Seuralainen esittäytyy: Anneli

Anneli on meidän ihastuttava Seuralainen, joka tuo ilon vanhuksen elämään poimimalla juuri vanhusta kiinnostavia asioita tapaamisten iloksi. Hän saattaa viedä tuliaiseksi kirjastosta lempimusiikkia tai sesongin tullessa lempihedelmiä kaupasta, ja mikä ihaninta, kohtaa kiireettä ja kuunnellen. Näin hän kertoo itse Seuralaisena toimimisesta:

”Kiinnostuin Seuralaisena olemisesta siinä vaiheessa, kun olin ollut pari vuotta eläkkeellä. Tuntui, että lastenlasten kanssa puuhailun ja omien harrastusten lisäksi voisin vielä sitoutua johonkin merkitykselliseen tekemiseen. Olin toiminut vuosia aiemmin mm. SPR:n ystäväpalvelussa ja Läksyhelpissä, joten minussa lienee jonkunlainen tarve olla avuksi, siinä missä voin.

Aloitin elokuussa ja minulla on toistaiseksi yksi vanhusasiakas. Hän on ihana, seurallinen ja skarppi 94-vuotias herrasmies. Hän asuu vielä kotonaan ja liikkuu rollaattorin avulla. Tapaamisiimme kuuluu aina musiikin kuuntelu ja siitä keskustelu. Leonard Cohen ja Iiro Rantala ovat hänen suursuosikkejaan, ne ovat aina ohjelmassa. Aina myös kahvitellaan, ja leikitään esim. jotain leikkiä, kuten Laiva on lastattu tai heitellään pehmopalloa, mikä jumppaa käsivarsia mukavasti. Ulkoilu on käytännön syistä rajoittunut parvekeulkoiluun.

Parasta on se, kun näen, miten hän nauttii saadessaan kuuntelevaa juttuseuraa. Aina hän muistaa kysyä minultakin, mitä minulle kuuluu ja miten olen voinut. Seuralaisen paras työkalu mielestäni on lämmin sydän ja positiivinen mieli sekä se asenne, että tapaamisaika vietetään kiireettömästi ja asiakkaan ehdoilla, hänen hyvinvointiaan ajatellen ja hänelle virkistystä tuoden.

Vanhusten kanssa oppii väistämättä ajattelemaan ihmisyyttä laajemmasta näkökulmasta. Me emme tiedä, millaisena vanhuus omalle kohdalle tulee ja miten sen tulemme kokemaan, ennen kuin itse olemme tarvitsevia ja avuttomia. Toivottavasti silloin meillä jokaisella on muutama ihminen, edes yksi, joka voi antaa hetken kiireetöntä aikaa, pysähtyä kysymään kuulumisia tai vaikka vain istumaan vieressä hiljaa, käsi kädessä.

Pystyn antamaan aikaani jollekin nyt, ja se tekee minut onnelliseksi. Vanhat filosofit sen jo päättelivät, että ”emme milloinkaan tunne yksinäisyyttä, kunhan huolemme on toisten hyvinvointi”.  Ja tiedekin on jo todistanut, että yhteistyökäyttäytyminen käynnistää aivojen mielihyvä- ja palkitsemisjärjestelmät. Kannattaa siis kehittää avuliaisuutta ihan oman hyvinvoinnin vuoksi!”