Jos ei jokapäiväinen työni vanhusten, omaistensa ja Seuralaistemme positiivisessa kehässä antaisi vahvistusta onnellisen vanhuuden mahdollisuudesta, olisi uskoni hyvään vanhuuteen viime syksystä lähtien murentunut.
Ikääntyneiden määrä kasvaa, mutta samalla hyvinvointialueiden budjetit ja ikääntyneiden hoivapalveluiden määrärahat pienenevät, palvelut vähenevät ja eläkeläisten etuudet kutistuvat. Omaisille jää entistä enemmän vastuuta perheen vanhusten hyvinvoinnista. Samaan aikaan päättäjät puhuvat juhlallisesti siitä, kuinka vanhuksille pitäisi tarjota ketteriä palveluja, mutta samalla kiristetään byrokratiaa niin, että pienyrittäjät lopettavat, sillä heillä ei ole aikaa eikä resursseja hallinnon pyörittämiseen. Omaisilta viedään veronkorotusten ja hintojen nousun myötä mahdollisuus tukeutua kotitalousvähennykseen omien vanhustensa hoivassa. Ovatko päättäjämme tietoisia siitä, mitä oikea käsi tekee ja mitä vasen käsi tekee?
Ylen MOT-ohjelma Nyt olen ihan yksin 13.1.2025 toi esiin Suomen kansalle vanhusten yksinäisyyden ja karut kohtalot, omaisten huolen ja negatiivisen kehän vanhuspalveluissa. Ohjelma on valitettavan totta liian monelle. Yksikin kohtalo on liikaa.
Ehdotukseni tuhansien vanhusten kokemuksella
1. Senioreiden kotitalousvähennys 60%
Yhteiskunnalliset hyödyt näkyvät selvästi: terveyskeskuskäynnit vähenevät, laitostuminen vähenee, omaisten hyvinvointi paranee, vanhusten kunto kohenee, kotien siisteys ja elämänlaatu paranevat ja sosiaalinen kanssakäyminen lisääntyy. Myös ulkoilu ja liikkuminen lisääntyvät.
Kotitalousvähennyksen pieneneminen näkyy pitkällä aikavälillä valtion taloudessa isompina sairaala- ja laitoskuluina, harmaana taloutena sekä pienyrittäjien ja työllisyyden heikentymisenä. Harmaasta taloudesta puhutaan usein, mutta omassa työssäni se on konkretisoitunut: alkuvuodesta kohtasin tilanteen, jossa Seuralaisiamme pyydettiin tekemään töitä pimeästi. Onneksi he eivät suostuneet, sillä silloin olisi kärsinyt myös työn turvallisuus, kuten vakuutusten ja hallinnon tuki. Mutta asiakas ja työ ovat samalla menetetty.
2. Palveluiden ostaminen hyvinvoinnin lisäämiseksi
Rahat ovat tiukilla, mutta jos vanhuksen tilillä on rahaa, kannattaa se laittaa kiertoon ja investoida hyvinvointiin. Palvelut parantavat elämänlaatua, mielialaa ja toimintakykyä. Tiedän omaisia jotka harmittelevat, että eivät aikanaan rohkaisseet vanhempiaan hankkimaan palveluja silloin, kun niistä olisi ollut hyötyä. Menetyksen jälkeen hyvinvointia ei enää voi ostaa.
Omaisia muistutan usein laskemaan myös omalle ajalleen ja hyvinvoinnilleen arvon. Monet omaiset tuskailevat aikapulan ja riittämättömyyden kanssa. Jos joka viikko väsyneenä ajaa vanhemman luokse, käy kaupassa ja hoitaa pakolliset asiat, olisiko järkevämpää hankkia vaikkapa luottopalvelu, joka käy vanhemman kanssa kaupassa, juttelee kiireettömästi, valmistaa ruokaa ja ulkoilee yhdessä? Saisiko äiti tai isä enemmän irti palveluista kuin väsyneestä lapsesta? Ja samalla omaiselle jäisi mahdollisuus nauttia laatuajasta vanhemman kanssa.
3. Kannustetaan eläkeläiset töihin
Tiedän omasta kokemuksesta, että työtä tekevät eläkeläiset, saavat työstä paljon. Tulee lähdettyä kotoa ulos ja liikkeelle, he ovat osa työyhteisöä ja saavat virikkeitä sekä sosiaalisia kontakteja. He nauttivat uuden oppimisesta ja kehittymisestä. Ja mikä parasta, nämä eläkeläiset käyttävät saamansa palkan kiertoon Suomen talouden hyväksi: maksavat sähkölaskuja, autokuluja tai käyvät kampaajalla, hemmottelevat lapsenlapsia. Mutta pyydän yhteiskuntaa: älkää tehkö eläkeläisten työstä liian byrokraattista, säänneltyä ja verotuksellisesti raskasta. Se ei kannata.
4. Johtajuus ja asenne
Me vanhuspalveluiden esimiehet ja rekrytoijat, katsotaan, että löydämme, koulutamme ja rekrytoimme ja johdamme sellaisia henkilöitä, joilla on aito halu tehdä hyvää työtä, nähdä vanhus ihmisinä, olla läsnä ja välittää. Hyvä työ ja suuri sydän eivät maksa lisää, eivätkä vie ajallisesti liikaa. Aina on aikaa katsoa ihmistä silmiin, tervehtiä ja kohdata hänet.
5. Koko yhteiskunta mukaan onnellisen vanhuuden rakentamiseen
Olen tavannut lukuisia yrityksiä, jotka haluavat olla mukana tekemässä onnellista vanhuutta. Ne mahdollistavat työntekijöilleen vapaat kiireellisissä vanhusläheisiin liittyvissä asioissa, tarjoavat henkilöstöetuna työntekijän omaiselle vanhusseurapalvelua sairaan lapsen hoitoedun tapaan, tai ostavat vanhusten ystäväpalvelua yksinäisille muistisairaille ja sotaveteraaneille. Tällaisia yrityksiä pitäisi palkita. He ovat aidosti mukana yhteisessä hyvässä.
Haastan hallitusta käsittelemään ohjelmassaan olevan verotukiin liittyvän henkilöstöedun, joka tukee iäkkäiden vanhempien seurapalveluja. Se ei maksa valtiolle, mutta lisää hyvinvointia ja ennaltaehkäisee yksinäisyyttä, vähentää työntekijöiden väsymistä sekä työllistää eläkeläisiä.
Olen useissa hoiva-alan tapahtumissa kuullut sanottavan: ”Nyt tarvitaan ketteriä uusia ideoita.”
Nyt haastan päättäjät: ”Meillä on Suomessa ketteriä ideoita. Annetaan niiden näkyä, eikä tukahduteta niitä kiireellisillä byrokratiauudistuksilla.”
”Kyllä vanhus ansaitsee turvallisen vanhuuden”, totesi suloinen vanhus MOT-ohjelmassa. Hyvin sanottu, eikö?
Mirka Saarinen, Seurana Oy
ILMAINEN TUTUSTUMISKÄYNTI!
Toimintakyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi meillä on aikaa tehdä asioita yhdessä – varaa nyt ilmainen tutustumiskäynti soittamalla numeroon 040 555 3235 tai lähettämällä viesti.
Soita 040 5553235 Lähetä viesti