Terveiset Seuralaiselta

”Hei! Minä olen Leena, aktiivinen eläkeläinen, joka nauttii niin lastenlasten seurasta, Lapin ruskamatkoista, hyvän ruuan ja hyvien leivonnaisten valmistamisesta sekä varamummuna toimimisesta. Olen työskennellyt Seuralaisena lokakuusta alkaen. Koska aikaa on ja olen hyväkuntoinen, halusin tehdä hyvää työtä vanhusten piristämiseksi. Kerron sinulle nyt vähän esimerkkipäivästäni tämän kiireettömän, mukavan kohtaamistyön merkeissä.

Maanantaini

Maanantaisin tapaan ihanan, omassa kodissaan asuvan vanhusrouvan. Suuntaan hänen luokseen klo 12.30 ja vietämme kaksi seurustelurikasta tuntia yhdessä. Odotan näitä tapaamisia aina innolla. Haluan antaa vanhukselle kaikkeni, joten olenkin sanonut, että haluan antaa merkityksellisen tapaamisen vain yhdelle asiakkaalle per päivä.

Aamupäivän valmistaudun tapaamiseen. Mietin tätä rouvaa jo etukäteen, viime kerran tekemisiämme ja juttelujamme. Virittäydyn siis rauhassa tunnelmaan.

Saapuessani hänen luokseen on eteisessä vastassa mitä lämpimin hymy, kun tämä mukava rouva avaa oven ja tunnistaa heti saapujan. Vaihdamme innolla kuulumiset ja kävelemme peremmälle. Tarkistan aina, että onhan hän muistanut syödä lounaansa. Tällä kertaa hän ei ollut vielä syönyt, ja niinpä ensitöiksemme laitoimmekin yhdessä ruuan lämpiämään ja hän sai syödä rauhassa, seurustelusta ja juttuseurasta nauttien. Ruokailun jälkeen hän ehdotti kävelyä ulkona, kun kerta oli kaunis pilvipoutainen sää. Suuntasimme läheiselle pikkupolulle kävellylle, ihailemaan luontoa iloisen puheensorinan merkeissä. Tämä rouva muistaa kaikki mahdolliset laulunsanat ja paljon eri runoja ja joka tilanteessa tuleekin hyvä laulu tai runo. Nautin näistä antoisista hetkistä. Yhden laulun aikana otimme tanssinaskelia ja nauroimme kuin pikkutytöt tälle hauskalle liikkumiselle.

Ulkoilun jälkeen ehdimme tehdä vielä sanaristikoita. Se on hauskaa puuhaa innokkaan harrastajan kanssa! Ja hyvää muistiharjoitetta myös samalla. Samalla tulee sanojen merkeissä mieleen muistoja nuoruudesta ja juttua piisaa.

Kaksi tuntia menee aina nopeasti ja suupielet hymyssä. Lähtiessäni suunnittelemme jo seuraavaa näkemistä ja rouva saattelee minut eteiseen. Viimeiseksi halaamme lämpimästi ovensuussa ja molemmille jää lämmin tunne päivän tapaamisesta. Kävellessäni bussille minulla on hyvä mieli, kun tiedän tämän ihanan rouvan saaneen kiireettömän mukavan kohtaamisen arjen iloksi.

Kotona laittelen kuulumiset tapaamisestamme hänen mukavalle tyttärelleen, ja sitten istahdankin itse kahvikupposen ääreen ja muistelen vielä mukavaa hetkeämme. Tässä työssä parasta on hyvän mielen saaminen.”