Vanhus haluaa seuraa, miten tuet asiaa lapsena tai lähiomaisena?

Moni vanhus kärsii yksinäisyydestä, vaikka he eivät sitä sanoisikaan perheenjäsenilleen. Heidän sukupolvensa ei ole tottunut valittamaan, ja yksinäisyydestä puhuminenkin voi olla vaikeaa. Oletko sinä kuunnellut tai seuraillut perheenne vanhinta siten, että kaipaisiko hän seuraa arjen iloksi ja virkistykseksi?

Puhelin soi, vastaan ja hiljaisella äänellä esittäytyy eläkeläisrouva, joka oli nähnyt artikkelin Seuranasta ja halusi tilata itselleen palvelun. Kaipasi seuraa arjen iloksi, kun perhe asuu kaukana eivätkä ehdi usein vierailla. Ystävät ovat jo hoivakodissa tai menehtyneet, elämä tuntuu olevan oman kodin seinien sisäpuolella.

Nämä puhelut ovat joka kerta yhtä merkityksellisiä niin vanhukselle kuin minulle. He ovat hyvin avoimina, kertovat tilanteestaan ja kaipaavat nyt apua; juttukaveria, muistelukaveria, asiointikaveria, kahvitteluseuraa, ulkoiluseuraa jne. Vaatii paljon rohkeutta soittaa ja pyytää apua, se ei ole etenkään meille suomalaisille luonteenomaista pyytää jotain itselleen.

Sovimme ilmaisen tutustumiskäynnin. Tässä tapaamisessa käymme läpi niin vanhuksen toiveita palvelulle, kuin toimintamalliamme, kotitalousvähennyksen hyödyntämistä ja monta muuta asiaa. Keskustelemme tarkkaan myös vanhuksen toiveet palvelun sisällöstä ja kirjaamme ne ylös palvelusuunnitelmaa varten. Tärkeintä tapaamisessa on kuitenkin tutustuminen, vanhuksen kysymyksiin vastaaminen sekä hyvän yhteishengen ja luottamuksen syntyminen. Vanhuksella pitää olla turvallinen ja hyvä olo Seuralaisemme kanssa.

Mikäli hänen mahdolliset lapsensa eivät pääse paikalle, otamme toki heidän yhteystietonsa ja soitamme heillekin ja käymme vanhemman tilaaman palvelun läpi. Yleensä lapset ovat hieman yllättyneitäkin vanhemman kokemasta yksinäisyyden tunteesta, hehän eivät lapsilleen valita asioista. Lisäksi yllättyvät myös siitä, että oma vanhempi on näin hienosti itse tarttunut asiaan ja uskaltanut soittaa ja tilata palvelua. Moni kun säästää turhaan tässä elämän vaiheessa, sen sijaan että käyttäisi itselle hyvää mieltä ja virkistystä tuoviin palveluihin rahaa.

Mutta sitten joskus kohtaan myös sen perheenjäsenen, joka kieltää palvelun heti. Näin kävi tämän esimerkin alussa olevan vanhuksen kanssa. Tytär oli sitä mieltä, että rahaa ei tähän käytetä, ja he kyllä hoitavat vanhuksen itse. Ymmärrän toki, että jos palveluihin ei ole ennen käytetty rahaa, se tuntuu tässä tilanteessa uudelta ja vähän ehkä pelottaakin. Yritän kertoa, että kiitos hienon kotitalousvähennyksemme, tuntihinnaksi jää 20 euroa. Eettisesti en voi alkaa väkisin myymään palvelua enkä voi mennä vanhuksen kotiin luonnollisestikaan, vaikka hän sitä haluaisi. Hänen raha-asioistaan huolehtii nyt perhe ja he tekevät päätökset siitä, mitä ostetaan.

Soitan vanhukselle ja kerron nätisti, että tällä kertaa emme voi valitettavasti aloittaa yhteisiä tapaamisia, ja että hän voi jutella tyttären kanssa vielä, että mitä palveluita kaipaisi ja kartoittaisivat yhdessä vaikkapa mahdollisuuksia. Tyttärelle suosittelin myös kolmannen sektorin vapaaehtoisia. He ovat suosittuja: jonoja on, ja eivät voi luvata säännöllistä, tuttua seuraa viikoittain, mutta josko sieltä ensihätä tulisi vanhuksen yksinäisyyden ratkaisuun.

Tilanne tuntuu minusta pahalta. Mietin usein, mitä tälle rouvalle kuuluu ja olisinko voinut jotenkin auttaa yksinäisyyden tunteen vähenemisessä ja piristyksen tuomisessa arkeen.

Onneksi tämä tarina muuten päättyi hyvin! Vajaa kuukausi ensitapaamisestamme puhelin soi, ja tällä kertaa tytär soitti. Hän halusi tavata äitinsä kanssa. Olivat jutelleet avoimesti yksinäisyydestä, ulkoiluseuran kaipuusta ja päättivät tilata sittenkin meiltä vakituisen, tutun seuran äidin iloksi. Tulin niin iloiseksi! Nyt tapaamme viikoittain, aina iloisena ja tarinoita pulputen.

Jos sinä mietit, onko vanhempasi yksinäinen kotona tai hoivakodissa, juttele hänen kanssaan. Kysele, miltä hänestä tuntuu ja mitä hän toivoo. Ja jos tuntuu, että yksinäisyys vaivaa, hän ei pääse tarpeeksi ulos, hänellä ei ole juttuseuraa tai vaikkapa asiointiapua, soitahan 040-555 3235. Sovitaan veloitukseton tutustumikäynti ja katsotaan toisimmeko juuri me iloa vanhuksesi arkeen.

Aurinkoisia päiviä toivotellen,

Mirka

Omaisasiakkaidemme toiveet omien vanhustensa hyvään elämään

Keräilin yhteen syksyn aikana tulleita palautteita vanhusasiakkaidemme omaisilta ja samalla jatkoin palautteiden vertailua muutamilla jatkokysymyksillä omaisille. Halusin tietää, että mitä he haluavat vanhusläheisilleen palveluamme hankkiessaan. Tässä 5 eniten esiin noussutta omaisten haluamaa asiaa. Olisiko näistä joku sellainen, mitä sinäkin haluat omalle vanhusrakkaallesi antaa?

  1. Yksinäisyyden tunteen vähentäminen.

Tämä on selkeästi se tärkein asia. Kukaan ei halua, että oma rakas perheen tai suvun ikäihminen viettää päivät yksin. Perheenjäsenet haluavat läheiselleen kiireettömän kohtaamisen, missä tehdään asioita vanhuksen toiveen mukaan. Moni haluaa myös ennaltaehkäistä yksinäisyyttä: palvelumme tilataan siinä vaiheessa, kun toimintakyky on vielä niin hyvä, että vanhus itsekin pystyy liikkumaan ja asioimaan, mutta saattaa kuitenkin helposti passivoitua yksin kotiin neljän seinän sisälle. Omaiset tiedostavat, että aktiivinen tekeminen ja puuhailu edesauttavat toimintakyvyn ja sosiaalisten taitojen ylläpitoa sekä pitävät mieltä virkeänä.

  1. Virkistystä ja aktiviteettia hoivakotiin

Hoivakodissa asuvat asiakkaamme ovat usein jo sen verran huonokuntoisia tai muistisairaita, että eivät pääse yksin ulkoilemaan, hoivakodin virkistystoiminnan pariin tai osaa hakeutua muihin aktiviteetteihin. Omaiset kuitenkin haluavat heille hyviä hetkiä, vaihtelua arkeen ja mahdollisuuden osallistua erilaiseen toimintaan. Tämä on minulle erityisen sydäntä lämmittävää, koska tästähän yritykseni sai alkunsakin. Monelle asiakkaallemme jo se, että pääsee omalta osastolta pois, katselemaan aulaan tai kahvioon ohikulkevia ihmisiä, mahdollisesti kuulemaan lasten ääntä tai näkemään luonnon ihmeitä, tuo piristystä ja positiivista mieltä. Tai hyvän musiikin kuuntelu hoivakodin päivätansseissa – ne muistot, mitä ne vanhat ikivihreät tanssikappaleet tuovat mieleen!

  1. Ulkoiluapua

Ulkoilu on yksi niistä TOP5 –asioista, minkä vuoksi omaiset kääntyvät puoleemme. He tiedostavat, että vanhus saattaa helposti passivoitua sisälle. Tässä yleensä syynä, että jos hieman muistisairautta tai vaikka kaatumispelkoa, ei yksin enää uskalla lähteä ulos. Myös portaat, rollaattorin siirtäminen tai liukkaat kelit saattavat olla estämässä ulos lähtöä. Omaisemme toki vievät vanhuksia ulos, mutta monesti heillä tapaamisissaan aikaa menee arjen muihin askareisiin, joten avustettua ulkoilua on hyvä tilata muun ulkoilun tueksi.

Yksi koskettavimmista ulkoiluhetkistäni ihastuttavan asiakkaan kanssa on, kun hän ensimmäistä kertaa kaatumisonnettomuutensa jälkeen lähti ulos ja tapasi kaksi vanhaa ystävätärtään pitkästä aikaa pihalla ja miten ystävättäret olivatkaan onnellisia tapaamisestaan ja siitä, että heidän ystävänsä oli päässyt ulos. Se puheensorina oli musiikkia korville, ja kuinka se toikaan hyvää mieltä ja merkityksellisyyttä vanhukselle.

  1. Merkityksellisyyttä rakkaan elämään

Moni vanhus, ja etenkin muistisairas rakastaa muistella vanhoja asioita, aina lapsuudesta työelämään ja kaikkea siltä väliltä. Perheenjäsenet ovat kuulleet tarinat ja tietävät ne hyvin. Meillä on kiireettömissä kohtaamisissa aikaa kuunnella näitä vaikka kuinka uudestaan ja uudestaan – ja kuinka antoisaa se onkaan kaikille osapuolille. Kun istumme kahvipöydän ääressä, tai sängyn vierellä ja kuuntelemme tarinoita lapsuudesta, sota-ajalta, ajalta kun omat lapset olivat pieniä – ne tarinat koskettavat ja tulevat aina sydämestä. Kerromme näistä myös omaisille, ja onpa sieltä tullut heillekin joskus ihan uusia muistoja esiin. Niin ihanaa! Merkityksellisyyttä tuo myös se, että tehdään juuri sitä asiaa, mitä vanhus toivoo. Jos hän toivoo täytettävän ristikoita tai pääsevänsä vaikka parvekkeelleen avustettuna istumaan ja ihailemaan ohi lentäviä lintuja, se tuo juuri sille hetkelle merkityksellisyyden ja arvokkuuden tunteen.

  1. Kuulla, mitä heidän vanhukselleen oikeasti kuuluu

Perheenjäsenet haluavat kuulla, mitä heidän rakkailleen kuuluu. He toki juttelevat vanhuksen kanssa aina kuin mahdollista, mutta aina se ei kerro totuutta, mitä vanhukselle kuuluu. He helposti kertovat vain hyvät kuulumiset, ja ovat reippaita puheluissa, eivätkä halua valittaa mistään tai kertoa oikeita kuulumisia ja olla vaivaksi kenellekään. Tai he voivat olla jo siinä kunnossa, että puhelimessa keskustelu ei suju vaikkapa kuulon heikkenemisen tai puhekyvyn heikkenemisen myötä. Näin ollen perheenjäsenet tykkäävät, kun meiltä kuulevat kuulumiset, mahdolliset tarpeet hoitaa vaikkapa vaatetus- ja ruoka-asioita. Näitä toivotaan etenkin silloin kun välimatkat ovat pitkiä ja estävät usein tapahtuvat tapaamiset.

Tässä TOP5, mitä meidän asiakkaamme ovat halunneet omalle vanhusläheiselleen. Ja tämän vuoksi työmme on erityisen ihanaa – saamme tuottaa iloa ja hyvää mieltä niin arvokkaille vanhuksille kuin heidän perheenjäsenilleen.

Tässäpä vielä yksi mukava palaute omaiselta – tämän vuoksi tämä työ on niin merkityksellistä ja antoisaa itselle: ”Palaute oli äidiltäni erityisen positiivista. Suosittelen lämpimästi teitä kaikille jotka kaipaavat läheiselleen luotettavaa ja inhimillistä ihmisen kohtaamista säännöllisesti ”

Terveisin,

Mirka

Meillä on aikaa! Annamme sitä sekä läheiselle vanhuksellesi ja sinulle itsellesi.

Suurin osa asiakkaistamme ottaa ensikontaktilla varovasti yhteyden, ja kertoo, että oma aika ei millään riitä tapaamaan omaa äitiä, isää, anoppia, appea, tätiä, enoa, isovanhempaa niin usein kuin haluaisi. Pahoitellaan, kun kerrotaan tilanteesta. Sitä ei missään nimessä kannata pahoitella – nythän olet hakemassa tilanteeseen ratkaisua, ja ajattelet vain hyvää rakkaallesi!

Tästähän Seurana Oy sai alkunsa: etsin isoisälleni samaa palvelua, koska podin huonoa omaa tuntoa yksinäisistä viikoista hoivakodissa. Kun välimatka vuoksi ei pääse käymään, on hyvä etsiä apua. Meidän asiakkaistamme 100 % välittää upeasti omista vanhuksistaan haluten heille pelkkää hyvää, seuraa, virkistystä, merkityksellisyyttä silloin, kun eivät itse ole paikalla. He puolestaan antavat sitä kaikkea hyvää aina, kun heille mahdollista työn ja välimatkan puitteissa, ja voin sanoa että usein. Olen tosi ylpeä vanhusasiakkaideni omaisista – olette täyttä kultaa!

Kun sinulla omaisella on ne omat ruuhkavuodet elettävänä, tai asut kaukana läheisestäsi, delegoi ja hanki seuraa rakkaallesi. Kumpikin saa takuulla hyvän mielen – vanhus ja sinä.

1. Seurusteluun ja kuunteluun

Meidän kohtaamisemme ovat aina kiireettömiä! Kuten eräs vanhus viime viikolla totesi: ”Paras hetki, kun tietää että edessä on kiireetön tapaaminen, sinulla kun ei ole ikinä hoppu pois.” Me rakastamme tarinointia, kuuntelua, aitoa kohtaamista. Ja näistä kerromme mielellämme sinulle omaisellekin. Usein omaiset kuulevatkin meiltä aivan uusia muistoja ja kertomuksia, ei välttämättä ole tullut lapsellekaan kerrottua jotain tarinaa.

2. Ulkoiluun

Viemme mielellämme rakkaasi ulos. Viikoittainen tai useamman kerrankin viikossa tapahtuva ulkoilu piristää kummasti. Raikas ilma, laittautuminen ulos, tuttujen mahdollinen näkeminen pihassa, kahvittelu tutussa lempikahvilassa, vastaantulevien tervehtiminen, lasten ilakointia päiväkodin pihalla seuraaminen, oravien temmellyksen katsominen – vaikka mitä mukavaa voi tapahtua, ja punaiset posket tulee paitsi raikkaasta ilmasta, myös mukavista sattumuksista ja niiden läpikäynnistä.

3. Asiointiin ja harrastuksiin

Kun vanhempasi rakastaa museokäyntejä, ja itse et niihin ehdi, kun muutenkin hoidat asiointia ja muuta yhteistä tekemistä, delegoi tällaiset harrastukset meille. Viemme ilomielin rakkaasi harrastusten ja virkistyksen pariin tai vaikka pelaamme kotona hänen suosikkipeliään. Sinä saat sen ajan itsellesi, ja vanhus saa mukavia elämyksiä.

4. Kaupassa käyntiin

Mikäli et ehdi käydä viikottain kaupassa läheisellesi, ulkoista se meille! Käymme kaupassa toivelistan hankintojen merkeissä, viemme vanhukselle, juttelemme kiireettömästi tai teemme jotain muuta mukavaa, ja katsomme myös, että vanhus syö.

5. Ruokailun varmistamiseen

Moni asiakkaamme tykkää, kun lämmitämme ruuan, katamme sen kauniisti ja hän saa syödä rauhassa kanssamme ja jutella. Kuka nyt yksin nauttii ruokapöydän ääressä olosta? Seura on puoli ruokaa. Näin varmistat, että muistisairas muistaa myös ruokailla.

Ota yhteyttä!

Onneksi seuraa ja virkistystä on saatavilla, aina tutun ja luotettavan Seuralaisen merkeissä ja säännöllisesti. Kotitalousvähennys auttaa palvelun hankinnassa, ja lahjaideana tämä helpottaa sinua ja rakastasi – kummallekin aikaa ja hyvä mieli.

Meillä on aikaa.

 

Iloa ja merkityksellisyyttä vanhuksen elämään ja merkitystä työhön

Minulta on kysytty, että mitä tällainen uudenlainen palvelu vanhuksille pitää sisällään, ja mitä se työ onkaan. Olenhan jo aikanaan kirjoittanut, että miten tällainen uusi yksityinen palvelumalli toimii julkisen ja kolmannen sektorin palvelujen välissä. Kauniina heinäkuisena iltana kirjoittelen teille tästä positiivisuuden kehästä työssämme.

Kerron teille muutamia esimerkkejä arjestamme, ja miten se vaikuttaa asiakkaisiin, omaisiin, työntekijöihimme eli Seuralaisiin, yhteiskuntaan sekä tietenkin minuun yrityksen perustajana.

Toimintamme perustuu ei-sairaanhoidollisiin vanhuspalveluihin, eli keskitymme seuran pitämiseen, merkityksellisyyden tuomiseen, arjen piristykseen. Tätä teemme vanhuksen ja omaisten toiveiden mukaan ulkoilemalla, seurustelemalla, valokuvien katselulla, muistelemalla, kirjaamalla ylös tärkeitä muistoja, asiointiapuna, saattaja-apuna, kulttuurikäyntien kaverina, kahvittelulla, tietokone- ja puhelinopastuksella, pelikaverina, lukemalla, jumppakaverina, kauppakaverina jne. Lista on pitkä. Tässä kaikessa avaintekijänä on kiireettömyys, kuuntelu ja merkityksen tuominen elämään. Upeita asioita.

Parhaita hetkiä arjessa ovat ne, kun vanhus antaumuksella muistelee työuraansa, lapsuusaikojaan, armeija-aikojaan, perhe-elämäänsä tai vaikkapa matkojaan, sekä saa irti tapaamisesta juuri sen, mitä on halunnutkin, ja tietenkin seuraa ja aikaa. Nämä ovat monesti hetkiä, joissa tunnelma ja kiireettömyys ovat käsin kosketeltavia. Näitä myös omaiset arvostavat; ne kun ovat asioita mitkä omien tapaamisten muissa jutusteluissa ja tehtävissä jäävät helposti itseltä tekemättä. Vanhus saa muistelusta paljon. Eilen mm. yksi asiakas muisteli työuraansa, sen parhaita hetkiä, moninaisuutta, työkavereita ja hienointa oli nähdä ilon syttyvän silmiin ja kun vanhus lopuksi totesi, että ”Minähän olen saanut paljon aikaan, en muistanutkaan kaikkea ennen kuin nyt muisteltiin!”.

Esimerkkinä voisi sanoa myös naistenviikon kunniaksi pidetyt päivätanssit hoivakodissa. Siellä asuva vanhus ei olisi päässyt paikalle yksin, eikä hoitajilla ole mahdollisuutta saattaa yksittäisiä asukkaita eri aktiviteetteihin. Lähdimme asiakkaan kanssa tunnin tansseihin ja siitä tulikin hauska reissu! Tuettuna onnistui niin tanssi, laulujen muistelu kuin vieruskaverien kanssa rupattelu. Teki hyvää niin fyysisesti kuin henkisesti, ja siitä on keskusteltu viime maanantain jälkeen useasti!

Tai kun sairaalasta kotiutunut vanhus on kärsinyt yksinäisyyden tunteesta ja epävarmuudesta kotiutumisen jälkeen, ja omaiset ovat tilanneet palvelumme luokseen säännöllisiin vierailuihin tuomaan piristystä vanhukselle. Tämän vanhuksen kanssa katselemme valokuvia ja luemme runoja. Hänen näkökykynsä ei ole enää kovin hyvä, ja kuvien katselu on enemmänkin sitä, että kerron ja kuvailen kuvia ja hän täydentää niitä muistoistaan. Runojakaan ei pysty lukemaan, mutta nyt nauttii kuuntelusta, ja niistä keskustelusta.

Omaiset kääntyvät puoleemme, kun arjen kiireet ja etäisyydet tai vaikkapa pitkä lomamatka estävät omat päivittäiset tai viikoittaiset käynnit vanhuksen luona. He haluavat tietää läheisensä kuulumiset ja antaa hänelle hyviä hetkiä arkeen seuran merkeissä. Nämä omaiset ovat täyttä kultaa ja haluavat vain hyvää rakkaalleen. Heille tulee itselle hyvä mieli, kun näkevät vanhusta ja vanhus tyytyväisenä kertoo tapaamisistamme. Tässä lainaus tuoreimmasta palautteesta omaiselta, kun hän palasi lomaltaan takaisin kotiin: ”X aktivoitui selkeästi palvelun aikana ja koki myönteisenä sen, että oli jotain mitä odottaa.”

Positiivinen kehä jatkuu seuraa ja virkistystä saavasta vanhuksesta, hyvää mieltä saavan omaisen kautta tietenkin merkitystyötä tekevään Seuralaiseen. Jokaisen tapaamisen jälkeen on hyvä olo, kun tietää kiireettömän tapaamisen virkistäneen vanhusta. Omakin pää on täynnä hauskoja tarinoita ja muisteluita. Jää hyvä mieli loppuhalauksesta. Lisäksi työllistämme mm. jo eläkkeellä olevia Seuralaisia, jotka haluavat tehdä sydämellään tätä merkityksellistä työtä ja saada siitä itselle hyvää mieltä ja lisätienestiä eläkkeen päälle.

Yhteiskuntaan tämä työ vaikuttaa myös hyvissä merkeissä. Vanhusten yksinäisyys vähenee, henkinen hyvinvointi kasvaa. Tämä vaikuttaa jo ihan fyysiseenkin kuntoon kuntoon ja esimerkiksi sairaalakuluihin. Myös työstä nauttivat hyväkuntoiset eläkeläiset saavat lisää hyvinvointia ja sisältöä elämäänsä.

Kaikki nämä tarinat ja kokemukset ja hyvät hetket tuovat suunnattomasti hyvää mieltä ja kiitollisuutta. Tämä palvelu on juuri sitä, mitä halusin itse aikanaan tilata, ja nyt saan sitä onneksi välittää kaikille vanhuksille – sinullekin tai sinun vanhemmalle, isovanhemmalle, appivanhemmalle tai sukulaiselle.

Voiko vanhus olla hoivakodissa yksinäinen?

Asiakkaamme asuvat joko kotonaan, palveluasunnoissa tai hoivakodeissa. Hoivakotien kohdalla joskus kuulen ihmettelyä, että miten hoivakodissa voi tarvita Seurana Oy:n palveluita: ”Eihän kukaan ole siellä yksin, koko ajan ikätovereita ja hoitajia läsnä.” Niinpä kirjoittelenkin nyt yksinäisyydestä hoivakodissa. Tästähän Seurana Oy:n tarinakin sai alkunsa, hoivakotiin muuttaneesta papastani. Siellä havahduin kuinka yksin vanhus voi olla uudessa asuinympäristössään, vieraiden ihmisten ja esineiden ympäröimänä, isossa ja oudossa talossa. Myös tässä blogikirjoituksessani olen kirjoittanut vanhusten yksinäisyydestä.

Vanhukset kokevat yksinäisyyttä hoivakodissa, tätä on myös tutkittu mm. Vaasan yliopistossa.

Mistä se yksinäisyys hoivakodissa johtuu? Onhan siellä 24/7 aina joku paikalla ja ikätoveria löytyy. Tässä muutamia havaintoja.

Ensinnäkin moni vanhus on jo niin huonokuntoinen hoivakotiin muuttaessaan, että liikkuminen on hankalaa ja muistisairaus vaivaa. Siten helposti tulee jäätyä oman huoneen vangiksi ruokailujen välissä. Ei uskalleta lähteä käytäville kävelemään, kun ei tiedetä osaako takaisin tai tiedetään, että seuraa ei sieltä löydy. Elinpiiri kutistuu helposti omaksi huoneeksi ja siellä omaksi sängyksi. Kynnys poistumiseen kasvaa koko ajan.

Ruokailutilanteissa hoitajat hakevat ruokapöydän ääreen. Hoivakotien ruokailuhetket ovat kuitenkin valitettavasti hiljaisempia kuin suomalaisten hissimatkat. Asukkailla on usein puhekyky mennyt, ei pystytä tuottamaan enää puhetta. Tähän syynä ikä ja eri sairaudet. Usein esimerkiksi pitkälle edennyt muistisairaus on vienyt kyvyn jutella muiden kanssa asiallisesti. Tai jos itsellä on kykyä puhua, vierustoveri on hiljainen ja lappaa keittoa suuhun ja valitettavasti lattialle käsi vapisten. Jokainen elää omassa kuplassaan.

”No järjestetäänhän hoivakodissa ohjelmaa useasti.” Tätäkin kuulen. Se on totta, ja hienoa että järjestetään. Huonokuntoisia vanhuksia ei vain ehditä kärrätä ohjelman pariin ja kun vanhus on siellä omassa huoneessaan, ei sieltä kukaan tule rientoihin hakemaan. Tai jos ehditään viemään juhlasalin päivätansseihin, ei siellä kukaan saata lattialle tai tue vanhusta hakemaan viereisen osaston Taunoa tanssimaan. Ei vanhus itse pysty liikkumaan tuolistaan, tarvitsisi saattajan ja tukijan kaatumisen estämiseksi tanssin ajaksi.

”Niissähän on niin kivat piha-alueet, kyllä siellä kelpaa istua kauniina päivänä.” Kun menet hoivakodin ohi, näetkö siellä istujia ulkona? No, voihan olla yksi tai kaksi, mutta taaskin suurin osa on siellä omassa huoneessa tai istuu pyörätuolissa jossain tilassa yksin. Aikaa ei ole hoitajilla viedä ulos yksitellen tai rupatteluun.

Meillä on ihania asiakkaita ja ihania omaisia, jotka tilaavat palvelumme hoivakotiin juuri tämän vuoksi; saattamaan oman rakkaan säännöllisesti hoivakodin aktiviteetteihin ja varmistamaan, että niistä vanhus saa iloa ja osallistumisen tunnetta. Tai viemään vanhusta ulos kaksi kertaa viikossa, ihailemaan luonnon ihmeitä, saamaan raitista ilmaa ja näkemään ulkopuolista elämää. Omaiset tekisivät sen itse, mutta työt eivät salli kesken päivän moisia vierailuja. Tai asutaan kaukana.

Viimeisin yksinäisyyden esimerkki hoivakodista on tältä päivältä, päivällisen jälkeen. Olin auttamassa asiakasta ruokailussa ja seurana, ettei tarvitse hiljaa yksin syödä. Salissa oli hiljaista. Ruuan jälkeen asukkaat saatettiin huoneisiinsa. Hoivakodin hyväkuntoisin rouva kävi itse ruokailun jälkeen huoneessaan, tuli pian uudestaan paikalle päivällisen jälkeen. Päivitteli, että onpa hiljaista. Olisi kaivannut juttukaveria ja ketään ei ole missään. Minä ja asiakkaanikin suunnattiin ulos pyörätuolikävelylle. Tämä seuraa etsivä rouva pyöri aikansa, huhuili kaveria ja kun ei sellaista ollut mailla halmein, suuntasi apeana takaisin omaan huoneeseensa yksin.

Vanhusten yksinäisyydestä kirjoitti myös MTV:n uutiset 14.7.2017 Ja eihän artikkelissa kuvattava soitto riitäkään – siinä on kuitenkin yli 23 tuntia ilman juttuseuraa. Ja hoivakodissa harvalla on omaa puhelintakaan.

Tämä blogiteksti ei ole kritiikki hoivakodeille. He tekevät teknisen hoidon, varmistavat lääkkeet, ruuat, perustarpeet. Heillä ei vain ole resurssia yksittäisten asiakkaiden virkistykseen ja juttuseuraksi. Siksi Seurana Oy.