fbpx

Miten vanhustyö uudistui koronan aikana? Mitä jäi mieleen ja opit mahdollista uutta aaltoa varten.

Takana on erikoinen koronakevät – se yllätti meidät kaikki, joka alalla. Yritykset eri toimialoilla joutuivat uudistumaan vauhdilla, jotta selviävät koronan kurituksesta ja pystyvät vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin. Yksi ala, joka ei uudistunut vauhdilla tai lainkaan ja jäi monessa kohtaa varjoon, oli mielestäni vanhushoiva. Surullisinta siinä on, että kärsijöinä ovat vanhukset – he, jotka eivät saa ääntään kuuluville muutenkaan.

Miksi ajattelen näin? Kahdestakin syystä; ensinnäkin linjaukset hallituksen ja päättäjien puolelta kallistuivat sote-asioissa terveyteen, ei sosiaalipuoleen. Se jäi jalkoihin niin toimintatapojen kehittämisessä, ohjeistuksissa, suojissa ja niihin liittyvissä ohjeistuksissa. Toisekseen se jäi jalkoihin alan ja sen johtajuuden omassa uudistumisessa; laitoksissa asuvat vanhukset jäivät karanteeniin huoneessaan, digiloikkaa ei monessakaan paikassa otettu pitämällä kuva- ja videoyhteyksiä läheisiin tai järjestämällä turvallisia tapaamismahdollisuuksia läheisten kanssa. Vanhusten mieliala ja toimintakyky ropisivat alaspäin ja muistisairaiden turhautuneisuus ja agressiivisuuskin nousi, kun eivät ymmärtäneet miksi ovat karanteenissa ja miksi kukaan ei käy.

Kotona asuvat hyväkuntoiset 70+ -vuotiaat kärsivät myös mielialan ja toimintakyvyn laskusta, kun eivät saaneet liikkua kotoa. Liikkuminen ja liikkumiskyvyn ylläpito ovat tärkeitä.

Kotona asuvat huonokuntoiset vanhukset, etenkin muistisairaat, eivät ymmärtäneet ja muistaneet koronaa ja kotona pysyminen oli vaikeaa. He, jotka puolestaan ovat vuodekuntoisia, ovat kärsineet surkeasta elämänlaadusta; makaavat päivät yksin sängyssä, kotihoidon käydessä 1-3 kertaa pikakäynnillä. Siinä on 23 yksinäistä tuntia joka päivälle.

Suomessa on paljon vanhuksia, joita korona ei ole koskettanut niin negatiivisesti – ovat nauttineetkin eristyksestä, rauhasta ja saaneet sosiaaliset tarpeet hoidettua hienosti puhelimen tms kanssa. Mutta sitten on tosiaan se suuri osa, jotka ovat jääneet kuulumattomiin – huonon kunnon vuoksi, puolustuskyvyttömänä. Heidät meidän pitää kohdata paremmin.

Miten voimme varautua mahdolliseen seuraavaan korona-aaltoon? Tavoitteena vanhuksen elämänlaatu ja onnellinen vanhuus.

Elämänlaadun varmistaminen

  1. Yhteydenpito läheisiin pitää mahdollistaa – tekniikka on tukenamme

    Jokaisella meistä vanhuksen lähellä olevista, työn tai perhesuhteen merkeissä – jokaisella – on älylaite, jolla voi soittaa perinteisiä tai videopuheluita. Etenkin videopuhelut ovat muistisairaalle tai huonosti kuulevalle tärkeitä. Ne pitää mahdollistaa, vähintään kerran viikossa, myös kotihoidossa. Ei ole mitään estettä tälle. Saimme tällä viikolla tehtyä 100-vuotiaan asiakkaamme hoivakotiin ensimmäisen kerran tänä keväänä videopuhelun ja hän nautti siitä. Tavallista puhelinta hän ei enää voi käyttää, kun ei kuule ja ovat niin pieniäkin. Hän tarvitsee kasvot puheen tueksi.

    Asuu vanhus missä tahansa, se on aina hänen kotinsa – oli se sitten koti tai laitos. Henkilökunnan ei pitäisi kiukutella vanhukselle ja omaisille siitä, että omaiset pyytävät viemään puhelimen vanhuksen huoneeseen. Tätä olemme valitettavasti joutuneet todistamaan. Kyllä hänen on (hoiva)kodistaan saatava pitää ulkomaailmaan yhteyttä. Olemme ehdottaneet erilaisia käytäntöjäkin helpottamaan yhteydenpitoa mm. tässä blogissa.

    Ja nyt viimeistään pois ne tekosyyt tietoturvasta. Kyllähän me nuoremmatkin soittelemme toisillemme – miksi vanhus ei saa soittaa läheisilleen? Ei ole tietoturvariski takuulla tällainen henkilökohtainen perhepuhelu.

    Väitän, että työstä tulee mielenkiintoisempaa, kun asennoituu siten että uudistuksiin positiivisesti ja huomaa, että pienillä asioilla saa niin paljon hyvää aikaa. Se ilo, mitä näkee onnistuneen videopuhelun välityksellä, on käsin kosketeltavan ihanaa.

    Hoivakodit ovat painineet huonon maineen kanssa pitkään – edelläkävijyys vanhuksen keskiöön ottamisessa ja 100:n euron tabletin tarjoamisessa yksikön käyttöön ovat pieniä kustannukseltaan mutta isoja vaikutukseltaan.

  2. Tapaamiset on mahdollistettava

    Olemme lukeneet maailmalta innovatiivisia, kustannuksiltaan edukkaita toteuksia senioreiden ja läheistensä kohtaamisten mahdollistamiseen. Tanskassa, Hollannissa ja Ranskassa on järjestetty mm.
    • tapaamiskontteja hoivakodin pihaan
    • tapaamishuoneita, missä välissä on kaupoistakin tai vaikkapa elokuvista vankilamaailman tutut muoviseinät välissä
    • pihatapaamisalueita suojaisilla sisäpihoilla
    Kun kerta muut maat miettivät valmiiksi näin hyviä ideoita, miksi me emme kiireesti ota niitä omien vanhustemme onnellisuuden tuottamiseksi? Mikä estää? Olen lukenut vain yhdestä hoivakodista Helsingissä, mikä on ottanut kontin käyttöön. Takuulla edullinen vaihtoehto.

    Edukkaimmillaan muuten voitaisiin laittaa elmukelmua eristämään tapaamistilaa; ei estäisi äänen kuulumista ja läpi näkee siitäkin. Kuka kokeilee? 😊

  3. Ulkoilu ja liikkuminen on osa arkea

    Vanhusta ei saa jättää nyt yksin. On sitten kotonaan tai hoivakodissa, turvallinen ulkoilu sekä liikkumisen ylläpito on taattava. On se sitten turvallinen kävely ulkona tai tuolijumppa sisällä. Myös puhelimitse saadaan tuolijumppa aikaan – meidän Seuralaiset ovat saaneet todella iloisia hetkiä ja posket punaisiksi hyvällä jalkojen heiluttelulla, olkapäiden ravistelulla ja käsien nostelulla. Suosittelemme!

    Nämä kaikki kohdat ovat jotain, mitä me omaiset voimme myös nyt vanhusläheistemme kanssa suunnitella mahdollisen uuden karanteenin merkeissä; varmistaa että kuvapuhelut saadaan aikaan, ulkotapaamiset onnistuvat, ruoka-apu toimii ja liikuntakykyä ylläpidetään turvaväliliikkumisen merkeissä.

Toivon sydämestäni, että korona katoaa ajan, rokotusten ja immuniteetin myötä. Mikäli näin ei käy – pystymmekö me kaikki vanhusten, hiljaisten ja puolustuskyvyttömien, puolesta nostamaan kätemme ylös ja sanomaan, että ”Olemme valmiita, elämänlaatua ja vanhusta ei unohdeta!”

Onnellisen vanhuuden terveisin,
Mirka

ILMAINEN TUTUSTUMISKÄYNTI!

Toimintakyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi meillä on aikaa tehdä asioita yhdessä – varaa nyt ilmainen tutustumiskäynti soittamalla numeroon 040 555 3235 tai lähettämällä viesti.

Soita 040 5553235 Lähetä viesti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *