#UnelmieniVanhuus

Oletko miettinyt, minkälaisen vanhuuden sinä haluat? Entä tiedätkö, mitä äitisi, isäsi tai vaikkapa kummitätisi toivoo vanhuudeltaan? Mikä on hänen unelmansa vanhuuspäivillensä? Mikä saa hänet loistamaan? Mikä on hänen unelmansa?

Paljon on tehtävää, jotta vanhuksillemme, ja meille tulevaisuudessa, saadaan unelmien vanhuus, mutta aloitetaan sen rakentaminen nyt. Tervetuloa mukaan!

Me jokainen näemme arjessamme vanhuksia perhepiirissä, ystäväpiirissä, harrastusten tai vaikka kauppamatkojen aikana tai vaikkapa työelämässämme vanhusten parissa. Lisäksi luemme miltei päivittäin mediasta uutisia vanhusten kohtelusta, vaihtuvista hoitotyöntekijöistä, karkailuista kotoa tai hoivakodista, vanhusyksinäisyydestä.

Tästä ja vanhusasiakkaidemme ja perheenjäsentensä kanssa jutteluista heräsi ajatus unelmien vanhuudesta. Mitä se voisi olla? Miten sitä kohti voi mennä meistä jokainen? Mitä tulisi tehdä, jotta meidän vanhuksemme ja me vanhuksena saataisiin nauttia hyvästä elämästä, yksilönä ja merkityksellisyyttä tuntien?

Perustin Seuranan, kun isoisäni ei elänyt unelmien vanhuuttaan hoivakodin viimeisinä vuosina. Samalla tutustuin vanhustenhoitoon eri näkökulmilta ja totesin, että aika moni vanhus kokee yksinäisyyttä, turvattomuutta, putoaa byrokratian ja hallinnon rattaisiin, laitostuu, menettää intimiteettinsä ja merkityksellisyytensä. Halusin vanhus kerrallaan luoda onnellista vanhuutta tarjoamalla merkityksellisiä hetkiä, yksilöllisesti, vanhuksen toiveita kuunnellen, kiireettömästi, tuoda piristystä arkeen – niin kotona kuin hoivakodissa.

Työni ja Seuralaistemme työ tarjoaa päivittäin kosketuksia vanhusten arkeen niin kotona kuin hoivakodissa. Yksilöllisintä ja omat toiveet huomioivaa vanhuutta elävät ne, joiden oma lapsi tai lähiomainen on aktiivisesti hoivassa mukana. He pitävät omaisensa puolta, esittävät toivomuksia, vaativat hoivaa, virkistävät ja vievät vanhusta toiveidensa tekemisiin kunnon mukaan. Huolehtivat myös oikeuksista monimutkaisessa hallinnon ja virastojen viidakossa.

Entä ne, joilla lähisuku asuu kaukana tai joilla ei ole lähisukua huolehtimassa. Ne, jotka ovat pudonneet laitoksessa omillaan olevaan olotilaan? Heille toivon muun muassa mahdollisimman hyvää hoivakotia – sydämellään työtä tekeviä ammattilaisia.

Millainen olisi unelmiesi vanhuus? Kyselin vanhuksiltamme, minkälaista olisi heidän unelmiensa vanhuus. Tässä muutamia vastauksia lyhyesti:

• Saisin olla hoidettavana omassa kodissa, tutussa ympäristössä
• Minun ei tarvitsisi olla yksin
• Pääsisin ulos aina kun haluaisin
• Saisin maittavaa kotiruokaa ja herkkuhetkiä, en halua syödä laitosruokaa
• Näkisin lapsiani ja lastenlapsiani monta kertaa viikossa
• Koen turvaa, missä olenkin
• Saisin kodinomaisen vanhainkotiympäristön
• En minä enää osaa unelmoida

Jotta saamme aikaan nykyisille vanhuksille ja itsellemmekin tulevaisuudessa omannäköisen, onnellisen unelmiemme vanhuuden, käynnistämme #unelmienivanhuus-kampanjan. Keräämme toiveita, ideoita, ajatuksia. Näitä jalostamme, viemme eteenpäin ja olemme aktiivisesti mukana, jotta kasvava vanhusmäärä ja heidän hyvä hoivansa saataisiin yhteistyössä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa paremmaksi. Kaikkia tahoja tarvitaan, ja omiin siiloihin katsominen pitää unohtaa, kuten myös turha byrokratia ja maalaisjärjen sulkeminen hallinnollisten asioiden taakse.

Mikä on sinun unelmiesi vanhuus? Kysy tätä itseltäsi ja lähipiirin vanhukselta. Jo vaikka pienellä ulkoilulla tai lempihampurilaisaterian viennillä hoivakotiin saadaan pikkuinen onnentunne aikaan – kaikille osapuolille. Omaa ja lähivanhuksen unelmaa voi myös kiteyttää vaikka hoitotahtomme avulla. Mieti sinä unelmiesi vanhuus – kyselemme sitä eri kanavissamme syksyn aikana. Lähde itse ja läheistesi kanssa mukaan kampanjaan! ”Unelma jostakin elämään meidät saa”

Tilaa uutiskirjeemme, niin saat blogit ja ajankohtaiset vanhusasiat jatkossa suoraan sähköpostiisi.