Yhdessä muistelu hyvänmielen tuojana ja hoivavälineenä

Koska viimeksi olet kuunnellut vanhuksen muisteluja nuoruudestaan, työelämästään tai vaikkapa ensimmäisestä ulkomaan matkastaan? Eikö olekin mukavaa puuhaa istua ja kuunnella, ja nähdä ilon syttyvän vanhuksen silmiin muisteloissaan? Monesti aikaa ei vain ole kuuntelulle vierailun yhteydessä, silloin kun on muutakin puhuttavaa ja kotitöitä tehtävänä.

Usein ajatellaan, että vanhus ei muista kuin vanhoja asioita ja puhuu niistä vain koska ei enää tämän päivän asioista osaa keskustella. Tosiasiassa tutkimusten mukaan vanhukselle muisteleminen on tutkitusti luovaa ja jopa parantavaa toimintaa. Muistelulla vanhus ylläpitää merkityksellisyyttä ja itsearvostusta. Dunderfelt (2011) on kirjoittanutkin muistelemisen olevan minuuden rakentamista, matkaa menneisyyteen, joka antaa voimia myös tulevaisuuden kohtaamiseen. Kauniisti kirjoitettu, vai mitä?

Me Seuralaiset tuomme asiakkaalle joka tapaamisessa merkityksellisyyttä. Koska tapaamisemme ovat kiireettömiä, on aikaa keskustelulle paljon. Joka käynnillä muistelemme vanhoja asioita, koulunkäynnistä rippikouluun tai lapsuuden kodin eläimistä ensimmäiseen kotiin ja työpaikkaan ja kaikkea siltä väliltä. Eräs asiakkaamme omainen kiitteli juuri eilen, miten mukavaa on, että vanhusta kuunnellaan, muistoja arvostetaan ja niille luodaan merkitys – itse kun ei sitä tapaamisissa ehdi tehdä, kun on niin paljon kaikkea muuta. Me kerromme muisteluista myös omaisille – näin saamme hienoja tarinoita talteen.

Pappani ehti viimeisinä vuosinaan hoivakodissa muistella paljon. Hän vietti suurimman osan päivää yksin huoneessaan, sängyllä maaten. Ajatukset olivat menneisyydessä. Meille perheenjäsenille hän kertoili näitä muistojaan, kun viikonloppuisin vierailimme luonaan. Onneksi oli muistot – ne veivät ajatukset hyviin aikoihin ja pitivät merkityksellisyyden yllä. Niiden kuuntelu oli arvokasta. Ja mukavaa!

 

 

 

Miksi vanhus voi olla yksin, mutta lapsi ei?

Miksi ostamme hoitajan helpommin lapselle kuin vanhukselle? Tähän kysymykseen törmäsin, kun yksi Facebook –sivujemme seuraaja oli jakanut mainoksemme näillä saatesanoilla. Tuo on niin totta, ja monen vanhustyön ammattilaisen kanssa olemme pohtineet samaa: lapsille hankitaan hoivaa, mutta miksi vanhuksille seuran ja palvelun hankkiminen on niin vierasta? Ostamme hoitopalveluja lapsille niin päivisin työajaksi kuin iltaisin vanhempien mahdollisten muiden menojen vuoksi. Totta kai, eihän lapsi voi olla yksin. Ei lapsi voi kokea turvattomuutta tai yksinäisyyttä, pitäähän hänen saada ruokaa, seurustelua ja yhdessä oloa. Tämä kaikki on itsestäänselvyys meille.

Mutta entä vanhus? Muistisairaana hän saattaa olla monessa kohti lapseen verrattavissa. Haavoittuvainen, peloissaan, unohtaa kotona toimimisen perusasiat kuten syömisen, kuuma hellan, ja samalla hän kaipaa juttukumppania. Tai jos ongelmat ovat vain fyysisessä kunnossa ja esimerkiksi liikkuminen on vaikeaa, jää vanhus kotinsa vangiksi, ja vain haaveilee raikkaasta ulkoilmasta ja kukkien näkemisestä.

Jokin meidän ajatusmallissamme on iskostunut siihen, että kyllä vanhus pärjää. Mutta jos mietimme hetken ihan kunnolla – pärjääkö? Kun on kokenut hyvän ja pitkän elämän, nauttinut työelämästä, mahdollisesta perheestä, matkustelusta ja aktiviteeteista, saattaa yksinäisyys kotona tuntua erityisen rankalta. Kun mieli suree ja mieliala heikkenee, ihminen passivoituu lisää ja kautta myös fyysinen toimintakyky kärsii. Negatiivinen kierre on syntynyt.

Mitäpä jos kiitokseksi aikanaan saamastamme hoivasta ja huolenpidosta, ennalta ehkäistäisiin oman rakkaan vanhuksen yksinäisyys? Pyritään käymään niin usein kuin mahdollista, soittamaan ja mikä tärkeintä – kuuntelemaan. Kuunnellaan oikeasti, miten arki sujuu, mitä kuuluu, mitä toiveita vanhuksella on. Monesti he ovat niin iloisia vierailusta, että skarppaavat siksi aikaa ja kahvipöytäkeskusteluissa tunnelma on kepeä. Mutta mitä jos kaivetaankin vähän lisätietoa pinnan alta? Jos oma aika ei riitä, tai välimatka on iso – mitä jos hankitaankin joku ulkopuolinen pitämään seuraa vanhukselle, ja samalla kuullaan itsekin kuulumiset käyntien jälkeen.

Vanhukset ovat ihania, tehdään heille onnellinen vanhuus ja opitaan samalla itse hienoja elämänkokemuksia ja tarinoita. Lue täältä, miten voit ehkäistä omaisesi yksinäisyyttä Seurana Oy:n avulla. Palvelu kotitalousvähennyskelpoinen.