Tutut kasvot ja turvallinen arki – miksi jatkuvuus on ikäihmiselle tärkeää?

On jälleen tiistai. Vanhusasiakkaamme Railin ja Leena-Seuralaisen (nimet muutettu) viikoittainen tapaamispäivä. Leena huomaa heti ovella, että Raili on kovin levoton ja huolestunut. Raili ihmettelee, miksi se vieras nainen on taas hänen kotonaan ja seuraa häntä kaikkialle. Leena pysähtyy rauhassa tilanteeseen ja antaa Railille lämpimän halauksen. Halaus mennessä ja tullessa – siitä on tullut heille jo perinne. 

Leena tietää heti, mistä Raili puhuu. Muistisairauden myötä Raili ei enää hahmota peilistä peilautuvaa kuvaansa ja luulee hahmoa vieraaksi. Leena nappaa Railin tuttavallisesti kainaloon ja naurahtaen osoittaa eteisen peiliä: “ketkäs ne siellä?” Raili katsoo peiliä hetken ja tunnistaa hahmot – heillä molemmilla on päällään samanlaiset raitapaidat. Yhdessä he nauravat tälle yhteensattumalle. 

Siirtyessään keittiöön kahvia keittämään, Railin huoli on poissa. Hänen olemus on rentoutunut ja iloinen. “Minä almanakkaa tarkistin aamulla ja sinne oli rustattuna Leenan päivä. Kyllä se on niin mukava minulle, että tulit taas”, Raili naurahtaa hyväntuulisena.
Pienet hetket, tutun ihmisen halaus, nauru ja rauhallinen läsnäolo. Kaikki nämä lisäävät arkeen turvan tunnetta ja mielekkyyttä. Jatkuvuus ja rutiinit ovat muistisairaan ihmisen elämässä arvokkaita: ne tuovat lohtua, mielenrauhaa ja iloa, päivästä ja viikosta toiseen. Ja tästä syystä jatkuvuus on ikäihmiselle tärkeää.