Miksi ostaisin seuraa vanhukselle, onhan meillä julkinen sektori huolehtimassa?

Sain vähän aikaa sitten kuulla, että Seurana Oy:n palveluista keskustellaan nettipalstoilla, aiheena miksi maksaa vanhusten palveluista, kun heidän hoivansa kuuluu julkiselle sektorille sekä vapaaehtoistoiminnalle, jotta kaikilla on niitä mahdollisuutta saada. Hyvää pohdintaa ehdottomasti. Mutta saako kaikki vanhukset seuraa, aikaa, aitoja kohtaamisia, ulkoilu- ja asiointiapua tarpeensa mukaan? Pääsevätkö he kahville tai vaikkapa ulos pyörätuolikävelylle halutessaan?

Perustin Seurana Oy:n siitä ideasta, mitä olisin halunnut isoisälleni hoivakotiin; säännöllistä, tuttua seuraa ja virkistystä, joka kertoisi myös minulle kaukana asuvalle lyhyesti isoisäni kuulumisia, koska hän ei enää puhelimella itse soitellut. Säännöllisyys ja aina sama henkilö olivat itselle ne tärkeimmät kriteerit – ei vanha jaksa tutustua aina uuteen henkilöön.

Tein silloin ison selvitystyön; julkinen sektori vastaa osaltaan painottuen nk. tekniseen hoitopuoleen, antamalla lääkkeitä, huolehtien peseytymisestä jne – aikaa seurusteluun ja vanhuksen henkiseen hyvinvointiin ja kuunteluun ei ole. Suuresti arvostamani kolmas sektori eli järjestöt vapaaehtoisineen tekevät paljon ja hienosti, mutta resursseja säännölliseen tapaamiseen ja kuulumisten kertomiseen omaiselle ei luonnollisestikaan ole mahdollista antaa. Enkä voi silloin vaatia sitä yhtä ainoaa ihanaa henkilöä käymään viikoittain rakastani piristyttämässä.

Näin ollen yksityisen sektorin on tultava mukaan kuvioon: vanhusten määrä lisääntyy vauhdilla, ja julkisella sektorilla ei ole resurssia ja taloudellista mahdollisuutta huolehtia kaikesta. Kun lähiomainen tilaa seuraa ja aikaa Seurana Oy:ltä, hän saa tiettyjä uusia asioita, mitä eivät muut tahot tuota. Lisäksi näin jää mahdollisesti vapaaehtoistoiminnan tekijöillä aikaa puolestaan sille henkilölle, joka ei välttämättä kykene itselleen palvelua ostamaan. Mielestäni tässä voittaa kaikki.

Onneksi me suomalaiset olemme tottuneet jo ostamaan palveluita oman hyvinvointimme lisäämiseksi – kaikkea kun ei tarvitse tehdä yksin. Ja tällä periaatteella toimin minäkin arjessani: lapseni nauttii päivittäin laadukkaasta kunnallisesta päivähoidosta. Siitä huolimatta tarvitsen hänelle arjen kiireissä säännöllisesti myös yksityistä hoitoapua – ja hankin sen ilomielin.

Terkuin, Mirka