Onko teidän perheessänne ajankohtaista vanhuksen muuttaminen kotoaan hoivakotiin? Meiltä kysytään paljon vinkkejä toimintakuntiemme (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Tampere, Turku) hoivakodeista sekä siitä, mitä pitää ottaa huomioon omalle rakkaalle parhaan mahdollisen hoivakodin valinnassa. Tässä minun ja Seuralaistemme maalaisjärkisen kokemuksen vinkkejä, josko näistä olisi apua. Isoissa kaupungeissa on onneksi vaihtoehtoja – kunhan vain löytää Sen Oikean.
Laitoin otsikon sanan KODIN isolla, koska sitähän me etsimme. Emme laitosta vaan kotia rakkaallemme. Se onkin sitten sinun ja perheesi arvioitavissa, onko hoivakoti todella koti: siten että siellä vanhus saa elää omilla rytmeillään ja elintavoillaan kuin on tehnyt useat vuosikymmenet vai laitetaanko hänet muottiin ja kohdellaan enemmänkin vieraana kuin kodin asukkaana. Ennen visiittiä kannattaa tehdä itselle muutaman kohdan vaatimuslista, jonka toivoo oman vanhuksen kohdalla ehdottomasti täyttyvän. Siitä on hyvä sitten jälkikäteen vertailla nähtyjä hoivakoteja.
Ilmapiiri ja sydämellään työtä tekevät hoitajat
Ensimmäiseksi mieleen tulee hoivakodin hengen ja ilmapiirin aistiminen. Joskus olen kuullut, että tärkeintä hoivakodissa on hyvät kiinteistön puitteet – mutta mielestäni tärkeintä on ilmapiiri ja ammattitaitoinen, vanhuksen kohtaava henkilökunta.
Kiersin kerran viikon aikana useammassa hoivakodissa, kun asiakkaamme halusi itse käydä katsomassa paikkoja ja pyysi minua varaamaan tutustumiskäynnit. Eräässä hoivakodissa ”esittelijä” manasi ensin alkuun kiirettä, resurssipulaa ja sitä että olimme hänen mielestään väärään aikaan tulleet (meillä oli mustaa valkoisella ko. sovittu tapaamisaika). Tämän jälkeen hän kierrätti meidät vauhdilla hoivakodin läpi ja puhui koko ajan minulle – ei katsonut vanhusta silmiin lainkaan. Totesin hänelle matkan varrella, että minä en etsi paikkaa vaan tämä asiakkaani tässä vieressä. Arvaatte varmasti, valitsiko vanhus kyseisen hoivakodin. Ei.
Onko johtaja läsnä, välittävä, sitoutunut ja henkilökuntaansa arvostava? Arvostaako hän enemmän sydämellä tehtyä työtä kuin byrokratiaa, säännösteltyjä aikatauluja ja sen ja kiireen ja resurssipulan taakse suojautumista? Onko hoivakodin ilmapiirikysely saatavilla nähtäväksi? Kuinka usein henkilökunta vaihtuu? Vaikuttaako henkilökunta tyytyväiseltä ja sitoutuneelta sekä hoivakotiin, työhön että vanhuksiin?
Kun vierailet, näkyykö yhteisissä tiloissa iloisia, siististi puettuja ja laitettuja vanhuksia, joille jutellaan vai onko käytävät ja salit tyhjät, ja vanhukset omissa huoneissaan yksin, sängyssä maaten? Onko henkilökunnan toimistotila näkyvällä paikalla, läsnä vai huone erikseen, jossa henkilökunta istuu keskenään ja vanhukset omalla puolella keskenään tai pahimmassa tapauksessa yksin? Tätä vanhanaikaista koppimallia näkee valitettavan paljon.
Hoivakoti ja vierailijat – onko mukavaa mennä rakkaan luokse kylään?
Aisti myös, miten henkilökunta suhtautuu vanhuksen vieraisiin. Ovatko vieraat tervetulleita? Saavatko vieraatkin kahvin kahviaikaan? Sehän on vanhuksen koti, siitä maksetaan jopa hurjat 5000 euroa kuulta, kyllä siihen kahvi vieraallekin kuuluu – niinhän kotona ”ruukataan” tarjota. Valitettavasti Seuralaisemme kokevat joskus näitä ikäviä hetkiä, kun henkilökunta tylysti tuo kahvin kahviaikaan vanhukselle, ja vanhus ihmeissään, että miksi hänen rakas vieraansa ei sitä saa. Voi kun olisikin helppoja tapoja testailla henkilökunnan palveluasennetta ja -valmiutta tällaisten tilanteiden varalle. Ja voi kun kaikki hoivakodit haluaisivat muotoilla palvelujaan vanhuksille sopivaksi. Tehtävää olisi. Toisaalta toisessa vanhuksemme hoivakodissa on nätisti pöydällä termoskannu aina kahvia täynnä ja siitä on kiva ottaa kupponen kahvia vanhuksemme kanssa ulkoilun päälle. Juttu jatkuu siinä kivasti.
On ihana mennä tapaamaan omaa vanhusasiakasta hoivakotiin, missä henkilökunta tervehtii iloisesti, kertoo heti missä vanhus sillä hetkellä osastolla onkaan, kysyvät suunnitelmia tapaamiselle, toivottelevat mukavaa ulkoilua, musiikkihetkeä tai vastaavaa. Ja ottavat vanhuksen taas ilolla vastaan, kun saavumme osastolle tapaamisemme lopussa. Näitä ihania, lämpimän tervetulon hoivakoteja löytyy onneksi.
Aktiviteetit ja virkistystoiminta
Hoivakodin aktiviteetit – mitä ne ovat ja kuinka usein niitä tarjotaan? Entä saatetaanko niihin esimerkiksi muistisairaiden osastolta? Usein hoivakodeissa on hienoja tapahtumia ja aktiviteetteja, mutta esimerkiksi muistisairaiden lukitulta osastolta niihin ei pääse ja kukaan ei niihin saata. Voisi kysyä siis myös, seurataanko hoivakodissa asukkaiden virkeyden ja toimintakyvyn muutosta muuttamisesta lähtien – onko aktiivisuus, sosiaalisuus, hyvinvointi lisääntynyt mukavien aktiviteettien ja hoivan myötä?
Entä viriketoiminta, kuka vastaa siitä ja miten? Tavatkaa virikevastaava ja kyselkää myös niistä toiminnoista. Meilläkin yksi vanhuksemme asuu hoivakodissa, jossa virikeohjaaja on hurmaava, lähestyttävissä oleva ja miettii aina iloisia asioita vanhusten aktivoinniksi. Kivaa katsella ja kuunnella hänen toimiaan. Entä sauna esimerkiksi? Pääseekö vanha himosaunoja usein saunaan? Tai mitenkäs liikuntapuoli? Onko siellä kuntosalia, missä tehdään ohjatusti liikkeitä lihastoiminnan ylläpitämiseksi?
Hyvä ruoka, parempi mieli
Ruokailusta kannattaa selvittää, että onko oma keittiö vai tuleeko ruoka valmiina toisaalta. Entä onko esimerkiksi hedelmiä ja kasviksia tarjolla automaattisesti? Onko kaikki ruokaan liittyvä siis myös kodinomaista? Ja saavatko omaiset esimerkiksi syödä vanhustensa kanssa ja jos saavat, mihin hintaan? Jos on aina totuttu näkemään ruuan merkeissä, juttelemaan kiireettä ja nauttimaan yhdessä, ei sitä saisi katkaista laitostumisen myötä. Muistisairaalle voi olla hyvinkin tärkeä perinne.
Mitä palveluja kuuluu hoivaan ja hintaan?
Mitä palveluja vanhus saa? Kysykää vaikkapa kynsien leikkaamisesta. Tämäkin on selvinnyt meille ja asiakkaillemme yllätyksenä, että osassa kodeista henkilökunta ei esimerkiksi leikkaa vanhusten kynsiä. Ne olikin sitten siellä monella todella pitkät. Entä parturipalvelu, jalkahoito ja muut tarpeelliset palvelut?
Vanhusten kohtaaminen
Onko henkilökunta vuorovaikutuksessa vanhusten kanssa? Juttelevatko takaisin, pysähtyvätkö kuuntelemaan asian, vastaavatko ja tarttuvatko siihen? Onko heillä yhteinen kieli? Näyttävätkö vanhukset siltä, että kokevat merkityksellisyyttä henkilökunnalle jutellessa vai juokseeko henkilökunta vain kiireellä ohi?
Surullisia on ne hetket, kun kuulee vanhuksen pyytävän päästä vessaan ja henkilökunta tuhahtaen sanoo, että ”joo joo, sulla on vaippa, kyllä sinä pärjäät.” Siitä on ihmisarvo kaukana. Näissä tilanteissa on pitänyt puuttua peliin ja antaa palautetta nätistä puheesta ja merkityksellisyydestä. Entä miten ennakoiden ja kommunikoiden hoiva tapahtuu; esimerkiksi kääntäminen sängyssä, tuleeko hoitaja luokse, kääntää, vanhus säikähtää ja hoitaja toteaa jälkikäteen, että käänsin vaan. Vai tuleeko lähelle, ottaa kontaktin vanhukseen ja kertoo, että käännetään sinut nyt toiseen asentoon. Voi kun meillä olisi oppimista tuossa ennakoivassa ja huomioivassa kommunikoinnissa.
Viestiminen
Miten hoivakoti kommunikoi perheelle vanhuksen kuulumisista, tarpeista ja toiveista? Tässä tuntuu olevan monella parantamisen varaa – omaiset kaipaavat kuulumisia. Niinhän minäkin kaipasin ja kun en niitä saanut, etsin ulkopuolista tahoa tähän hommaan.
Ulkoilumahdollisuudet
Onko hoivakodilla parveke- tai piha-alueita, joihin pääsee helpostikin ulos, mikäli ei ole saattajaa kävelylenkeille?
Lopuksi
Hoivakodit ovat monesti melkoisessa kurimuksessa – tulosta pitää tuottaa ja kaikkea pitää tehostaa, mutta maalaisjärjellä, sydämellä ja kokemuksella uskomme, että hyvällä johtajuudella, arvostetulla ja sitoutuneella, sydämellisellä henkilökunnalla ja vanhusten aidolla kohtaamisella ja kuuntelulla moni hoivakoti saisi uskomattoman hienoja onnellisen vanhuuden tarinoita aikaan. Se ei ole rahasta eikä resursseista kiinni, että saadaan onnellista vanhuutta ja mukavia kohtaamisia aikaan. Näistä iloisista kokemuksista saamme onneksi aina välillä lukea lehdistä. Kiitos näille hoivakodeille ja henkilökunnalleen! Tässä aivan ihana esimerkki Hämeestä.
Kannattaa siis luottaa omaan vaistoon, että onko juuri tapaamasi hoivakoti se sinun rakkaalle soveltuvin. Ja ainahan voi miettiä vielä sitä, että pärjäisikö vanhus sittenkin vielä kotonaan, jos sinne saisi avustetusti seuran, ruokailun, siivouksen ja jos sairaanhoidollisesti ei vielä tarvitse vaikkapa nostureita tms. avuksi ja koti on mahdollisimman turvallinen ja esteetön. Me autamme ilomielin tässä.
Tsemppiä hyvän KODIN valintaan! Autamme ilomielin omien kokemustemme kanssa, mikäli haluatte. Ja kun päädytte hoivakotiin, tapaamme vanhusta ilomielin siellä ja kerromme kuulumisensa myös teille.
Kotoiluterveisin,
Mirka
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
