen, että käänsin vaan. Vai tuleeko lähelle, ottaa kontaktin vanhukseen ja kertoo, että käännetään sinut nyt toiseen asentoon. Voi kun meillä olisi oppimista tuossa ennakoivassa ja huomioivassa kommunikoinnissa.

Viestiminen

Miten hoivakoti kommunikoi perheelle vanhuksen kuulumisista, tarpeista ja toiveista? Tässä tuntuu olevan monella parantamisen varaa – omaiset kaipaavat kuulumisia. Niinhän minäkin kaipasin ja kun en niitä saanut, etsin ulkopuolista tahoa tähän hommaan.

Ulkoilumahdollisuudet

Onko hoivakodilla parveke- tai piha-alueita, joihin pääsee helpostikin ulos, mikäli ei ole saattajaa kävelylenkeille?

Lopuksi

Hoivakodit ovat monesti melkoisessa kurimuksessa – tulosta pitää tuottaa ja kaikkea pitää tehostaa, mutta maalaisjärjellä, sydämellä ja kokemuksella uskomme, että hyvällä johtajuudella, arvostetulla ja sitoutuneella, sydämellisellä henkilökunnalla ja vanhusten aidolla kohtaamisella ja kuuntelulla moni hoivakoti saisi uskomattoman hienoja onnellisen vanhuuden tarinoita aikaan. Se ei ole rahasta eikä resursseista kiinni, että saadaan onnellista vanhuutta ja mukavia kohtaamisia aikaan. Näistä iloisista kokemuksista saamme onneksi aina välillä lukea lehdistä. Kiitos näille hoivakodeille ja henkilökunnalleen! Tässä aivan ihana esimerkki Hämeestä.

Kannattaa siis luottaa omaan vaistoon, että onko juuri tapaamasi hoivakoti se sinun rakkaalle soveltuvin. Ja ainahan voi miettiä vielä sitä, että pärjäisikö vanhus sittenkin vielä kotonaan, jos sinne saisi avustetusti seuran, ruokailun, siivouksen ja jos sairaanhoidollisesti ei vielä tarvitse vaikkapa nostureita tms. avuksi ja koti on mahdollisimman turvallinen ja esteetön. Me autamme ilomielin tässä.

Tsemppiä hyvän KODIN valintaan! Autamme ilomielin omien kokemustemme kanssa, mikäli haluatte. Ja kun päädytte hoivakotiin, tapaamme vanhusta ilomielin siellä ja kerromme kuulumisensa myös teille.

Kotoiluterveisin,

Mirka