Voiko vanhus olla hoivakodissa yksinäinen?

Asiakkaamme asuvat joko kotonaan, palveluasunnoissa tai hoivakodeissa. Hoivakotien kohdalla joskus kuulen ihmettelyä, että miten hoivakodissa voi tarvita Seurana Oy:n palveluita: ”Eihän kukaan ole siellä yksin, koko ajan ikätovereita ja hoitajia läsnä.”

Niinpä kirjoittelenkin nyt yksinäisyydestä hoivakodissa. Tästähän Seurana Oy:n tarinakin sai alkunsa, hoivakotiin muuttaneesta papastani. Siellä havahduin kuinka yksin vanhus voi olla uudessa asuinympäristössään, vieraiden ihmisten ja esineiden ympäröimänä, isossa ja oudossa talossa.

Myös tässä blogikirjoituksessani olen kirjoittanut vanhusten yksinäisyydestä. Vanhukset kokevat yksinäisyyttä hoivakodissa, tätä on myös tutkittu mm. Vaasan yliopistossa. Mistä se yksinäisyys hoivakodissa johtuu? Onhan siellä 24/7 aina joku paikalla ja ikätoveria löytyy. Tässä muutamia havaintoja.

Mistä vanhusten yksinäisyys hoivakodissa johtuu?

Ensinnäkin moni vanhus on jo niin huonokuntoinen hoivakotiin muuttaessaan, että liikkuminen on hankalaa ja muistisairaus vaivaa. Siten helposti tulee jäätyä oman huoneen vangiksi ruokailujen välissä. Ei uskalleta lähteä käytäville kävelemään, kun ei tiedetä osaako takaisin tai tiedetään, että seuraa ei sieltä löydy. Elinpiiri kutistuu helposti omaksi huoneeksi ja siellä omaksi sängyksi. Kynnys poistumiseen kasvaa koko ajan.

Ruokailutilanteissa hoitajat hakevat ruokapöydän ääreen. Hoivakotien ruokailuhetket ovat kuitenkin valitettavasti hiljaisempia kuin suomalaisten hissimatkat. Asukkailla on usein puhekyky mennyt, ei pystytä tuottamaan enää puhetta. Tähän syynä ikä ja eri sairaudet. Usein esimerkiksi pitkälle edennyt muistisairaus on vienyt kyvyn jutella muiden kanssa asiallisesti. Tai jos itsellä on kykyä puhua, vierustoveri on hiljainen ja lappaa keittoa suuhun ja valitettavasti lattialle käsi vapisten. Jokainen elää omassa kuplassaan.

”No järjestetäänhän hoivakodissa ohjelmaa useasti.” Tätäkin kuulen. Se on totta, ja hienoa että järjestetään. Huonokuntoisia vanhuksia ei vain ehditä kärrätä ohjelman pariin ja kun vanhus on siellä omassa huoneessaan, ei sieltä kukaan tule rientoihin hakemaan. Tai jos ehditään viemään juhlasalin päivätansseihin, ei siellä kukaan saata lattialle tai tue vanhusta hakemaan viereisen osaston Taunoa tanssimaan. Ei vanhus itse pysty liikkumaan tuolistaan, tarvitsisi saattajan ja tukijan kaatumisen estämiseksi tanssin ajaksi.

”Niissähän on niin kivat piha-alueet, kyllä siellä kelpaa istua kauniina päivänä.” Kun menet hoivakodin ohi, näetkö siellä istujia ulkona? No, voihan olla yksi tai kaksi, mutta taaskin suurin osa on siellä omassa huoneessa tai istuu pyörätuolissa jossain tilassa yksin. Aikaa ei ole hoitajilla viedä ulos yksitellen tai rupatteluun.

Olisiko joku, jolla olisi aikaa vanhukselle, aikaa viedä vanhus ulos, olla seurana vanhukselle?

Meillä on ihania asiakkaita ja ihania omaisia, jotka tilaavat palvelumme hoivakotiin juuri tämän vuoksi; saattamaan oman rakkaan säännöllisesti hoivakodin aktiviteetteihin ja varmistamaan, että niistä vanhus saa iloa ja osallistumisen tunnetta. Tai viemään vanhusta ulos kaksi kertaa viikossa, ihailemaan luonnon ihmeitä, saamaan raitista ilmaa ja näkemään ulkopuolista elämää. Omaiset tekisivät sen itse, mutta työt eivät salli kesken päivän moisia vierailuja. Tai asutaan kaukana.

Viimeisin yksinäisyyden esimerkki hoivakodista on tältä päivältä, päivällisen jälkeen. Olin auttamassa asiakasta ruokailussa ja seurana, ettei tarvitse hiljaa yksin syödä. Salissa oli hiljaista. Ruuan jälkeen asukkaat saatettiin huoneisiinsa. Hoivakodin hyväkuntoisin rouva kävi itse ruokailun jälkeen huoneessaan, tuli pian uudestaan paikalle päivällisen jälkeen. Päivitteli, että onpa hiljaista. Olisi kaivannut juttukaveria ja ketään ei ole missään. Minä ja asiakkaanikin suunnattiin ulos pyörätuolikävelylle. Tämä seuraa etsivä rouva pyöri aikansa, huhuili kaveria ja kun ei sellaista ollut mailla halmein, suuntasi apeana takaisin omaan huoneeseensa yksin.

Vanhusten yksinäisyydestä kirjoitti myös MTV:n uutiset 14.7.2017. Ja eihän artikkelissa kuvattava soitto riitäkään – siinä on kuitenkin yli 23 tuntia ilman juttuseuraa. Ja hoivakodissa harvalla on omaa puhelintakaan.

Tämä blogiteksti ei ole kritiikki hoivakodeille. He tekevät teknisen hoidon, varmistavat lääkkeet, ruuat, perustarpeet. Heillä ei vain ole resurssia yksittäisten asiakkaiden virkistykseen ja juttuseuraksi. Siksi Seurana Oy – Meillä on aikaa.