#unelmienivanhuus – mitä kuuluu Seuranan hyväntekeväisyysvanhukselle?

Muistatte varmaan minun ihanan oman kummivanhukseni Eevan – sotaveteraanipiirin jäsenen, 93-vuotiaan upean rouvan? Lupasin kertoa teille lisää tapaamiskuulumisistamme, ja nyt on hyvä hetki siihen.

Eeva nimettiin minulle kummivanhukseksi Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiristä. Lupasin hänelle seuraa, ulkoilu- ja asiointikaverina olemista, toiveidensa mukaan. Aikaa hänelle keräsin eri some-kampanjoiden avulla – tykkäysten ja kommenttien määrän mukaan.

Kiitos teille kaikille tykkääjille ja kommentoijille! Eikö ollut helppo tapa antaa aikaa Eevalle? Olen nyt tavannut hänet kaksi kertaa, ja olen myyty! Hän on esikuvani: toivon, että 93-vuotiaana olen yhtä huoliteltu, terävä, fiksu ja asioista kiinnostunut.

Ensimmäisen kerran tavatessani Eeva antoi hyvät ja tarkat ohjeet luokseen. Ja odotti jo ovella, avoimena, sosiaalisena ja tehtävälista mielessään. Me suuntasimme taksilla kauppa- ja apteekkiasioille. Voi miten jämpti asioiden hoitaja hän onkaan! Aika meni siivillä paikasta toiseen rientäessä. Kotiin palattuamme minulle esiteltiin hänen kaunis kotinsa sekä upea rivistö sodan ansiomerkkejä. Ja jämptisti sovittiin kalenteriin seuraava tapaaminen ja sisältö sille. Hän on upea!

Toisella kerralla päästiin kirjoittamaan joulukortteja. Ja vastaanottajia piisaa ympäri Eurooppaa. Aika meni taas vauhdikkaasti kirjoittaen ja tarinoita vastaanottajista kuunnellen. Kotona ihailin tauluja, kuulin niistä tarinoita, ihailin presidentiltä tulleita ansiokirjeitä, ja kuulin ihania tarinoita kesäpaikasta. Mitä elämää!

Ensi kertaa odotan jo innolla – mitähän meidän tapaamisen varalle on taas keksittykään? Ihana auttaa arjessa näin upeaa sotiemme veteraania.

Lämmöllä, Mirka