Mitä ulkoilumahdollisuuksia vanhukselle on tarjolla kotona asuessa?

Kotona asuvalle vanhukselle ulkoilumahdollisuuksia on paljon: lähipuistossa käveleminen, pihapiirissä istuskelu, asiointi kahvilassa tai kirjastossa ja luonnossa liikkuminen ovat kaikki sopivia tapoja nauttia ulkoilmasta. Paras ulkoilumuoto valitaan aina seniorin oman toimintakyvyn, toiveiden ja jaksamisen mukaan. Tässä artikkelissa käymme läpi, kuinka usein ulkoilua tarvitaan, mitä esteitä sille voi olla ja miten ulkoilua voidaan tukea käytännössä.

Millainen ulkoilu sopii kotona asuvalle vanhukselle?

Kotona asuvalle vanhukselle sopii parhaiten ulkoilu, joka on rauhallista, turvallista ja seniorin omien toiveiden mukaista. Lyhyt kävelylenkki lähipuistossa, istuminen pihan penkillä tai rauhallinen luontopolku ovat erinomaisia tapoja nauttia ulkoilmasta ilman liiallista rasitusta. Tärkeintä on, että ulkoilu tuntuu mielekkäältä eikä pakonomaiselta.

Ulkoilu tukee ikääntyneen hyvinvointia monella tavalla. Tuore ilma ja luonnonvalo parantavat mielialaa, auringonvalo edistää D-vitamiinin tuotantoa ja ulkoympäristön vaihtelevat ärsykkeet pitävät mielen virkeänä. Ikäinstituutin mukaan jo kymmenen minuutin ulkoilulla on myönteinen vaikutus mielialaan, ja hyötyjä saa myös pelkästä ulkona oleskelusta ilman varsinaista liikuntaa.

Muistisairaalle vanhukselle luonto tarjoaa erityistä iloa: tuttu maisema, lintujen laulu tai vuodenaikojen vaihtelu voivat herättää lämpimiä muistoja ja tuoda mielenrauhaa. Hoidetut puistot ja selkeät, tasaiset polut sopivat erityisen hyvin niille, jotka kaipaavat turvallisuutta ja hyvää näkyvyyttä ympärilleen.

Ulkoilu ei tarkoita ainoastaan kävelylenkkejä. Asiointi kahvilassa tai tutun reitin varrella pysähtyminen katselemaan ympäristöä ovat yhtä lailla arvokkaita tapoja olla ulkona. Seniorin ulkoilumahdollisuudet ovat laajemmat kuin usein ajatellaan, kun lähtökohtana ovat hänen omat mieltymyksensä.

Kuinka usein vanhuksen tulisi ulkoilla?

Vanhuksen on hyvä ulkoilla mahdollisimman usein, mieluiten useita kertoja viikossa. UKK-instituutin liikkumissuosituksen mukaan yli 65-vuotiaiden on hyvä liikkua kevyesti niin usein kuin mahdollista ja reippaasti yhteensä vähintään kaksi ja puoli tuntia viikossa. Ulkoilu on yksi luontevimmista tavoista täyttää tämä suositus arjessa.

Suurin hyöty saadaan säännöllisyydestä. Kerran viikossa tapahtuva ulkoilu on parempi kuin ei ollenkaan, mutta useampi lyhyt ulkoilukerta viikossa tukee toimintakykyä tehokkaammin kuin harvat pitkät retket. Istumista ja paikallaan oloa kannattaa tauottaa joka päivä aina, kun se on mahdollista.

Monisairailla tai heikomman toimintakyvyn omaavilla vanhuksilla ulkoilun määrä ja tahti on hyvä suunnitella yksilöllisesti. Säännöllinen ulkoilu aloitetaan asteittain: ensin lyhyitä kävelyretkiä lähiympäristössä, ja vähitellen matkoja voidaan pidentää ja kohteita monipuolistaa voimavarojen mukaan.

Mitä esteitä vanhuksen ulkoilulle voi olla?

Yleisimmät esteet vanhuksen ulkoilulle ovat heikentynyt liikkumiskyky, kaatumisen pelko ja yksinäisyys. Myös hankalat portaat, raskaat ulko-ovet tai talvinen liukkaus voivat tehdä itsenäisestä ulkoilusta haastavaa tai jopa mahdotonta. Moni ikääntynyt ei yksinkertaisesti uskalla lähteä ulos yksin.

THL:n selvityksen mukaan kotihoidon asiakkaista merkittävä osa ei ole poistunut asunnostaan viikkoon, ja ulkoilun loppuminen ennustaa nopeaa tarvetta tehostetummalle hoidolle. Tämä kertoo siitä, että ulkoilun tukeminen on keskeinen osa kotona asumisen mahdollistamista.

Kaatumisen pelko on erityisen yleinen este. Pelko on ymmärrettävä, sillä tasapaino ja lihasvoima heikkenevät iän myötä. Pelko voi kuitenkin johtaa siihen, että vanhus jää yhä enemmän kotiin, mikä puolestaan heikentää toimintakykyä entisestään. Tämä kierre on tärkeää katkaista ajoissa.

Yksinäisyys on myös merkittävä tekijä: ilman seuraa ulkoiluun ei yksinkertaisesti löydy motivaatiota. Toisen ihmisen läsnäolo rohkaisee lähtemään ulos ja tekee ulkoilusta mielekkään sosiaalisen hetken pelkän suorituksen sijaan.

Miten seuralainen voi tukea vanhuksen ulkoilua?

Tuttu seuralainen tukee vanhuksen ulkoilua kulkemalla rinnalla, huolehtimalla turvallisuudesta ja mukauttamalla tahdin aina seniorin voimavarojen mukaan. Kun ulkoiluun on valmis kumppani, kynnys lähteä ulos madaltuu huomattavasti, ja ulkoiluretket voivat olla pidempiä ja monipuolisempia kuin yksin liikkuessa.

Me Seuranassa tarjoamme juuri tätä: luotettavaa, säännöllistä seuraa, jossa sama tuttu Seuralainen käy vanhuksen luona toistuvasti. Seuralainen tuntee asiakkaansa liikkumiskyvyn, mieltymykset ja toiveet, joten ulkoilureitit ja kohteet valitaan juuri hänelle sopiviksi. Turvallisuus on aina etusijalla.

Ulkoilu voi tarkoittaa rauhallista kävelyä puistossa, pysähtymistä lintujen kuuntelemiseen tai yhdessä istuskelua penkillä. Yhdessä voidaan myös poiketa kahvilaan tai kirjastoon, mikä yhdistää ulkoilun ja mielekkään tekemisen luontevasti. Jokaisen vanhuksen toiveet huomioidaan, ja tekeminen räätälöidään hänelle sopivaksi.

Omaiset saavat kuulumiset jokaisen vierailun jälkeen, mikä tuo mielenrauhaa myös heille. Seuranan palvelu on kotitalousvähennyskelpoinen, joten osa kustannuksista on verovähennettävissä.

Mitä ulkoiluvälineitä tai apuvälineitä vanhus voi tarvita?

Kotona asuva vanhus tarvitsee ulkoiluun ennen kaikkea turvalliset jalkineet ja tarvittaessa liikkumisen apuvälineen, kuten kävelykepin tai rollaattorin. Oikeat apuvälineet lisäävät liikkumisvarmuutta ja vähentävät kaatumisriskiä merkittävästi sekä sisällä että ulkona.

Ikäinstituutin ohjeiden mukaan ulkoilureitillä on hyvä olla riittävästi levähdyspaikkoja, ja jyrkkiä mäkiä kannattaa välttää. Talvella liukuesteet kenkiin tai nastakengät ovat tärkeä lisä turvallisuuden varmistamiseksi liukkaalla kelillä. Liukuesteitä saa hyvin varustetuista kaupoista ja hyvinvointialueen apuvälinelainaamoista.

Perustason apuvälineet, kuten rollaattori tai kävelykeppi, saa yleensä terveyskeskuksesta ilman lähetettä. Turvaranneke tai turvapuhelin antaa lisäturvaa ulkoiluun: jos jotain tapahtuu, apua saa nopeasti. Osaan turvarannekkeista on saatavilla myös GPS-paikannus, mikä tuo lisäturvaa erityisesti muistisairaiden ulkoiluun.

Säännöllinen voima- ja tasapainoharjoittelu on hyvä perusta kaikelle ulkoilulle, sillä se lisää liikkumisvarmuutta ja keventää kävelyä. Apuvälineet ja harjoittelu täydentävät toisiaan: yhdessä ne mahdollistavat turvallisen ja säännöllisen ulkoilun pidempään.

Jos ulkoilu tuntuu haastavalta tai omaiset haluavat varmistaa, että vanhus pääsee ulos säännöllisesti tutun ihmisen seurassa, ota yhteyttä Seuranaan ja varaa maksuton tutustumiskäynti. Aloitamme aina kartoitussoitolla, jonka jälkeen valitsemme juuri sopivan Seuralaisen, ja ensimmäinen tapaaminen ei velvoita mihinkään.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

• Seuran merkitys muistisairaan arjessa – mitä tutkimukset kertovat?
• Miten kirjallisuus voi rikastuttaa vanhusten elämää?
• Hauskoja tapoja aktivoida senioreita liikkumaan