“Liikkukaa, liikkukaa. Siinä on aina palkinto.”

”Liikunnasta ilman muuta!” Näin totesi urheilua harrastava laulaja Eino Grön viimeksi tavatessamme. Kysyin häneltä, mistä aiheesta haluaisi kirjoittaa Seuranan blogisivulle.

Kasvaminen liikunnan parissa

Eino Grön on viettänyt aina liikunnallista elämää. Jo lapsena Reposaaressa kavereiden kanssa harrastettujen jää- ja pihaurheilujen rinnalle hänen elämäänsä tuli paini. Eino oli siitä niin innostunut ja menestyikin niin hyvin, että se olisi jopa voinut muodostua ammatiksi laulamisen sijaan. Hän on voittanut useita palkintoja painista ja urheilu vei myös opiskelemaan liikunnanohjaajaksi Pajulahden urheiluopistoon. Lisää painiurastaan hän kertoo mm. täällä.

Urheilu on ollut tärkeä osa Einon elämää kaikki vuodet. Nykyään hänen liikkumisensa koostuu mm. aktiivisesta golfauksesta ja pitkistä sauvakävelylenkeistä. Eino viettää aikaansa Floridan asunnollaan, ja golf-harrastusta ja ulkoilua onkin hyvä harrastaa siellä vuoden ympäri. Lisäksi hän käy usein kävelemässä ihastuttavan Marjatta-vaimonsa kanssa ja haluaakin pitää Marjatan toimintakykyä yllä ulkoilun ja kävelyn merkeissä. Marjatta asuu hoivakodissa ja Eino käy hänen luonaan aktiivisesti.

Ulkoilu virkistää sielua ja ruumista

Kun Eino tilasi Seuranan palvelut vaimolleen virkistykseksi hoivakotiin, hänellä oli kaksi toivetta meille; ensinnäkin juttuseuraa Marjatan iloksi hoivakodin arkeen. Asukkaat kun ovat hoivakodeissa usein vähemmän hyväkuntoisia ja keskusteluyhteyttä on siten vaikeampi saada. Eino halusi Marjatalle mukavia, sosiaalisia hetkiä vaikkapa kahvikupposen äärellä, silloinkin kun ei itse ole paikalla. Tärkeimpänä toiveena oli kuitenkin mukavat ulkoiluaktiviteetit Marjatan piristykseksi ja kunnon ylläpitämiseksi.

Hyvät välineet – parempi mieli

Marjatta on itsekin liikunnallinen ja tykkää lähteä aina lenkille, kun vain on mahdollista. Aika menee siivillä rantareittejä sauvakävellen ja vilkkaasti keskustellen. Einoa kiitän siitä, että Marjatalla on todella hyvät ja kauniit, tekniset ulkoiluvarusteet joka säälle, niin talvisista nastakengistä kevyempiin lenkkikenkiin kuin lämpimästä takista kevyempään tuulitakkiin – ilo aina laittaa ne päälle ja lähteä nauttimaan kauniista maisemista juttelun siivittämänä.

Ikiliikkujan terveiset Seuranan asiakkaille

Pyysin Einolta terveiset Seuranan asiakkaille ja ne tulivatkin kuin apteekin hyllystä ”Liikkukaa, liikkukaa, siinä on aina palkinto!”

Tätä on helppo uskoa, kun katsoo tätä hyväkuntoista 80-vuotiasta laulajaa, joka tämänkin mukavan tapaamisen päätteeksi oli lähdössä ajamaan kohti seuraavaa konserttipaikkakuntaa, reippaana ja hyvillä mielin, aina positiivisena. Ja äänihän hänellä on edelleen mitä komein. Hyviä konsertteja Eikka!

Mä mistä löytäisin sen täydellisen hoivaKODIN? Maalaisjärkiset vinkit kodin valintaan

Onko teidän perheessänne ajankohtaista vanhuksen muuttaminen kotoaan hoivakotiin? Meiltä kysytään paljon vinkkejä toimintakuntiemme (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Tampere, Turku) hoivakodeista sekä siitä, mitä pitää ottaa huomioon omalle rakkaalle parhaan mahdollisen hoivakodin valinnassa. Tässä minun ja Seuralaistemme maalaisjärkisen kokemuksen vinkkejä, josko näistä olisi apua. Isoissa kaupungeissa on onneksi vaihtoehtoja – kunhan vain löytää Sen Oikean.

Laitoin otsikon sanan KODIN isolla, koska sitähän me etsimme. Emme laitosta vaan kotia rakkaallemme. Se onkin sitten sinun ja perheesi arvioitavissa, onko hoivakoti todella koti: siten että siellä vanhus saa elää omilla rytmeillään ja elintavoillaan kuin on tehnyt useat vuosikymmenet vai laitetaanko hänet muottiin ja kohdellaan enemmänkin vieraana kuin kodin asukkaana. Ennen visiittiä kannattaa tehdä itselle muutaman kohdan vaatimuslista, jonka toivoo oman vanhuksen kohdalla ehdottomasti täyttyvän. Siitä on hyvä sitten jälkikäteen vertailla nähtyjä hoivakoteja.

Ilmapiiri ja sydämellään työtä tekevät hoitajat

Ensimmäiseksi mieleen tulee hoivakodin hengen ja ilmapiirin aistiminen. Joskus olen kuullut, että tärkeintä hoivakodissa on hyvät kiinteistön puitteet – mutta mielestäni tärkeintä on ilmapiiri ja ammattitaitoinen, vanhuksen kohtaava henkilökunta.

Kiersin kerran viikon aikana useammassa hoivakodissa, kun asiakkaamme halusi itse käydä katsomassa paikkoja ja pyysi minua varaamaan tutustumiskäynnit. Eräässä hoivakodissa ”esittelijä” manasi ensin alkuun kiirettä, resurssipulaa ja sitä että olimme hänen mielestään väärään aikaan tulleet (meillä oli mustaa valkoisella ko. sovittu tapaamisaika). Tämän jälkeen hän kierrätti meidät vauhdilla hoivakodin läpi ja puhui koko ajan minulle – ei katsonut vanhusta silmiin lainkaan. Totesin hänelle matkan varrella, että minä en etsi paikkaa vaan tämä asiakkaani tässä vieressä. Arvaatte varmasti, valitsiko vanhus kyseisen hoivakodin. Ei.

Onko johtaja läsnä, välittävä, sitoutunut ja henkilökuntaansa arvostava? Arvostaako hän enemmän sydämellä tehtyä työtä kuin byrokratiaa, säännösteltyjä aikatauluja ja sen ja kiireen ja resurssipulan taakse suojautumista? Onko hoivakodin ilmapiirikysely saatavilla nähtäväksi? Kuinka usein henkilökunta vaihtuu? Vaikuttaako henkilökunta tyytyväiseltä ja sitoutuneelta sekä hoivakotiin, työhön että vanhuksiin?

Kun vierailet, näkyykö yhteisissä tiloissa iloisia, siististi puettuja ja laitettuja vanhuksia, joille jutellaan vai onko käytävät ja salit tyhjät, ja vanhukset omissa huoneissaan yksin, sängyssä maaten? Onko henkilökunnan toimistotila näkyvällä paikalla, läsnä vai huone erikseen, jossa henkilökunta istuu keskenään ja vanhukset omalla puolella keskenään tai pahimmassa tapauksessa yksin? Tätä vanhanaikaista koppimallia näkee valitettavan paljon.

Seurana-vinkkeja-hoitokodin-valintaan

Hoivakoti ja vierailijat – onko mukavaa mennä rakkaan luokse kylään?

Aisti myös, miten henkilökunta suhtautuu vanhuksen vieraisiin. Ovatko vieraat tervetulleita? Saavatko vieraatkin kahvin kahviaikaan? Sehän on vanhuksen koti, siitä maksetaan jopa hurjat 5000 euroa kuulta, kyllä siihen kahvi vieraallekin kuuluu – niinhän kotona ”ruukataan” tarjota. Valitettavasti Seuralaisemme kokevat joskus näitä ikäviä hetkiä, kun henkilökunta tylysti tuo kahvin kahviaikaan vanhukselle, ja vanhus ihmeissään, että miksi hänen rakas vieraansa ei sitä saa. Voi kun olisikin helppoja tapoja testailla henkilökunnan palveluasennetta ja -valmiutta tällaisten tilanteiden varalle. Ja voi kun kaikki hoivakodit haluaisivat muotoilla palvelujaan vanhuksille sopivaksi. Tehtävää olisi. Toisaalta toisessa vanhuksemme hoivakodissa on nätisti pöydällä termoskannu aina kahvia täynnä ja siitä on kiva ottaa kupponen kahvia vanhuksemme kanssa ulkoilun päälle. Juttu jatkuu siinä kivasti.

On ihana mennä tapaamaan omaa vanhusasiakasta hoivakotiin, missä henkilökunta tervehtii iloisesti, kertoo heti missä vanhus sillä hetkellä osastolla onkaan, kysyvät suunnitelmia tapaamiselle, toivottelevat mukavaa ulkoilua, musiikkihetkeä tai vastaavaa. Ja ottavat vanhuksen taas ilolla vastaan, kun saavumme osastolle tapaamisemme lopussa. Näitä ihania, lämpimän tervetulon hoivakoteja löytyy onneksi.

Aktiviteetit ja virkistystoiminta

Hoivakodin aktiviteetit – mitä ne ovat ja kuinka usein niitä tarjotaan? Entä saatetaanko niihin esimerkiksi muistisairaiden osastolta? Usein hoivakodeissa on hienoja tapahtumia ja aktiviteetteja, mutta esimerkiksi muistisairaiden lukitulta osastolta niihin ei pääse ja kukaan ei niihin saata. Voisi kysyä siis myös, seurataanko hoivakodissa asukkaiden virkeyden ja toimintakyvyn muutosta muuttamisesta lähtien – onko aktiivisuus, sosiaalisuus, hyvinvointi lisääntynyt mukavien aktiviteettien ja hoivan myötä?

Entä viriketoiminta, kuka vastaa siitä ja miten?  Tavatkaa virikevastaava ja kyselkää myös niistä toiminnoista. Meilläkin yksi vanhuksemme asuu hoivakodissa, jossa virikeohjaaja on hurmaava, lähestyttävissä oleva ja miettii aina iloisia asioita vanhusten aktivoinniksi. Kivaa katsella ja kuunnella hänen toimiaan. Entä sauna esimerkiksi? Pääseekö vanha himosaunoja usein saunaan? Tai mitenkäs liikuntapuoli? Onko siellä kuntosalia, missä tehdään ohjatusti liikkeitä lihastoiminnan ylläpitämiseksi?

Hyvä ruoka, parempi mieli

Ruokailusta kannattaa selvittää, että onko oma keittiö vai tuleeko ruoka valmiina toisaalta. Entä onko esimerkiksi hedelmiä ja kasviksia tarjolla automaattisesti? Onko kaikki ruokaan liittyvä siis myös kodinomaista? Ja saavatko omaiset esimerkiksi syödä vanhustensa kanssa ja jos saavat, mihin hintaan? Jos on aina totuttu näkemään ruuan merkeissä, juttelemaan kiireettä ja nauttimaan yhdessä, ei sitä saisi katkaista laitostumisen myötä. Muistisairaalle voi olla hyvinkin tärkeä perinne.

Mitä palveluja kuuluu hoivaan ja hintaan?

Mitä palveluja vanhus saa? Kysykää vaikkapa kynsien leikkaamisesta. Tämäkin on selvinnyt meille ja asiakkaillemme yllätyksenä, että osassa kodeista henkilökunta ei esimerkiksi leikkaa vanhusten kynsiä. Ne olikin sitten siellä monella todella pitkät. Entä parturipalvelu, jalkahoito ja muut tarpeelliset palvelut?

Vanhusten kohtaaminen

Onko henkilökunta vuorovaikutuksessa vanhusten kanssa? Juttelevatko takaisin, pysähtyvätkö kuuntelemaan asian, vastaavatko ja tarttuvatko siihen? Onko heillä yhteinen kieli? Näyttävätkö vanhukset siltä, että kokevat merkityksellisyyttä henkilökunnalle jutellessa vai juokseeko henkilökunta vain kiireellä ohi?

Surullisia on ne hetket, kun kuulee vanhuksen pyytävän päästä vessaan ja henkilökunta tuhahtaen sanoo, että ”joo joo, sulla on vaippa, kyllä sinä pärjäät.” Siitä on ihmisarvo kaukana. Näissä tilanteissa on pitänyt puuttua peliin ja antaa palautetta nätistä puheesta ja merkityksellisyydestä. Entä miten ennakoiden ja kommunikoiden hoiva tapahtuu; esimerkiksi kääntäminen sängyssä, tuleeko hoitaja luokse, kääntää, vanhus säikähtää ja hoitaja toteaa jälkikäteen, että käänsin vaan. Vai tuleeko lähelle, ottaa kontaktin vanhukseen ja kertoo, että käännetään sinut nyt toiseen asentoon. Voi kun meillä olisi oppimista tuossa ennakoivassa ja huomioivassa kommunikoinnissa.

Viestiminen

Miten hoivakoti kommunikoi perheelle vanhuksen kuulumisista, tarpeista ja toiveista? Tässä tuntuu olevan monella parantamisen varaa – omaiset kaipaavat kuulumisia. Niinhän minäkin kaipasin ja kun en niitä saanut, etsin ulkopuolista tahoa tähän hommaan.

Ulkoilumahdollisuudet

Onko hoivakodilla parveke- tai piha-alueita, joihin pääsee helpostikin ulos, mikäli ei ole saattajaa kävelylenkeille?

Lopuksi

Hoivakodit ovat monesti melkoisessa kurimuksessa – tulosta pitää tuottaa ja kaikkea pitää tehostaa, mutta maalaisjärjellä, sydämellä ja kokemuksella uskomme, että hyvällä johtajuudella, arvostetulla ja sitoutuneella, sydämellisellä henkilökunnalla ja vanhusten aidolla kohtaamisella ja kuuntelulla moni hoivakoti saisi uskomattoman hienoja onnellisen vanhuuden tarinoita aikaan. Se ei ole rahasta eikä resursseista kiinni, että saadaan onnellista vanhuutta ja mukavia kohtaamisia aikaan. Näistä iloisista kokemuksista saamme onneksi aina välillä lukea lehdistä. Kiitos näille hoivakodeille ja henkilökunnalleen! Tässä aivan ihana esimerkki Hämeestä.

Kannattaa siis luottaa omaan vaistoon, että onko juuri tapaamasi hoivakoti se sinun rakkaalle soveltuvin. Ja ainahan voi miettiä vielä sitä, että pärjäisikö vanhus sittenkin vielä kotonaan, jos sinne saisi avustetusti seuran, ruokailun, siivouksen ja jos sairaanhoidollisesti ei vielä tarvitse vaikkapa nostureita tms. avuksi ja koti on mahdollisimman turvallinen ja esteetön. Me autamme ilomielin tässä.

Tsemppiä hyvän KODIN valintaan! Autamme ilomielin omien kokemustemme kanssa, mikäli haluatte. Ja kun päädytte hoivakotiin, tapaamme vanhusta ilomielin siellä ja kerromme kuulumisensa myös teille.

Kotoiluterveisin,

Mirka

#unelmienivanhuus – mitä kuuluu Seuranan hyväntekeväisyysvanhukselle?

Muistatte varmaan minun ihanan oman kummivanhukseni Eevan – sotaveteraanipiirin jäsenen, 93-vuotiaan upean rouvan? Lupasin kertoa teille lisää tapaamiskuulumisistamme, ja nyt on hyvä hetki siihen. Seurana-aikaa-sotaveteraanille-800x800px

Eeva nimettiin minulle kummivanhukseksi Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiristä. Lupasin hänelle seuraa, ulkoilu- ja asiointikaverina olemista, toiveidensa mukaan. Aikaa hänelle keräsin eri some-kampanjoiden avulla – tykkäysten ja kommenttien määrän mukaan.

Kiitos teille kaikille tykkääjille ja kommentoijille! Eikö ollut helppo tapa antaa aikaa Eevalle? Olen nyt tavannut hänet kaksi kertaa, ja olen myyty! Hän on esikuvani: toivon, että 93-vuotiaana olen yhtä huoliteltu, terävä, fiksu ja asioista kiinnostunut.

Ensimmäisen kerran tavatessani Eeva antoi hyvät ja tarkat ohjeet luokseen. Ja odotti jo ovella, avoimena, sosiaalisena ja tehtävälista mielessään. Me suuntasimme taksilla kauppa- ja apteekkiasioille. Voi miten jämpti asioiden hoitaja hän onkaan! Aika meni siivillä paikasta toiseen rientäessä. Kotiin palattuamme minulle esiteltiin hänen kaunis kotinsa sekä upea rivistö sodan ansiomerkkejä. Ja jämptisti sovittiin kalenteriin seuraava tapaaminen ja sisältö sille. Hän on upea!

Toisella kerralla päästiin kirjoittamaan joulukortteja. Ja vastaanottajia piisaa ympäri Eurooppaa. Aika meni taas vauhdikkaasti kirjoittaen ja tarinoita vastaanottajista kuunnellen. Kotona ihailin tauluja, kuulin niistä tarinoita, ihailin presidentiltä tulleita ansiokirjeitä, ja kuulin ihania tarinoita kesäpaikasta. Mitä elämää!

Ensi kertaa odotan jo innolla – mitähän meidän tapaamisen varalle on taas keksittykään? Ihana auttaa arjessa näin upeaa sotiemme veteraania.

Lämmöllä,
Mirka

#UnelmieniVanhuus

Oletko miettinyt, minkälaisen vanhuuden sinä haluat? Entä tiedätkö, mitä äitisi, isäsi tai vaikkapa kummitätisi toivoo vanhuudeltaan? Mikä on hänen unelmansa vanhuuspäivillensä? Mikä saa hänet loistamaan? Mikä on hänen unelmansa? Paljon on tehtävää, jotta vanhuksillemme, ja meille tulevaisuudessa, saadaan unelmien vanhuus, mutta aloitetaan sen rakentaminen nyt. Tervetuloa mukaan!

Me jokainen näemme arjessamme vanhuksia perhepiirissä, ystäväpiirissä, harrastusten tai vaikka kauppamatkojen aikana tai vaikkapa työelämässämme vanhusten parissa. Lisäksi luemme miltei päivittäin mediasta uutisia vanhusten kohtelusta, vaihtuvista hoitotyöntekijöistä, karkailuista kotoa tai hoivakodista, vanhusyksinäisyydestä. Tästä ja vanhusasiakkaidemme ja perheenjäsentensä kanssa jutteluista heräsi ajatus unelmien vanhuudesta. Mitä se voisi olla? Miten sitä kohti voi mennä meistä jokainen?

Mitä tulisi tehdä, jotta meidän vanhuksemme ja me vanhuksena saataisiin nauttia hyvästä elämästä, yksilönä ja merkityksellisyyttä tuntien?

Perustin Seuranan, kun isoisäni ei elänyt unelmien vanhuuttaan hoivakodin viimeisinä vuosina. Samalla tutustuin vanhustenhoitoon eri näkökulmilta ja totesin, että aika moni vanhus kokee yksinäisyyttä, turvattomuutta, putoaa byrokratian ja hallinnon rattaisiin, laitostuu, menettää intimiteettinsä ja merkityksellisyytensä. Halusin vanhus kerrallaan luoda onnellista vanhuutta tarjoamalla merkityksellisiä hetkiä, yksilöllisesti, vanhuksen toiveita kuunnellen, kiireettömästi, tuoda piristystä arkeen – niin kotona kuin hoivakodissa.

Työni ja Seuralaistemme työ tarjoaa päivittäin kosketuksia vanhusten arkeen niin kotona kuin hoivakodissa. Yksilöllisintä ja omat toiveet huomioivaa vanhuutta elävät ne, joiden oma lapsi tai lähiomainen on aktiivisesti hoivassa mukana. He pitävät omaisensa puolta, esittävät toivomuksia, vaativat hoivaa, virkistävät ja vievät vanhusta toiveidensa tekemisiin kunnon mukaan. Huolehtivat myös oikeuksista monimutkaisessa hallinnon ja virastojen viidakossa.

Entä ne, joilla lähisuku asuu kaukana tai joilla ei ole lähisukua huolehtimassa. Ne, jotka ovat pudonneet laitoksessa omillaan olevaan olotilaan? Heille toivon muun muassa mahdollisimman hyvää hoivakotia – sydämellään työtä tekeviä ammattilaisia.

Millainen olisi unelmiesi vanhuus?

Kyselin vanhuksiltamme, minkälaista olisi heidän unelmiensa vanhuus. Tässä muutamia vastauksia lyhyesti:

– Saisin olla hoidettavana omassa kodissa, tutussa ympäristössä

– Minun ei tarvitsisi olla yksin

– Pääsisin ulos aina kun haluaisin

– Saisin maittavaa kotiruokaa ja herkkuhetkiä, en halua syödä laitosruokaa

– Näkisin lapsiani ja lastenlapsiani monta kertaa viikossa

– Koen turvaa, missä olenkin

– Saisin kodinomaisen vanhainkotiympäristön

– En minä enää osaa unelmoida

Jotta saamme aikaan nykyisille vanhuksille ja itsellemmekin tulevaisuudessa omannäköisen, onnellisen unelmiemme vanhuuden, käynnistämme #unelmienivanhuus -kampanjan. Keräämme toiveita, ideoita, ajatuksia. Näitä jalostamme, viemme eteenpäin ja olemme aktiivisesti mukana, jotta kasvava vanhusmäärä ja heidän hyvä hoivansa saataisiin yhteistyössä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa paremmaksi. Kaikkia tahoja tarvitaan, ja omiin siiloihin katsominen pitää unohtaa, kuten myös turha byrokratia ja maalaisjärjen sulkeminen hallinnollisten asioiden taakse.

Mikä on sinun unelmiesi vanhuus?

Kysy tätä itseltäsi ja lähipiirin vanhukselta. Jo vaikka pienellä ulkoilulla tai lempihampurilaisaterian viennillä hoivakotiin saadaan pikkuinen onnentunne aikaan – kaikille osapuolille. Omaa ja lähivanhuksen unelmaa voi myös kiteyttää vaikka hoitotahtomme avulla.

Mieti sinä unelmiesi vanhuus – kyselemme sitä eri kanavissamme syksyn aikana. Lähde itse ja läheistesi kanssa mukaan kampanjaan!

”Unelma jostakin elämään meidät saa”

 

Tilaa uutiskirjeemme, niin saat blogit ja ajankohtaiset vanhusasiat jatkossa suoraan sähköpostiisi. 

 

Mitä Seuranan vanhusten perheenjäsenet arvostavat palveluissamme?

Kukapa ei haluaisi vanhusläheiselleen onnellista vanhuutta, merkityksellisyyttä ja virkistäviä hetkiä arkeen? Minä saan olla onnellinen ja nautin Seuralaistemme kanssa päivittäin ihanista omaisista, jotka välittävät suvun vanhimmista ja haluavat kaikilla tavoin heidän päivistään hyviä, silloinkin kun eivät itse ehdi arkiaikaan paikalle.

Kasasin palautteiden mukaan TOP5 -asiat, mistä saamme eniten palautetta asiakkailtamme. Mikähän sinua ilahduttaisi eniten omien vanhusläheisten kanssa?

 

  1.  Te teette työtä sydän mukana.

Tämä palaute lämmittää niin paljon. Ihanaa, jos se meidän tunne välittyy toki vanhukselle JA myös omaiselle. Sydän ja terve maalaisjärki ovat rekrytointimme kulmakivet. Tämä kaikki lähtee Seuranan ja minun, Mirkan, arvoista: olemme saaneet niin paljon elämämme aikana vanhuksilta lämpöä, viisautta, elämänkokemusta ja aikaa, että sitä on ilo antaa takaisin kaikille vanhuksille. Onnellinen vanhuus ja merkityksellisyyden tuominen ovat todellakin meidän ydintoimintaamme.

Tätä samaa palautetta kuulemme myös tahoilta, jotka näkevät meidät työssämme. Esimerkiksi viime viikolla eräs kuvaaja kuvatessaan vanhusta ja minua laittoi kuvauksen jälkeen spontaanin viestin ”Oli ihana seurata vanhuksen onnea, kun viihdytit häntä.”

Palautetta tulee myös tekemistämme havainnoista vanhuksen elinpiirissä, auttamista kotitalousvähennyksen huomioinnissa ja vaikkapa muiden eri palvelutahojen etsinnässä. Teemme nekin sydämellä, vanhuksen parasta ajatellen.

  1. Te olette aina ajallaan.

”Äitini arvostaa, kun Seuralainen tulee aina tarkalleen sovittuun aikaan ja ikinä ei tarvitse odottaa.” Tätä palautetta tulee paljon, ja on kunnia-asia olla paikalla juuri silloin kun pitää. Vanhukselle käyntimme voi olla päivän kohokohta ja odotus ei tunnu kenestäkään hyvältä. Kiitos meidän täsmällisille Seuralaisille!

  1. Olette tuoneet hyvän mielen läheisellemme.

”Isäni mieliala on piristynyt!” Tämä palaute on niin parasta – ollaan päästy tavoitteeseen, että tuomme iloa ja virkistystä. Tässäkin tapauksessa säännölliset käyntimme, hitaat kohtaamiset ja kuuntelu ovat tuoneet ilon ikäihmiselle. Ja kun mieliala on virkeä, se vaikuttaa myös fyysiseen olotilaan: on helpompi lähteä kotoa ulos, kun maailma hymyilee ja seura on hyvää.

  1. Säännölliset tapaamiset ja aina sama Seuralainen.

”Olen niin iloinen, kun teiltä käy aina sama Seuralainen. En jaksa enää sitä aina vaihtuvaa porukkaa, kun en ikinä tiedä kuka on käynyt ja onko puhuttu suomea vai onko puhuminen jäänyt, kun ei ole yhteistä kieltä. Ja lisäksi Seuralaisesta on tullut tuttu minullekin, kiitos yhteydenpidon.”

Meillä toimintaan kuuluu aina tuttu Seuralainen, sehän on ilman muuta tärkeää. Ja aina palvelu sillä omalla kielellä, tällä hetkellä sen saa suomeksi tai ruotsiksi.

  1. Ulkoilu!

”Hienoa, kun äitini pääsee nyt säännöllisesti ulos ja kivalle kävelylle tai pihaistuskelulle. Pitää toimintakykyä yllä ja tuo mielihyvää, kun ei tarvitse vain ikkunan takaa katsella ulos.” Kuinka moni vanhus nauttii luonnosta ja säistä vain ikkunan välityksellä. Onneksi meidän Seuralaisten kanssa on kiva mennä ulos, niin hoivakodista kuin kotoa. Muuten tulisi vietettyä aina aikaa vain sisällä. Seurassa ja avussa on voimaa!

Tässä yhteenvetoa palautteista tältä keväältä – miltähän TOP5 näyttää vuoden päästä? Mitä sinä haluat sinun perheesi vanhimmalle?

Aurinkoa viikkoon!

Mirka