“Liikkukaa, liikkukaa. Siinä on aina palkinto.”

”Liikunnasta ilman muuta!” Näin totesi urheilua harrastava laulaja Eino Grön viimeksi tavatessamme. Kysyin häneltä, mistä aiheesta haluaisi kirjoittaa Seuranan blogisivulle.

Kasvaminen liikunnan parissa

Eino Grön on viettänyt aina liikunnallista elämää. Jo lapsena Reposaaressa kavereiden kanssa harrastettujen jää- ja pihaurheilujen rinnalle hänen elämäänsä tuli paini. Eino oli siitä niin innostunut ja menestyikin niin hyvin, että se olisi jopa voinut muodostua ammatiksi laulamisen sijaan. Hän on voittanut useita palkintoja painista ja urheilu vei myös opiskelemaan liikunnanohjaajaksi Pajulahden urheiluopistoon. Lisää painiurastaan hän kertoo mm. täällä.

Urheilu on ollut tärkeä osa Einon elämää kaikki vuodet. Nykyään hänen liikkumisensa koostuu mm. aktiivisesta golfauksesta ja pitkistä sauvakävelylenkeistä. Eino viettää aikaansa Floridan asunnollaan, ja golf-harrastusta ja ulkoilua onkin hyvä harrastaa siellä vuoden ympäri. Lisäksi hän käy usein kävelemässä ihastuttavan Marjatta-vaimonsa kanssa ja haluaakin pitää Marjatan toimintakykyä yllä ulkoilun ja kävelyn merkeissä. Marjatta asuu hoivakodissa ja Eino käy hänen luonaan aktiivisesti.

Ulkoilu virkistää sielua ja ruumista

Kun Eino tilasi Seuranan palvelut vaimolleen virkistykseksi hoivakotiin, hänellä oli kaksi toivetta meille; ensinnäkin juttuseuraa Marjatan iloksi hoivakodin arkeen. Asukkaat kun ovat hoivakodeissa usein vähemmän hyväkuntoisia ja keskusteluyhteyttä on siten vaikeampi saada. Eino halusi Marjatalle mukavia, sosiaalisia hetkiä vaikkapa kahvikupposen äärellä, silloinkin kun ei itse ole paikalla. Tärkeimpänä toiveena oli kuitenkin mukavat ulkoiluaktiviteetit Marjatan piristykseksi ja kunnon ylläpitämiseksi.

Hyvät välineet – parempi mieli

Marjatta on itsekin liikunnallinen ja tykkää lähteä aina lenkille, kun vain on mahdollista. Aika menee siivillä rantareittejä sauvakävellen ja vilkkaasti keskustellen. Einoa kiitän siitä, että Marjatalla on todella hyvät ja kauniit, tekniset ulkoiluvarusteet joka säälle, niin talvisista nastakengistä kevyempiin lenkkikenkiin kuin lämpimästä takista kevyempään tuulitakkiin – ilo aina laittaa ne päälle ja lähteä nauttimaan kauniista maisemista juttelun siivittämänä.

Ikiliikkujan terveiset Seuranan asiakkaille

Pyysin Einolta terveiset Seuranan asiakkaille ja ne tulivatkin kuin apteekin hyllystä ”Liikkukaa, liikkukaa, siinä on aina palkinto!”

Tätä on helppo uskoa, kun katsoo tätä hyväkuntoista 80-vuotiasta laulajaa, joka tämänkin mukavan tapaamisen päätteeksi oli lähdössä ajamaan kohti seuraavaa konserttipaikkakuntaa, reippaana ja hyvillä mielin, aina positiivisena. Ja äänihän hänellä on edelleen mitä komein. Hyviä konsertteja Eikka!

Mä mistä löytäisin sen täydellisen hoivaKODIN? Maalaisjärkiset vinkit kodin valintaan

Onko teidän perheessänne ajankohtaista vanhuksen muuttaminen kotoaan hoivakotiin? Meiltä kysytään paljon vinkkejä toimintakuntiemme (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Tampere, Turku) hoivakodeista sekä siitä, mitä pitää ottaa huomioon omalle rakkaalle parhaan mahdollisen hoivakodin valinnassa. Tässä minun ja Seuralaistemme maalaisjärkisen kokemuksen vinkkejä, josko näistä olisi apua. Isoissa kaupungeissa on onneksi vaihtoehtoja – kunhan vain löytää Sen Oikean.

Laitoin otsikon sanan KODIN isolla, koska sitähän me etsimme. Emme laitosta vaan kotia rakkaallemme. Se onkin sitten sinun ja perheesi arvioitavissa, onko hoivakoti todella koti: siten että siellä vanhus saa elää omilla rytmeillään ja elintavoillaan kuin on tehnyt useat vuosikymmenet vai laitetaanko hänet muottiin ja kohdellaan enemmänkin vieraana kuin kodin asukkaana. Ennen visiittiä kannattaa tehdä itselle muutaman kohdan vaatimuslista, jonka toivoo oman vanhuksen kohdalla ehdottomasti täyttyvän. Siitä on hyvä sitten jälkikäteen vertailla nähtyjä hoivakoteja.

Ilmapiiri ja sydämellään työtä tekevät hoitajat

Ensimmäiseksi mieleen tulee hoivakodin hengen ja ilmapiirin aistiminen. Joskus olen kuullut, että tärkeintä hoivakodissa on hyvät kiinteistön puitteet – mutta mielestäni tärkeintä on ilmapiiri ja ammattitaitoinen, vanhuksen kohtaava henkilökunta.

Kiersin kerran viikon aikana useammassa hoivakodissa, kun asiakkaamme halusi itse käydä katsomassa paikkoja ja pyysi minua varaamaan tutustumiskäynnit. Eräässä hoivakodissa ”esittelijä” manasi ensin alkuun kiirettä, resurssipulaa ja sitä että olimme hänen mielestään väärään aikaan tulleet (meillä oli mustaa valkoisella ko. sovittu tapaamisaika). Tämän jälkeen hän kierrätti meidät vauhdilla hoivakodin läpi ja puhui koko ajan minulle – ei katsonut vanhusta silmiin lainkaan. Totesin hänelle matkan varrella, että minä en etsi paikkaa vaan tämä asiakkaani tässä vieressä. Arvaatte varmasti, valitsiko vanhus kyseisen hoivakodin. Ei.

Onko johtaja läsnä, välittävä, sitoutunut ja henkilökuntaansa arvostava? Arvostaako hän enemmän sydämellä tehtyä työtä kuin byrokratiaa, säännösteltyjä aikatauluja ja sen ja kiireen ja resurssipulan taakse suojautumista? Onko hoivakodin ilmapiirikysely saatavilla nähtäväksi? Kuinka usein henkilökunta vaihtuu? Vaikuttaako henkilökunta tyytyväiseltä ja sitoutuneelta sekä hoivakotiin, työhön että vanhuksiin?

Kun vierailet, näkyykö yhteisissä tiloissa iloisia, siististi puettuja ja laitettuja vanhuksia, joille jutellaan vai onko käytävät ja salit tyhjät, ja vanhukset omissa huoneissaan yksin, sängyssä maaten? Onko henkilökunnan toimistotila näkyvällä paikalla, läsnä vai huone erikseen, jossa henkilökunta istuu keskenään ja vanhukset omalla puolella keskenään tai pahimmassa tapauksessa yksin? Tätä vanhanaikaista koppimallia näkee valitettavan paljon.

Seurana-vinkkeja-hoitokodin-valintaan

Hoivakoti ja vierailijat – onko mukavaa mennä rakkaan luokse kylään?

Aisti myös, miten henkilökunta suhtautuu vanhuksen vieraisiin. Ovatko vieraat tervetulleita? Saavatko vieraatkin kahvin kahviaikaan? Sehän on vanhuksen koti, siitä maksetaan jopa hurjat 5000 euroa kuulta, kyllä siihen kahvi vieraallekin kuuluu – niinhän kotona ”ruukataan” tarjota. Valitettavasti Seuralaisemme kokevat joskus näitä ikäviä hetkiä, kun henkilökunta tylysti tuo kahvin kahviaikaan vanhukselle, ja vanhus ihmeissään, että miksi hänen rakas vieraansa ei sitä saa. Voi kun olisikin helppoja tapoja testailla henkilökunnan palveluasennetta ja -valmiutta tällaisten tilanteiden varalle. Ja voi kun kaikki hoivakodit haluaisivat muotoilla palvelujaan vanhuksille sopivaksi. Tehtävää olisi. Toisaalta toisessa vanhuksemme hoivakodissa on nätisti pöydällä termoskannu aina kahvia täynnä ja siitä on kiva ottaa kupponen kahvia vanhuksemme kanssa ulkoilun päälle. Juttu jatkuu siinä kivasti.

On ihana mennä tapaamaan omaa vanhusasiakasta hoivakotiin, missä henkilökunta tervehtii iloisesti, kertoo heti missä vanhus sillä hetkellä osastolla onkaan, kysyvät suunnitelmia tapaamiselle, toivottelevat mukavaa ulkoilua, musiikkihetkeä tai vastaavaa. Ja ottavat vanhuksen taas ilolla vastaan, kun saavumme osastolle tapaamisemme lopussa. Näitä ihania, lämpimän tervetulon hoivakoteja löytyy onneksi.

Aktiviteetit ja virkistystoiminta

Hoivakodin aktiviteetit – mitä ne ovat ja kuinka usein niitä tarjotaan? Entä saatetaanko niihin esimerkiksi muistisairaiden osastolta? Usein hoivakodeissa on hienoja tapahtumia ja aktiviteetteja, mutta esimerkiksi muistisairaiden lukitulta osastolta niihin ei pääse ja kukaan ei niihin saata. Voisi kysyä siis myös, seurataanko hoivakodissa asukkaiden virkeyden ja toimintakyvyn muutosta muuttamisesta lähtien – onko aktiivisuus, sosiaalisuus, hyvinvointi lisääntynyt mukavien aktiviteettien ja hoivan myötä?

Entä viriketoiminta, kuka vastaa siitä ja miten?  Tavatkaa virikevastaava ja kyselkää myös niistä toiminnoista. Meilläkin yksi vanhuksemme asuu hoivakodissa, jossa virikeohjaaja on hurmaava, lähestyttävissä oleva ja miettii aina iloisia asioita vanhusten aktivoinniksi. Kivaa katsella ja kuunnella hänen toimiaan. Entä sauna esimerkiksi? Pääseekö vanha himosaunoja usein saunaan? Tai mitenkäs liikuntapuoli? Onko siellä kuntosalia, missä tehdään ohjatusti liikkeitä lihastoiminnan ylläpitämiseksi?

Hyvä ruoka, parempi mieli

Ruokailusta kannattaa selvittää, että onko oma keittiö vai tuleeko ruoka valmiina toisaalta. Entä onko esimerkiksi hedelmiä ja kasviksia tarjolla automaattisesti? Onko kaikki ruokaan liittyvä siis myös kodinomaista? Ja saavatko omaiset esimerkiksi syödä vanhustensa kanssa ja jos saavat, mihin hintaan? Jos on aina totuttu näkemään ruuan merkeissä, juttelemaan kiireettä ja nauttimaan yhdessä, ei sitä saisi katkaista laitostumisen myötä. Muistisairaalle voi olla hyvinkin tärkeä perinne.

Mitä palveluja kuuluu hoivaan ja hintaan?

Mitä palveluja vanhus saa? Kysykää vaikkapa kynsien leikkaamisesta. Tämäkin on selvinnyt meille ja asiakkaillemme yllätyksenä, että osassa kodeista henkilökunta ei esimerkiksi leikkaa vanhusten kynsiä. Ne olikin sitten siellä monella todella pitkät. Entä parturipalvelu, jalkahoito ja muut tarpeelliset palvelut?

Vanhusten kohtaaminen

Onko henkilökunta vuorovaikutuksessa vanhusten kanssa? Juttelevatko takaisin, pysähtyvätkö kuuntelemaan asian, vastaavatko ja tarttuvatko siihen? Onko heillä yhteinen kieli? Näyttävätkö vanhukset siltä, että kokevat merkityksellisyyttä henkilökunnalle jutellessa vai juokseeko henkilökunta vain kiireellä ohi?

Surullisia on ne hetket, kun kuulee vanhuksen pyytävän päästä vessaan ja henkilökunta tuhahtaen sanoo, että ”joo joo, sulla on vaippa, kyllä sinä pärjäät.” Siitä on ihmisarvo kaukana. Näissä tilanteissa on pitänyt puuttua peliin ja antaa palautetta nätistä puheesta ja merkityksellisyydestä. Entä miten ennakoiden ja kommunikoiden hoiva tapahtuu; esimerkiksi kääntäminen sängyssä, tuleeko hoitaja luokse, kääntää, vanhus säikähtää ja hoitaja toteaa jälkikäteen, että käänsin vaan. Vai tuleeko lähelle, ottaa kontaktin vanhukseen ja kertoo, että käännetään sinut nyt toiseen asentoon. Voi kun meillä olisi oppimista tuossa ennakoivassa ja huomioivassa kommunikoinnissa.

Viestiminen

Miten hoivakoti kommunikoi perheelle vanhuksen kuulumisista, tarpeista ja toiveista? Tässä tuntuu olevan monella parantamisen varaa – omaiset kaipaavat kuulumisia. Niinhän minäkin kaipasin ja kun en niitä saanut, etsin ulkopuolista tahoa tähän hommaan.

Ulkoilumahdollisuudet

Onko hoivakodilla parveke- tai piha-alueita, joihin pääsee helpostikin ulos, mikäli ei ole saattajaa kävelylenkeille?

Lopuksi

Hoivakodit ovat monesti melkoisessa kurimuksessa – tulosta pitää tuottaa ja kaikkea pitää tehostaa, mutta maalaisjärjellä, sydämellä ja kokemuksella uskomme, että hyvällä johtajuudella, arvostetulla ja sitoutuneella, sydämellisellä henkilökunnalla ja vanhusten aidolla kohtaamisella ja kuuntelulla moni hoivakoti saisi uskomattoman hienoja onnellisen vanhuuden tarinoita aikaan. Se ei ole rahasta eikä resursseista kiinni, että saadaan onnellista vanhuutta ja mukavia kohtaamisia aikaan. Näistä iloisista kokemuksista saamme onneksi aina välillä lukea lehdistä. Kiitos näille hoivakodeille ja henkilökunnalleen! Tässä aivan ihana esimerkki Hämeestä.

Kannattaa siis luottaa omaan vaistoon, että onko juuri tapaamasi hoivakoti se sinun rakkaalle soveltuvin. Ja ainahan voi miettiä vielä sitä, että pärjäisikö vanhus sittenkin vielä kotonaan, jos sinne saisi avustetusti seuran, ruokailun, siivouksen ja jos sairaanhoidollisesti ei vielä tarvitse vaikkapa nostureita tms. avuksi ja koti on mahdollisimman turvallinen ja esteetön. Me autamme ilomielin tässä.

Tsemppiä hyvän KODIN valintaan! Autamme ilomielin omien kokemustemme kanssa, mikäli haluatte. Ja kun päädytte hoivakotiin, tapaamme vanhusta ilomielin siellä ja kerromme kuulumisensa myös teille.

Kotoiluterveisin,

Mirka

Miten säästän aikaani ja voimiani vanhempaa tai isovanhempaa hoitaessani? Vinkit arjen helpottamiseksi.

”Kun ostan palveluita äitini iloksi, saan siitä myös itselleni hyvän mielen, kun tiedän että äidillä on kaikki hyvin silloinkin, kun en itse töiden vuoksi pääse paikalle arkipäivinä.”

Hoidatko sinä teidän perheen seniorin asioita omien töidesi, perheesi, kotitaloustöidesi ja/tai eläkkeen lomassa? Joko lapsena, lapsenlapsena, miniänä, vävynä tai puolisona? Meinaavatko tunnit vuorokaudessa loppua välillä kesken? Tai onko tilanteita, että kauppaan tai asioille pitää mennä, mutta esimerkiksi muistisairasta ei voi jättää kotiin yksin siksi aikaa? Hän kun saattaa toimia kuin lapsi, ja eihän lastakaan voi yksin kotiin jättää.

Etenkin ruuhkavuosia elävä vanhuksen hoitajaomainen kokee välillä riittämättömyyttä; on se oma perhe, koti, työ, harrastukset – lisäksi sitten vielä vanhuksen asiat ja hänen kotinsa. Sen lisäksi, että huolehdit arjestaan lääkärikäynneistä siivoukseen, kaupassa käynnistä apteekkiin, pitäisi löytää vielä se aika mielekkääseen tekemiseen vanhuksen kanssa eli seurusteluun, muisteluun, valokuvien katseluun, ulkoiluun, toimintakykyä ylläpitäviin aktiviteetteihin jne. Lista on loputon, mutta tunnit vuorokaudessa rajalliset. Mistä sinä löydät apua arkeen? Tässä vinkkejä, miten saat aikaa ja apua, jotta vältät stressin tuntien rajallisuudesta.

Veloituksetonta ja/tai edullista apua

  • Kauppakassitoimitukset: Säästä aikaasi ja tilaa ruuat valmiiksi kotiisi tai vanhuksen kotiin. Eri kauppojen kauppatoimitus ei ole välttämättä maksa montakaan euroa, mutta säästää rutkasti omaa aikaasi. Toki tätä palvelua ei pienissä kaupungeissa ja maaseudulla ole. Kaupungissa kannattaa hyödyntää.
  • Valmisruuat. Mikäli olet itse tehnyt ruuat vanhukselle, oikaise välillä valmisruuilla. Ne ovat myös monipuolisia, vaihtoehtoja on laidasta laitaan ja ovat ihan hyvä vaihtoehto välillä. Voit myös tiedustella, josko vaikka vanhuksenne lähiravintola toimittaisi kerran tai pari viikossa lämpimän lounaan vanhukselle. Nämä etenkin silloin, jos kaupunkien kotihoidon esittelemät ruokatoimitusvaihtoehdot eivät toimi, ne kun ovat monesti monelle vähän maittamattomia ja niihin kyllästyykin.
  • Vapaaehtoisitoimijoita ulkoiluun ja seurusteluun. Näitä tahoja onneksi löytyy, melko laajastikin ja pienemmistäkin kunnista. Tekevät hienoa työtä! Ovat vain todella suosittuja ja on vaikeaa löytää säännöllistä apua. Vapaaehtoiselta ei voi lisäksi vaatia tarkkoja aikatauluja ja tehtäviä.
  • Suvun hoivapiiri: onko perheenne niin iso, että saisitte jaettua rooleja säännöllisin viikoin? Yksi käy kaupassa, toinen kävelyseurana, yksi tekee ruuan, yksi siivoaa. Olisi unelmatilanne monelle perheelle!

 

Maksulliset palvelut

Mikäli vanhuksen talous ei ole kovin tiukka, tai saatte jaettua vaikka keskenänne tai sisarusten kanssa kuluja ostamalla palveluita yhdessä, ratkaisu on takuuvarmasti hyvä ja antaa aikaa ja iloa niin vanhukselle kuin teille perheenjäsenillekin. Onneksi kotitalousvähennys auttaa tässä, ja tekee palveluiden hankinnat huomattavasti edullisemmaksi.

  • Säännöllinen, luotettava seura ja virkistys vanhukselle. Tilaat yritykseltä Seuralaisen, joka käy säännöllisesti, toiveaikataulujen mukaan ja tuo merkityksellisyyttä vanhukselle tarinoiden kuuntelun, seurustelun, muistelun, ulkoilun tai vaikkapa kortinpeluun merkeissä – mikä ikinä tuo ilon seniorille. Vanhuksen mieliala virkistyy säännöllisen ystävän myötä, ja sinulle jää aikaa enemmän esimerkiksi työntekoon, kun vanhus ei soittele yksinäisyyttään kesken päivän. Hienoja hetkiä on, kun muistisairas vanhus muistaa tämän uuden ystävänsä ja odottaa tapaamisia ja puhuuu perheelleenkin Seuralaisesta. Silloin tietää, että kohtaaminen on tapahtunut hyvissä merkeissä, vanhusta kuunnellen.

Kun kyseessä on maksullinen palvelu, voit pyytää ja vaatia laatua, aikatauluja ja sinua helpottavaa toimintaa. Esimerkiksi kauppa-asiointia, ruuan lämmittämistä, ruokaseuraa, salaatin tekoa, lukemista, saattoapua lääkäriin, kynsien laittamista, mielimusiikin kuuntelua, ristikoiden täyttämistä, joulukoristelua ja niin edelleen.

Seuraa ja virkistystä kaipaa niin kotiin kuin hoivakotiinkin. Hoivakodissa yksinäisyys tulee monelle yllätyksenä. Kanssa-asujat ovat usein niin huonokuntoisia, että heistä ei saa juttuseuraa ja kaveria ja hoivakodin aktiviteetteihin saattaa olla hankala lähteä yksin esim. muistisairaiden suljetulta osastolta.

  • Siivousapu: näitä yrityksiä on paljon, ja ehdottoman hyvä apu seniorin arkeen. Kauttamme muuten saatte suosituksia luotettavista siivoustahoista Seuranan kumppanuusalennusten merkeissä.
  • Hyvä päivätoiminta: Löytyisikö alueeltanne mukavaa päivätoimintaa, mihin perheenne seniori mielellään osallistuisi? Siellä olisi tarjolla seuran lisäksi mukavaa tekemistä, ruokaa ja kahvittelua.

 

Hyvää mieltä kaikille

”Itse olen erityisen tyytyväinen siihen, että Seuralainen laittaa aina kuulumiset joka tapaamisen jälkeen. Sieltä tulee esiin hyvin äitini ajatuksia, toiveita, mitä hän ei välttämättä minulle tyttärenä sano.”

Erään vanhusrouvamme poika juuri totesi, että ulkopuoliselta ostetulla seuralla mallikkaasti vähennetään omaisten ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta, kun joka päivälle ei vanhukselle riitä apua ja seuraa omasta takaa. Ne päivät, jolloin vanhus olisi muuten ilman perheen käyntejä olisivat pitkiä ja tylsiä sosiaaliselle vanhukselle.

Kaikkia palveluita ei välttämättä taloudellisesti ole mahdollista hankkia. Mikä olisi näistä se, millä teidän perheenne arki helpottuisi eniten ja toisi laatua arkeen?

 

OSMO – muistisairaan huomioväline

Sain muutama viikko sitten kuulla ensimmäistä kertaa OSMO -muistisairaan huomiovälineestä. Kiinnostuin, ja onnekseni OSMOn ”äiti” Jaana ottikin yhteyttä ja kertoi lisää tästä loistotuotteesta.

Oletko sinä kuullut OSMOsta? Ei hätää, mikäli et – kyseessä on suht uusi tuote ja mikä hienointa täysin suomalainen tuote! Ja vielä edullinenkin, 25 euroa!

OSMO toimii kuin hyvä avaimenperä: kiinnitys rollaattoriin, takin liepeeseen, avainnippuun jne, ja siihen lisätään läheisen yhteystiedot. OSMO loistaa kirkkaana ja upeaa olisikin, että yhä useampi tunnistaisi sen ja tietäisi että kantajansa on muistisairas, joka saattaa tarvita apua. Kun sellaisen näkee, voi vaikka ystävälisesti mennä esittäytymään ja kysymään, onko kantajalla kaikki hyvin ja pääseekö hyvin kotiin. Mikäli katseessa on hätäännystä tai ei tiedä, missä koti on, onneksi läheisen puhelinnumero on lähellä.

Seuranan blogitilaajille tämä kätevä turvaväline nyt -10%, eli 22,50. Tilaa omasi viitteellä ”Seurana”. Eikö olekin joulupukin konttiin hyvä ja hyödyllinen, kotimainen tuote?

Olemme lahjoittaneet muutamia OSMOja Seuranan asiakkaille – ja vastaanotto on ollut hyvää! Parempikuntoiset muistisairaat ovat ilolla kiinnittäneet käsilaukkuun ja takkiin. ”Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka unohtaa kotiosoitteen.” Rollaattorin kanssa kulkevat ovat tykänneet, kun kirkas OSMO roikkuu rollaattorissa ja huomataa, jos ”hätä tulee”.

Pidetään aina huolta toisistamme! Jos nähdään yksinäinen, eksyksissä oleva vanhus, mennään aina kysymään että voidaanko auttaa. Se saattaa maksaa toisen terveyden, ja ainakin tuo turvaa läheisille, jotka ehkä parhaillaan etsivät vanhusrakastaan.

Rakkaudella,

Mirka

”Kuin lintuna häkissä” Onko teillä omaishoitaja perheessä?

Omaishoitajat ovat todellisia arjen sankareita. Usein he ovat iäkkäitä ja töissä omaishoitajana kellon ympäri, itsekin jo ehkä huonokuntoisena. Jos teillä on perheessä äiti tai isä tai anoppi tai appi omaishoitajana, kysykää häneltä ”Miten sinä voit?”, ”Miten voimme auttaa?”, ”Saatko itse levättyä tarpeeksi?”, ”Nukutko hyvin?”, ”Onko sinulla omaa aikaa?”

Kuulin aikanaan omaishoitajana toimivalta läheiseltäni lauseen ”Tuntuu kuin olisin lintuhäkissä, enkä pääse lentämään silloin kun haluaisin.” En silloin täysin ymmärtänyt vertausta, mutta jutellessani hänen kanssaan ja opiskellessani gerontologiaa aloin ymmärtämään entistä paremmin omaishoitajan isoa roolia kotona. Hoidettavaa ei voi jättää yksin.

Omaishoitaja on usein seniori. Hänellä on pitkäaikainen suhde hoidettavaan, parisuhde on muuttunut avioliitosta hoitosuhteeksi. Hoidettava on usein kuin lapsi; ehkäpä muistisairas, jota on vahdittava kuin pienokaista. Tai liikkuminen on vaikeaa ja hoidettavaa pitää auttaa kaikessa mahdollisessa vessassa käynnistä pesuun ja syöttämiseen. Hoidettava saattaa valvoa yöt ja kaatumisen tai karkailun pelossa omaishoitaja valvoo myös. Yhdessä on vaikea liikkua, kun fyysiset rajoitteet voi sen estää tai sitten hoitaja voi kokea muistisairaan puolison kanssa liikkumisen vaikeaksi, kun pelkää joko karkaamista tai vahingossa tulevia möläytyksiä ”ihmisten ilmoilla”.

Moni omaishoitaja ei valita rooliaan: jo alttarilla on luvattu olla läsnä myötä- ja vastoinkäymisissä. Lisäksi etenkään omille lapsille ei viitsi valittaa ja kertoa totuutta rankasta elämänvaiheesta. Omaishoitaja saattaa polttaa itseään molemmista päistä.

Minä olen todella iloinen, kun saan auttaa Seuranan kautta omaishoitajaperheitä – se apu kun vaikuttaa niin moneen perheenjäseneen. Se vaikuttaa toki vanhukseen, hoidettavaan, joka saa meiltä säännöllisen ja luotettavan seuran. Hänen kanssaan tehdään mukavia, itse toivomiaan asioita, kohdataan kiireettä keskustellen, musiikkia kuunnellen, ristikoita tehden, ulkoillen, lähikahvilassa kahvitellen jne. Hänelle nämä omat hetket antavat paljon.

Seura auttaa myös todella paljon omaishoitajaa. Se antaa hänelle oman hetken harrastaa, levätä, käydä asioilla, urheilla, tavata omia ystäviä – ladata akkuja ja saada hyvän mielen oman hetken, kun tietää hoidettavan olevan turvallisessa seurassa.

Seura auttaa myös perheen aikuisia lapsia. He nauttivat, kun tietävät omaishoitajan saavan oman hetken. Usein lapset ovatkin niin ihania, että ostavat tämän palvelun lahjaksi omaishoitajalle. Tai jos ei lahjaksi, ottavat kuitenkin yhteyden meihin ja laittavat palvelun alulle.

Kukaan ei jaksa tehdä töitä tauotta – etenkään eläkeikäinen puoliso. Kysytään siis seuraavan kerran tavatessa omaishoitajalta vointia, kuulumisia ja ehdottakaa hänelle oman ajan hankkimista. Alkuun se voi tuntua vieraalta ajatukselta kaikesta vastuussa olevalle omaishoitajalle, mutta jo parin käynnin jälkeen hän huomaa oman ajan tärkeyden.

Meillä on aikaa – sinulle, vanhukselle ja omaishoitajalle.

Merkkipäivälahjaksi aikaa.

Mirka