Kuvia vanhuksista

Moni on kysynyt, että miksi Seurana Oy:n nettisivujen kuvat koostuvat etelä-eurooppalaisisista iäkkäistä henkilöistä? Tässäpä tarinaa kuvien takaa.

Matkustellessani Euroopan maissa, mm. Kreikassa, Italiassa, Portugalissa, huomioni kiinnittyy puistoissa ja kylien keskustoissa oleileviin vanhusryhmiin. Vanhat miehet syvine uurteineen istuvat penkillä, rupattelevat tai pelaavat puistossa shakkia ja petanqueta. Tai harmaahiuksiset naiset, jotka ryhmissään keskustelevat intensiivisesti, kädet heiluen selityksen tahdissa, välillä naurun remakka keskustelua tahdittaen, tummaa espressoa nauttien.

Näissä vanhuksissa korostuu elämänviisaus, eletyn elämän uurteet ja mikä tärkeintä: yhteisöllisyys. Tuovat hyvän mielen, kun näen, että eivät ole yksin kotonaan vaan nauttivat toisistaan ja ulkoilmasta. Kokevat itsensä arvokkaaksi ja elämänhalu paistaa läpi. Tuota samaa haluan itsekin kokea ikäihmisenä.

Vertaan tuota menoa suomalaiseen vanhusten elämään. Täällä kun ollaan omissa oloissa. Toki jo ilmasto tähän isona tekijänä – eipä meillä liiemmin ole noita kelejä, että tullaan ulos istumaan, kokoonnutaan pelailemaan ja nauttimaan toisten seurasta. Aurinkoa ja lämpöähän se tarvitsisi.

Mutta on siinä muutakin, me suomalaiset vain olemme enemmän kotona oleskelijoita, ja yleensä vieläpä yksin. Kyläilykulttuurikin on jäykempää, ei noin vain pistäydytä kylässä. Meillä vanhukset asuvat usein yksin tai palvelukodeissa. Joskus kaupungissa näkee, kuinka joku iäkäs istuu kerrostalossaan ikkunan äärellä ja katselee ohikulkijoita. Passivoidumme kotiin. Lisäksi meillä on palvelutalokulttuuri, jossa sielläkin eletään paljolti omissa huoneissaan, mutta ennen kaikkea poissa koko kyläyhteisön lähettyviltä.

Nämä eteläeurooppalaiset ikätoverit puolestaan elävät yhteisössä, nuorten ja lasten ja vilskeen ympäröimänä. Hienoa, kun lapset näkevät vanhoja ympärillään, ja vanhukset puolestaan saavat lapsista iloa omaan arkeensa. Kuvillani haluan välittää rennon, mukavan yhteiselon merkitystä ja sen tuomaa iloa arkeen. Toivottavasti sinulle tulee kuvista yhtä elämäniloinen ja yhteisöllinen tunne vanhuudesta kuin minulle.

Kuvaterkuin, Mirka

PS: Taas kuvia katsellessani tuli matkakaipuu johonkin pieneen portugalilaiseen kylään, istumaan puistoon jäätelökuppi kädessä, rupattelevia vanhuksia ja puistoelämää seuraillen. Ehkä ensi kesänä?