Yksin kotona tai yksin hoivakodissa

Moni muistaa Yksin kotona –elokuvat kultaiselta 90-luvulta. Työssäni, läheisteni kanssa ja gerontologian opiskeluissani olen huomannut, että elokuvan teema on arkipäivää monella vanhuksella, joko kotona tai hoivakodissa.

Kun ikäihminen jää leskeksi pitkän liiton jälkeen. Tai pitkän työntäyteisen ja tuloksekkaan uran jälkeen eläke yllättää vähän kuin varkain. Tai sairaus yllättää ja kodin seinät ympäröivät entistä tiukemmin, kun ei pääse liikkumaan. Tai muistisairaus tekee epävarmaksi, eikä uskalla poistua enää kotoa. Tai toimintakyky heikkenee niin, että kahvihetki läheisessä kahvilassa ei onnistu käsien vapinan vuoksi.

Kotona saattaa käydä kotihoito kerran päivässä, 15 minuuttia. Sen jälkeen on vielä 1425 minuuttia vuorokaudessa, jolloin olisi kiva jutella jonkun kanssa ja saada tuntea itsensä tärkeäksi toiselle. Myös halaus tai vaikkapa käden puristus lämmittäisi mieltä.

Omaisilta ei kehtaa pyytää seuraa, heillä on ne omat kiireensä arjessa ruuhkavuosineen ja työmatkoineen. Moni vanhus on ihanan huomaavainen, he eivät vaivaa suotta, ja nauttivat näkemisestä niin, että silloin eivät viitsi mukavaa hetkeä yksinäisyydestä juttelemalla pilata.

Yksinäisyys hoivakodissa yllättää monet omaiset

Ajatellaan, että siellä sitä on ikätoveria ja hoitajaa. Mutta moni passivoituu huoneeseensa; ei muistisairas tai huonokuntoinen osaa lähteä siitä edes pikkuisen tutusta huoneympäristöstä pois ja sosiaaliset taidotkaan eivät enää ole terässä uusien ihmissuhteiden luomiseen. Ulkoilemaan ei pääse.

On pitkä aika viettää huoneessaan hereillä 12 tuntia, seiniä ja ehkä vastapäistä kerrostaloseinää katsellen. Televisiota ei välttämättä ole ja vaikka olisikin, sitä ei osaa enää käyttää. Minuutit matelevat ja kunto heikkenee entisestään ulkoilun, liikkumisen ja henkisen virkistyksen puuttuessa.

Työssämme parasta on viikottaisen vakituisen käynnin tuoma ilo. Se, että joku tulee varta vasten minua varten kotiin tai hoivakotiin, kuuntelee ja on aidosti kiinnostunut. Ja se palaute ”Odotin jo viikottaista tervetulohalaustamme.” Mikä fiilis.