”Kerro, kuka hyötyy eniten Seuranan palveluista”

Sain taannoin keskustella, Dosentti-ohjelman juontajan Arto Luukkasen kanssa. Esityksen jälkeen sain yhden mukavan yhteydenoton ja yhteydenottaja kysyi, että kenelle ne Seuranan palvelut oikein ovat parhaimmillaan. Kysyjälle vastasin seuraavaa:

1.     Heille, kenellä alkaa ensimmäiset vanhuuden oireet näyttämään merkkejä. Toimintakyky saattaa olla vähän heikentynyt, ensimmäiset sairaudet tulleet esiin, eläkkeelle jäännin jälkeen sosiaalinen elämä kutistunut. Silloin Seuralaisemme tuo parhaan ilon säännöllisillä virkistystapaamisilla, yhteisellä kivalla tekemisellä, jutustelulla ja reippaalla mielellä. Parasta ennaltaehkäisyä toimintakyvyn heikkenemiselle ja mielialan laskulle!

2.      Muistisairas vanhus, joka kokee turvattomuutta kotona. Hän soittaa usein lapsilleen ja kysyy samoja asioita. Hän kaipaa juttuseuraa, asiointiapua ja kokee yksinäisyyttä. Hän arvostaa tuttua, säännöllistä Seuralaista, joka tuo ilon, keskustelut, kahvittelut ja sosiaalisen elämän arkeen.

3.     Perhe asuu kaukana tai elää ruuhkavuosien kiireessä, eivätkä ehdi seniorin luo päivittäin, viikoittain tai välttämättä edes kuukausittain. Meidän hieno yhtenäinen toiminta vanhuksen, perheensä ja Seuralaisen välillä on upeaa yhteydenpitoa, kuulumisten ja toiveiden vaihtoa – ja mikä tärkeintä; vanhukselle merkityksellisiä hetkiä, jotka tuovat ilon ja hyvän mielen elämään.

4.     Elämän viimeiset kuukaudet ja saattohoitovaihe. Seuralaisemme pitää kädestä kiinni, lukee rauhallisella äänellä toivekirjaa, kuuntelee lempimusiikkia puhelimen kautta ja vie ulos nauttimaan omenapuiden kukista. Nämä kiireettömät rauhalliset hetket sairaalassa tuovat rauhallisen ilon. Kiitän Seuralaisiamme näiden arvokkaiden hetkien ja lämpimän tunnelman luomisesta.

5.     Hoivakotiin siirtynyt vanhus. Hoivakotiin muuttaminen on iso juttu, etenkin muistisairaalle! Missä on koti, missä on tutut esineet, missä on huoneeni, missä on perheeni ja missä on vaatteeni jne. Kysymysten määrä on loputon, vanhuksen huoli valtava, kun ei muista tai ymmärrä muuttunutta tilannetta. Tässä kohti Seuralaisemme pitää kädestä, kertoo missä ollaan, käy läpi rauhallisesti paikkaa, läheisten sijaintia, oman huoneen sijaintia jne. Ja mikä ihaninta, vie ulos, tapahtumiin ja muihin tilanteisiin, missä vanhus kokee olevansa edelleen osa yhteiskuntaa. Merkityksellisiä hetkiä parhaimmillaan. Seuralainen myös kertoo omaisille vanhuksen kuulumisista, tarpeista ja muusta tärkeästä sekä antaa heille arvokasta tietoa vanhuksen kotiutumisesta uuteen ympäristöön.

6.     Perheetön vanhus. Tärkeitä ja arvokkaita hetkiä, kun saamme auttaa asioinnissa, pitää vanhuksen puolia, kertoa häntä hoitaville henkilöille kuten lääkärille, kotihoidon edustajalle tai muulle vastaavalle tietoa tilanteestaan, asioita mitä hän ei välttämättä muista sanoa. Kunniahetkiä meille olla isona luottamuksen kohteena.

Tässä muutamia esimerkkejä asiakkaistamme, joille olemme tulleet elämäänsä juuri hyvään hetkeen ja tarpeeseen – ja tehneet työmme sydämellä, merkityksellisyyden tunteen tuomisesta nauttien.

Hiukset kauniiksi papiljottien avulla.
Kukkien poimisen iloa.

Hyvää kesää toivotellen, Mirka

Vanhus haluaa seuraa, miten tuet asiaa lapsena tai lähiomaisena?

Moni vanhus kärsii yksinäisyydestä, vaikka he eivät sitä sanoisikaan perheenjäsenilleen. Heidän sukupolvensa ei ole tottunut valittamaan, ja yksinäisyydestä puhuminenkin voi olla vaikeaa. Oletko sinä kuunnellut tai seuraillut perheenne vanhinta siten, että kaipaisiko hän seuraa arjen iloksi ja virkistykseksi?

Puhelin soi, vastaan ja hiljaisella äänellä esittäytyy eläkeläisrouva, joka oli nähnyt artikkelin Seuranasta ja halusi tilata itselleen palvelun. Kaipasi seuraa arjen iloksi, kun perhe asuu kaukana eivätkä ehdi usein vierailla. Ystävät ovat jo hoivakodissa tai menehtyneet, elämä tuntuu olevan oman kodin seinien sisäpuolella.

Nämä puhelut ovat joka kerta yhtä merkityksellisiä niin vanhukselle kuin minulle. He ovat hyvin avoimina, kertovat tilanteestaan ja kaipaavat nyt apua; juttukaveria, muistelukaveria, asiointikaveria, kahvitteluseuraa, ulkoiluseuraa jne. Vaatii paljon rohkeutta soittaa ja pyytää apua, se ei ole etenkään meille suomalaisille luonteenomaista pyytää jotain itselleen.

Sovimme ilmaisen tutustumiskäynnin. Tässä tapaamisessa käymme läpi niin vanhuksen toiveita palvelulle, kuin toimintamalliamme, kotitalousvähennyksen hyödyntämistä ja monta muuta asiaa. Keskustelemme tarkkaan myös vanhuksen toiveet palvelun sisällöstä ja kirjaamme ne ylös palvelusuunnitelmaa varten. Tärkeintä tapaamisessa on kuitenkin tutustuminen, vanhuksen kysymyksiin vastaaminen sekä hyvän yhteishengen ja luottamuksen syntyminen. Vanhuksella pitää olla turvallinen ja hyvä olo Seuralaisemme kanssa.

Mikäli hänen mahdolliset lapsensa eivät pääse paikalle, otamme toki heidän yhteystietonsa ja soitamme heillekin ja käymme vanhemman tilaaman palvelun läpi. Yleensä lapset ovat hieman yllättyneitäkin vanhemman kokemasta yksinäisyyden tunteesta, hehän eivät lapsilleen valita asioista. Lisäksi yllättyvät myös siitä, että oma vanhempi on näin hienosti itse tarttunut asiaan ja uskaltanut soittaa ja tilata palvelua. Moni kun säästää turhaan tässä elämän vaiheessa, sen sijaan että käyttäisi itselle hyvää mieltä ja virkistystä tuoviin palveluihin rahaa.

Mutta sitten joskus kohtaan myös sen perheenjäsenen, joka kieltää palvelun heti. Näin kävi tämän esimerkin alussa olevan vanhuksen kanssa. Tytär oli sitä mieltä, että rahaa ei tähän käytetä, ja he kyllä hoitavat vanhuksen itse. Ymmärrän toki, että jos palveluihin ei ole ennen käytetty rahaa, se tuntuu tässä tilanteessa uudelta ja vähän ehkä pelottaakin. Yritän kertoa, että kiitos hienon kotitalousvähennyksemme, tuntihinnaksi jää 20 euroa. Eettisesti en voi alkaa väkisin myymään palvelua enkä voi mennä vanhuksen kotiin luonnollisestikaan, vaikka hän sitä haluaisi. Hänen raha-asioistaan huolehtii nyt perhe ja he tekevät päätökset siitä, mitä ostetaan.

Soitan vanhukselle ja kerron nätisti, että tällä kertaa emme voi valitettavasti aloittaa yhteisiä tapaamisia, ja että hän voi jutella tyttären kanssa vielä, että mitä palveluita kaipaisi ja kartoittaisivat yhdessä vaikkapa mahdollisuuksia. Tyttärelle suosittelin myös kolmannen sektorin vapaaehtoisia. He ovat suosittuja: jonoja on, ja eivät voi luvata säännöllistä, tuttua seuraa viikoittain, mutta josko sieltä ensihätä tulisi vanhuksen yksinäisyyden ratkaisuun.

Tilanne tuntuu minusta pahalta. Mietin usein, mitä tälle rouvalle kuuluu ja olisinko voinut jotenkin auttaa yksinäisyyden tunteen vähenemisessä ja piristyksen tuomisessa arkeen.

Onneksi tämä tarina muuten päättyi hyvin! Vajaa kuukausi ensitapaamisestamme puhelin soi, ja tällä kertaa tytär soitti. Hän halusi tavata äitinsä kanssa. Olivat jutelleet avoimesti yksinäisyydestä, ulkoiluseuran kaipuusta ja päättivät tilata sittenkin meiltä vakituisen, tutun seuran äidin iloksi. Tulin niin iloiseksi! Nyt tapaamme viikoittain, aina iloisena ja tarinoita pulputen.

Jos sinä mietit, onko vanhempasi yksinäinen kotona tai hoivakodissa, juttele hänen kanssaan. Kysele, miltä hänestä tuntuu ja mitä hän toivoo. Ja jos tuntuu, että yksinäisyys vaivaa, hän ei pääse tarpeeksi ulos, hänellä ei ole juttuseuraa tai vaikkapa asiointiapua, soitahan 040-555 3235. Sovitaan veloitukseton tutustumikäynti ja katsotaan toisimmeko juuri me iloa vanhuksesi arkeen.

Aurinkoisia päiviä toivotellen,

Mirka

Terveiset Seuralaiselta

“Hei! Minä olen Leena, aktiivinen eläkeläinen, joka nauttii niin lastenlasten seurasta, Lapin ruskamatkoista, hyvän ruuan ja hyvien leivonnaisten valmistamisesta sekä varamummuna toimimisesta. Olen työskennellyt Seuralaisena lokakuusta alkaen. Koska aikaa on ja olen hyväkuntoinen, halusin tehdä hyvää työtä vanhusten piristämiseksi. Kerron sinulle nyt vähän esimerkkipäivästäni tämän kiireettömän, mukavan kohtaamistyön merkeissä.

Maanantaini

Maanantaisin tapaan ihanan, omassa kodissaan asuvan vanhusrouvan. Suuntaan hänen luokseen klo 12.30 ja vietämme kaksi seurustelurikasta tuntia yhdessä. Odotan näitä tapaamisia aina innolla. Haluan antaa vanhukselle kaikkeni, joten olenkin sanonut, että haluan antaa merkityksellisen tapaamisen vain yhdelle asiakkaalle per päivä.

Aamupäivän valmistaudun tapaamiseen. Mietin tätä rouvaa jo etukäteen, viime kerran tekemisiämme ja juttelujamme. Virittäydyn siis rauhassa tunnelmaan.

Saapuessani hänen luokseen on eteisessä vastassa mitä lämpimin hymy, kun tämä mukava rouva avaa oven ja tunnistaa heti saapujan. Vaihdamme innolla kuulumiset ja kävelemme peremmälle. Tarkistan aina, että onhan hän muistanut syödä lounaansa. Tällä kertaa hän ei ollut vielä syönyt, ja niinpä ensitöiksemme laitoimmekin yhdessä ruuan lämpiämään ja hän sai syödä rauhassa, seurustelusta ja juttuseurasta nauttien. Ruokailun jälkeen hän ehdotti kävelyä ulkona, kun kerta oli kaunis pilvipoutainen sää. Suuntasimme läheiselle pikkupolulle kävellylle, ihailemaan luontoa iloisen puheensorinan merkeissä. Tämä rouva muistaa kaikki mahdolliset laulunsanat ja paljon eri runoja ja joka tilanteessa tuleekin hyvä laulu tai runo. Nautin näistä antoisista hetkistä. Yhden laulun aikana otimme tanssinaskelia ja nauroimme kuin pikkutytöt tälle hauskalle liikkumiselle.

Ulkoilun jälkeen ehdimme tehdä vielä sanaristikoita. Se on hauskaa puuhaa innokkaan harrastajan kanssa! Ja hyvää muistiharjoitetta myös samalla. Samalla tulee sanojen merkeissä mieleen muistoja nuoruudesta ja juttua piisaa.

Kaksi tuntia menee aina nopeasti ja suupielet hymyssä. Lähtiessäni suunnittelemme jo seuraavaa näkemistä ja rouva saattelee minut eteiseen. Viimeiseksi halaamme lämpimästi ovensuussa ja molemmille jää lämmin tunne päivän tapaamisesta. Kävellessäni bussille minulla on hyvä mieli, kun tiedän tämän ihanan rouvan saaneen kiireettömän mukavan kohtaamisen arjen iloksi.

Kotona laittelen kuulumiset tapaamisestamme hänen mukavalle tyttärelleen, ja sitten istahdankin itse kahvikupposen ääreen ja muistelen vielä mukavaa hetkeämme. Tässä työssä parasta on hyvän mielen saaminen.”