Jos et sä soita… Seuraa ja iloa vanhuksille kotona ja hoivakodissa

Laitan ruokaa vauhdilla työpäivän jälkeen, kuulen kuinka laukussani soi puhelin. Nyt ei ehdi vastata, ruoka täytyy saada pöytään, jotta ehdimme ajoissa jäähallille lapsen harrastuksen pariin. Syönti, pikainen tavaroiden pakkaus, autoon ja jäähallille. Vilkaisen puhelintani; soittaja oli ihana, yksinasuva mummuni. Voi ei, nyt en ehdi soittamaan takaisin – teen sen illalla myöhemmin.

Klo 22 meno rauhoittuu, kaupan kautta tultu harrastuksesta kotiin, iltapala syöty, pyykkiä pesty, lego-viritelmä korjattu, iltapesu ja pikkumies nukkumaan. Ja ei soittoa mummulle – ilta meni liian nopeasti. Huonolla omalla tunnolla nukkumaan; tiedän että mummu on odottanut puheluani.

Samaan aikaan pappa viettänyt omassa hoivakodissaan koko pitkän päivän yksin, sängyssä maaten. Muistisairas passivoituu helposti, kun ei osaa enää lähteä aktiviteettien pariin, eikä välttämättä muista huonettaan, mihin palata. Ei hoitajilla ole aikaa huoneessa istua, hyvä kun ehtivät ruuan syöttää vauhdilla. Aina ei tosin kiirekään mielestäni ole se syy, sen taakse on joskus helppo piiloutua…

Mummu ja pappa ovat kasvattaneet ison perheen ja suku on jatkunut – jälkikasvua siis piisaa. Ja he ovat aina olleet meille kaikille lapsille ja lapsenlapsille niin rakkaita. Viikonloppuisin vierailemme heidän luonaan, mutta kaukana asuminen tekee sen, että viikot ovat heille yksinäisiä.

Helsingin Sanomissa kerrottiin lokakuussa suomalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan lähes 40% iäkkäistä kokevat yksinäisyyttä. Se on paljon. Turvapuhelinpalvelua välittävä yritys kertoi, että kolmannes turvapuheluista tulee puhtaasti yksinäisyyden vuoksi. Yksinäisyys heikentää sekä terveyttä että elämänlaatua ja pahimmillaan nostaa itsemurhariskiä.

Mitä sinä voisit tehdä oman läheisen vanhuksesi yksinäisyyden poistamiseksi tänään? Soittaa? Käydä kylässä? Auttaa kävelylle? Tilata seuraa kaveriksi? Seurana Oy auttaa, meiltä säännöllinen kaveri läheisellesi. www.seurana.fi/yhteystiedot