Moni vanhus kärsii yksinäisyydestä, vaikka he eivät sitä sanoisikaan perheenjäsenilleen. Heidän sukupolvensa ei ole tottunut valittamaan, ja yksinäisyydestä puhuminenkin voi olla vaikeaa. Oletko sinä kuunnellut tai seuraillut perheenne vanhinta siten, että kaipaisiko hän seuraa arjen iloksi ja virkistykseksi?
Puhelin soi, vastaan ja hiljaisella äänellä esittäytyy eläkeläisrouva, joka oli nähnyt artikkelin Seuranasta ja halusi tilata itselleen palvelun. Kaipasi seuraa arjen iloksi, kun perhe asuu kaukana eivätkä ehdi usein vierailla. Ystävät ovat jo hoivakodissa tai menehtyneet, elämä tuntuu olevan oman kodin seinien sisäpuolella.
Nämä puhelut ovat joka kerta yhtä merkityksellisiä niin vanhukselle kuin minulle. He ovat hyvin avoimina, kertovat tilanteestaan ja kaipaavat nyt apua; juttukaveria, muistelukaveria, asiointikaveria, kahvitteluseuraa, ulkoiluseuraa jne. Vaatii paljon rohkeutta soittaa ja pyytää apua, se ei ole etenkään meille suomalaisille luonteenomaista pyytää jotain itselleen.
Sovimme ilmaisen tutustumiskäynnin. Tässä tapaamisessa käymme läpi niin vanhuksen toiveita palvelulle, kuin toimintamalliamme, kotitalousvähennyksen hyödyntämistä ja monta muuta asiaa. Keskustelemme tarkkaan myös vanhuksen toiveet palvelun sisällöstä ja kirjaamme ne ylös palvelusuunnitelmaa varten. Tärkeintä tapaamisessa on kuitenkin tutustuminen, vanhuksen kysymyksiin vastaaminen sekä hyvän yhteishengen ja luottamuksen syntyminen. Vanhuksella pitää olla turvallinen ja hyvä olo Seuralaisemme kanssa.
Mikäli hänen mahdolliset lapsensa eivät pääse paikalle, otamme toki heidän yhteystietonsa ja soitamme heillekin ja käymme vanhemman tilaaman palvelun läpi. Yleensä lapset ovat hieman yllättyneitäkin vanhemman kokemasta yksinäisyyden tunteesta, hehän eivät lapsilleen valita asioista. Lisäksi yllättyvät myös siitä, että oma vanhempi on näin hienosti itse tarttunut asiaan ja uskaltanut soittaa ja tilata palvelua. Moni kun säästää turhaan tässä elämän vaiheessa, sen sijaan että käyttäisi itselle hyvää mieltä ja virkistystä tuoviin palveluihin rahaa.
Mutta sitten joskus kohtaan myös sen perheenjäsenen, joka kieltää palvelun heti. Näin kävi tämän esimerkin alussa olevan vanhuksen kanssa. Tytär oli sitä mieltä, että rahaa ei tähän käytetä, ja he kyllä hoitavat vanhuksen itse. Ymmärrän toki, että jos palveluihin ei ole ennen käytetty rahaa, se tuntuu tässä tilanteessa uudelta ja vähän ehkä pelottaakin. Yritän kertoa, että kiitos hienon kotitalousvähennyksemme, tuntihinnaksi jää 20 euroa. Eettisesti en voi alkaa väkisin myymään palvelua enkä voi mennä vanhuksen kotiin luonnollisestikaan, vaikka hän sitä haluaisi. Hänen raha-asioistaan huolehtii nyt perhe ja he tekevät päätökset siitä, mitä ostetaan.
Soitan vanhukselle ja kerron nätisti, että tällä kertaa emme voi valitettavasti aloittaa yhteisiä tapaamisia, ja että hän voi jutella tyttären kanssa vielä, että mitä palveluita kaipaisi ja kartoittaisivat yhdessä vaikkapa mahdollisuuksia. Tyttärelle suosittelin myös kolmannen sektorin vapaaehtoisia. He ovat suosittuja: jonoja on, ja eivät voi luvata säännöllistä, tuttua seuraa viikoittain, mutta josko sieltä ensihätä tulisi vanhuksen yksinäisyyden ratkaisuun.
Tilanne tuntuu minusta pahalta. Mietin usein, mitä tälle rouvalle kuuluu ja olisinko voinut jotenkin auttaa yksinäisyyden tunteen vähenemisessä ja piristyksen tuomisessa arkeen.
Onneksi tämä tarina muuten päättyi hyvin! Vajaa kuukausi ensitapaamisestamme puhelin soi, ja tällä kertaa tytär soitti. Hän halusi tavata äitinsä kanssa. Olivat jutelleet avoimesti yksinäisyydestä, ulkoiluseuran kaipuusta ja päättivät tilata sittenkin meiltä vakituisen, tutun seuran äidin iloksi. Tulin niin iloiseksi! Nyt tapaamme viikoittain, aina iloisena ja tarinoita pulputen.
Jos sinä mietit, onko vanhempasi yksinäinen kotona tai hoivakodissa, juttele hänen kanssaan. Kysele, miltä hänestä tuntuu ja mitä hän toivoo. Ja jos tuntuu, että yksinäisyys vaivaa, hän ei pääse tarpeeksi ulos, hänellä ei ole juttuseuraa tai vaikkapa asiointiapua, soitahan 040-555 3235. Sovitaan veloitukseton tutustumikäynti ja katsotaan toisimmeko juuri me iloa vanhuksesi arkeen.
Aurinkoisia päiviä toivotellen,
Mirka
