Paluu yliopistolta työarkeen sai katsomaan ikääntymistä uudella tavalla

Palautin juuri maisterintutkielmani Helsingin yliopiston sosiaali- ja terveystutkimuksen ja johtamisen maisteriohjelmasta ja jätin samalla valmistumispyynnön. Pitkän opiskelurupeaman jälkeen tuntui lämpimältä palata takaisin toimistolle naurun, tiimin, inspiroivaa työtä tekevien eläkeläisten sekä valtavan elämänkokemuksen omaavien asiakkaiden ääreen.

Kun hyväksyin maisteripaikan unelmayliopistostani vuonna 2024, jätin samalla haikeasti asiakasvastaavan tehtävät taakseni. Onneksi yhteys Seuranaan ei kuitenkaan katkennut, vaan opintojen oheen löytyi muuta tekemistä. Matkan varrelle on mahtunut myynnin auttamista, lomatuurauksia, rekrytointia ja kaikkea siltä väliltä. Vaikka roolit ovat vaihtuneet, tunne on pysynyt samana: Seuranalla on tullut olo, että kuuluu porukkaan silloinkin, kun ei ole ollut joka päivä arjessa mukana.

Ehkä juuri siksi paluu takaisin asiakasvastaavan työhön tuntuu nyt erityisen hyvältä, omalle vahvuusalueelle, ihmisten kohtaamisen ääreen. Opintojeni aikana perehdyin paljon palvelumuotoiluun, palvelujärjestelmän yhteistyörakenteisiin sekä osallisuuden merkitykseen hyvinvoinnille. Ja oikeastaan juuri meidän Seuranan työyhteisöön palaaminen muistutti taas konkreettisesti siitä, miten suuri merkitys ihan vain arjen kohtaamisilla on. Jos jo gradukuplasta palaaminen toimistolle tuntui näin merkitykselliseltä, miltä tuntuu arki ihmiselle, jonka päivissä ei käy juuri ketään nauramassa samoille jutuille ja päivittelemässä maailman menoa yhdessä?

Seuranalla nämä asiat näkyvät hyvin konkreettisesti. Uskallan väittää, että päivän tärkein hetki voi olla yhteinen kahvi, pieni kävely tai ihan vain keskustelu toisen kanssa. Monelle ne voivat näyttää pieniltä asioilta arjen keskellä, mutta lopulta kyse ei ole pienistä asioista tai edes iästä, vaan siitä, että joku on läsnä: kuuntelemassa, nauramassa ja jakamassa aivan tavallista arkea.

Samaan aikaan Suomessa puhutaan paljon väestön ikääntymisestä ja hoivakriisistä, mutta liian usein keskustelu jää lyhytnäköiseksi. Juuri nyt olisi tärkeämpää kuin koskaan uskaltaa panostaa ikäihmisiin rohkeasti: nimenomaan taloudellisesti.

Tarvitsemme uusia innovaatioita, ennaltaehkäiseviä palveluita ja niitä inhimillisiä ratkaisuja, jotka auttavat ihmisiä pärjäämään kotona ja pysymään osana yhteisöä. Ja tiedän, tätä varmasti aina sanotaan: “Tarvitaan innovaatioita.” Valmiita vastauksia Suomen ikääntymisen haasteisiin ei varmasti ole olemassa. Jos jotain opinnoista kuitenkin jäi käteen, niin olkoon se tämä: rohkeutta tarvitaan. Rohkeutta kokeilla uusia ratkaisuja, investoida ajoissa ja tehdä asioita vähän eri tavalla ennen kuin tilanne on käsissä.

Se tarkoittaa myös sitä, että välillä pitää uskaltaa ottaa riskejä, vaikka kaikkia vastauksia ei vielä olisi.

Seuraavat 10–15 vuotta tulevat olemaan väestörakenteen muutoksen kannalta poikkeuksellinen vaihe erityisesti ikääntymisen näkökulmasta. Juuri siksi nyt tarvittaisiin rohkeutta investoida ajoissa toimiviin ja ennaltaehkäiseviin ratkaisuihin. Kyse ei välttämättä ole siitä, että palvelujärjestelmää pitäisi kasvattaa samalla tavalla seuraavat vuosikymmenet, vaan siitä, että pystymme vastaamaan tähän poikkeukselliseen väestörakenteen muutokseen kestävällä tavalla silloin, kun paine on suurimmillaan.

Onneksi Seuranalla on uskallettu ajatella rohkeasti. Mirka, toimitusjohtajamme, on osannut nähdä kasvun paikkoja, kehittää uutta ja ottaa rohkeita askelia silloinkin, kun olisi ollut helpompaa pelata varman päälle. Ehkä juuri tällaisia ihmisiä ja yrityksiä tarvitaan myös tulevaisuuden vanhuspalveluissa enemmän.

Ja juuri siksi tuntuu niin hyvältä olla taas täällä — naurun, kohtaamisten ja merkityksellisen työn äärellä.💜

Asiakasvastaava,
Iida Heinonen