Raija – ilon tuoja Meerin elämään kodissa ja hoivakodissa

Suloinen vantaalainen Meeri on jo 82 vuotta. Elämään on mahtunut paljon: rakkautta, työtä, arkea ja juhlaa. Muistisairauden myötä maailma on kuitenkin vuosien varrella alkanut kaventua. Yksi asia on silti pysynyt – Raija-Seuralainen.

Raija, 68, on kulkenut Meerin rinnalla jo yli viiden vuoden ajan. Useita kertoja viikossa. Alusta asti sydämellä.

Tutustuessaan Meeri asui vielä omassa kauniissa kodissaan. Silloin elämä oli täynnä pieniä mutta tärkeitä hetkiä. Raijan kanssa ulkoiltiin, jumpattiin, istuttiin kahvikupin ääressä tutun pöydän ääressä, varmisteltiin ruokailu, ihasteltiin taitavan Meerin käsitöitä ja siistiä kotia, laulettiin vanhoja lauluja laulukirjasta ja käytiin kaupoilla. Arki oli turvallista ja omannäköistä – juuri sellaista, jota Meeri tarvitsi ja halusi.

Sitten tuli iso muutos Meerin elämään: muutto hoivakotiin. Oma koti jäi taakse, kun ei yksin asuminen ollut enää turvallista ja mieluisaa. Hoivakodin arki sujui alkuun mukavasti, Meeri kotiutui hyvin ja tunnelma omalla osastolla oli mukava. Jossain vaiheessa hoivakodin ilmapiiri viileni, henkilöstö alkoi vaihtua usein, hoidon laatu heikkeni. Omaiset olivat huolissaan Meerin elämänlaadusta.

Raijan vierailut nousivatkin entistä tärkeämpään rooliin. Ne olivat valonpilkahduksia päivissä, jotka muuten saattoivat tuntua pitkiltä ja yksinäisiltä. Yhdessä jatkettiin tuttua elämää: ulkoiltiin, jumpattiin lempeästi, lakattiin kynsiä, laitettiin hiuksia ja käytiin kaupoilla aina kun se oli mahdollista. Raija näki Meerin yhä ihmisenä, ei vain potilaana. Raija teki niitä asioita Meerin kanssa, mitä omaiset toivoivat, ja samalla kertoili hoivakodin kuulumisista ja toimi viestinviejänä. Lapsetkin kävivät viikoittain äitinsä luona, mutta eivät tietenkään ruuhkavuosissa päivittäin. Raija kävi ja käy kaksi kertaa viikossa, kiireettä.

Ajan myötä vaivat hoivan tarve kasvoi. Raija ei katsonut sivusta. Yhdessä Meerin lasten kanssa hän vaati hoivakodilta parempaa hoivaa ja piti huolta siitä, että Meerin ääni tuli kuulluksi. Raija kertoi lapsille Meerin kuulumiset – pienetkin asiat, joilla on suurin merkitys.

Edelleen, yhä tänäkin päivänä, Raija käy Meerin luona kaksi kertaa viikossa. Hoivakodin tunnelma ja ilmapiiri on nyt parempi, inhimillisempi. Mutta Raijan panos näkyy konkreettisesti arjessa. Hän tuo Meerille hedelmiä ja mehuja, paloittelee hedelmät ja auttaa syömisessä. Hoivakoti ei niitä hanki eikä pilko – mutta Raija tekee sen, koska välittää. Ja omaisten pyynnöstä.

Omaiset käyvät Meeriä katsomassa usein, mutta Raijan säännölliset käynnit tuovat iloa myös heille. Ruuhkavuosia elävät lapset ja läheiset tietävät, että Meeri ei ole yksin silloinkaan kun he eivät pääse äidin luokse. Että joku on aidosti läsnä, huolehtii ja tuo lämpöä päiviin. Ja Meerin poikaa saakin kiittää siitä, että hän aikanaan etsi Meerille sopivan ystävän äidin arjen iloksi, ja vertaistuelliseksi seuraksi.

Raija ei ole vain vierailija. Hän on ystävä, puolustaja, ilon tuoja. Ihminen, joka on tehnyt Meerin elämästä parempaa. Ja he molemmat nauttivat toistensa seurasta.

Ja juuri siinä piilee tämän tarinan kauneus: yksi ihminen voi muuttaa toisen elämän suunnan, kerta toisensa jälkeen, yksinkertaisilla teoilla ja suurella sydämellä. 💜

Samankaltaiset artikkelit

• Miksi vanhusten yksinäisyys on ongelma?
• Miten auttaa ikäihmistä syömään tarpeeksi ja ravitsevasti?
• Näin kohtaat muistisairaan lempeästi