Voiko vanhus olla hoivakodissa yksinäinen?

Asiakkaamme asuvat joko kotonaan, palveluasunnoissa tai hoivakodeissa. Hoivakotien kohdalla joskus kuulen ihmettelyä, että miten hoivakodissa voi tarvita Seurana Oy:n palveluita: ”Eihän kukaan ole siellä yksin, koko ajan ikätovereita ja hoitajia läsnä.” Niinpä kirjoittelenkin nyt yksinäisyydestä hoivakodissa. Tästähän Seurana Oy:n tarinakin sai alkunsa, hoivakotiin muuttaneesta papastani. Siellä havahduin kuinka yksin vanhus voi olla uudessa asuinympäristössään, vieraiden ihmisten ja esineiden ympäröimänä, isossa ja oudossa talossa. Myös tässä blogikirjoituksessani olen kirjoittanut vanhusten yksinäisyydestä.

Vanhukset kokevat yksinäisyyttä hoivakodissa, tätä on myös tutkittu mm. Vaasan yliopistossa.

Mistä se yksinäisyys hoivakodissa johtuu? Onhan siellä 24/7 aina joku paikalla ja ikätoveria löytyy. Tässä muutamia havaintoja.

Ensinnäkin moni vanhus on jo niin huonokuntoinen hoivakotiin muuttaessaan, että liikkuminen on hankalaa ja muistisairaus vaivaa. Siten helposti tulee jäätyä oman huoneen vangiksi ruokailujen välissä. Ei uskalleta lähteä käytäville kävelemään, kun ei tiedetä osaako takaisin tai tiedetään, että seuraa ei sieltä löydy. Elinpiiri kutistuu helposti omaksi huoneeksi ja siellä omaksi sängyksi. Kynnys poistumiseen kasvaa koko ajan.

Ruokailutilanteissa hoitajat hakevat ruokapöydän ääreen. Hoivakotien ruokailuhetket ovat kuitenkin valitettavasti hiljaisempia kuin suomalaisten hissimatkat. Asukkailla on usein puhekyky mennyt, ei pystytä tuottamaan enää puhetta. Tähän syynä ikä ja eri sairaudet. Usein esimerkiksi pitkälle edennyt muistisairaus on vienyt kyvyn jutella muiden kanssa asiallisesti. Tai jos itsellä on kykyä puhua, vierustoveri on hiljainen ja lappaa keittoa suuhun ja valitettavasti lattialle käsi vapisten. Jokainen elää omassa kuplassaan.

”No järjestetäänhän hoivakodissa ohjelmaa useasti.” Tätäkin kuulen. Se on totta, ja hienoa että järjestetään. Huonokuntoisia vanhuksia ei vain ehditä kärrätä ohjelman pariin ja kun vanhus on siellä omassa huoneessaan, ei sieltä kukaan tule rientoihin hakemaan. Tai jos ehditään viemään juhlasalin päivätansseihin, ei siellä kukaan saata lattialle tai tue vanhusta hakemaan viereisen osaston Taunoa tanssimaan. Ei vanhus itse pysty liikkumaan tuolistaan, tarvitsisi saattajan ja tukijan kaatumisen estämiseksi tanssin ajaksi.

”Niissähän on niin kivat piha-alueet, kyllä siellä kelpaa istua kauniina päivänä.” Kun menet hoivakodin ohi, näetkö siellä istujia ulkona? No, voihan olla yksi tai kaksi, mutta taaskin suurin osa on siellä omassa huoneessa tai istuu pyörätuolissa jossain tilassa yksin. Aikaa ei ole hoitajilla viedä ulos yksitellen tai rupatteluun.

Meillä on ihania asiakkaita ja ihania omaisia, jotka tilaavat palvelumme hoivakotiin juuri tämän vuoksi; saattamaan oman rakkaan säännöllisesti hoivakodin aktiviteetteihin ja varmistamaan, että niistä vanhus saa iloa ja osallistumisen tunnetta. Tai viemään vanhusta ulos kaksi kertaa viikossa, ihailemaan luonnon ihmeitä, saamaan raitista ilmaa ja näkemään ulkopuolista elämää. Omaiset tekisivät sen itse, mutta työt eivät salli kesken päivän moisia vierailuja. Tai asutaan kaukana.

Viimeisin yksinäisyyden esimerkki hoivakodista on tältä päivältä, päivällisen jälkeen. Olin auttamassa asiakasta ruokailussa ja seurana, ettei tarvitse hiljaa yksin syödä. Salissa oli hiljaista. Ruuan jälkeen asukkaat saatettiin huoneisiinsa. Hoivakodin hyväkuntoisin rouva kävi itse ruokailun jälkeen huoneessaan, tuli pian uudestaan paikalle päivällisen jälkeen. Päivitteli, että onpa hiljaista. Olisi kaivannut juttukaveria ja ketään ei ole missään. Minä ja asiakkaanikin suunnattiin ulos pyörätuolikävelylle. Tämä seuraa etsivä rouva pyöri aikansa, huhuili kaveria ja kun ei sellaista ollut mailla halmein, suuntasi apeana takaisin omaan huoneeseensa yksin.

Vanhusten yksinäisyydestä kirjoitti myös MTV:n uutiset 14.7.2017 Ja eihän artikkelissa kuvattava soitto riitäkään – siinä on kuitenkin yli 23 tuntia ilman juttuseuraa. Ja hoivakodissa harvalla on omaa puhelintakaan.

Tämä blogiteksti ei ole kritiikki hoivakodeille. He tekevät teknisen hoidon, varmistavat lääkkeet, ruuat, perustarpeet. Heillä ei vain ole resurssia yksittäisten asiakkaiden virkistykseen ja juttuseuraksi. Siksi Seurana Oy.

Miksi vanhus voi olla yksin, mutta lapsi ei?

Miksi ostamme hoitajan helpommin lapselle kuin vanhukselle? Tähän kysymykseen törmäsin, kun yksi Facebook –sivujemme seuraaja oli jakanut mainoksemme näillä saatesanoilla. Tuo on niin totta, ja monen vanhustyön ammattilaisen kanssa olemme pohtineet samaa: lapsille hankitaan hoivaa, mutta miksi vanhuksille seuran ja palvelun hankkiminen on niin vierasta? Ostamme hoitopalveluja lapsille niin päivisin työajaksi kuin iltaisin vanhempien mahdollisten muiden menojen vuoksi. Totta kai, eihän lapsi voi olla yksin. Ei lapsi voi kokea turvattomuutta tai yksinäisyyttä, pitäähän hänen saada ruokaa, seurustelua ja yhdessä oloa. Tämä kaikki on itsestäänselvyys meille.

Mutta entä vanhus? Muistisairaana hän saattaa olla monessa kohti lapseen verrattavissa. Haavoittuvainen, peloissaan, unohtaa kotona toimimisen perusasiat kuten syömisen, kuuma hellan, ja samalla hän kaipaa juttukumppania. Tai jos ongelmat ovat vain fyysisessä kunnossa ja esimerkiksi liikkuminen on vaikeaa, jää vanhus kotinsa vangiksi, ja vain haaveilee raikkaasta ulkoilmasta ja kukkien näkemisestä.

Jokin meidän ajatusmallissamme on iskostunut siihen, että kyllä vanhus pärjää. Mutta jos mietimme hetken ihan kunnolla – pärjääkö? Kun on kokenut hyvän ja pitkän elämän, nauttinut työelämästä, mahdollisesta perheestä, matkustelusta ja aktiviteeteista, saattaa yksinäisyys kotona tuntua erityisen rankalta. Kun mieli suree ja mieliala heikkenee, ihminen passivoituu lisää ja kautta myös fyysinen toimintakyky kärsii. Negatiivinen kierre on syntynyt.

Mitäpä jos kiitokseksi aikanaan saamastamme hoivasta ja huolenpidosta, ennalta ehkäistäisiin oman rakkaan vanhuksen yksinäisyys? Pyritään käymään niin usein kuin mahdollista, soittamaan ja mikä tärkeintä – kuuntelemaan. Kuunnellaan oikeasti, miten arki sujuu, mitä kuuluu, mitä toiveita vanhuksella on. Monesti he ovat niin iloisia vierailusta, että skarppaavat siksi aikaa ja kahvipöytäkeskusteluissa tunnelma on kepeä. Mutta mitä jos kaivetaankin vähän lisätietoa pinnan alta? Jos oma aika ei riitä, tai välimatka on iso – mitä jos hankitaankin joku ulkopuolinen pitämään seuraa vanhukselle, ja samalla kuullaan itsekin kuulumiset käyntien jälkeen.

Vanhukset ovat ihania, tehdään heille onnellinen vanhuus ja opitaan samalla itse hienoja elämänkokemuksia ja tarinoita. Lue täältä, miten voit ehkäistä omaisesi yksinäisyyttä Seurana Oy:n avulla. Palvelu kotitalousvähennyskelpoinen.

Mistä aikaa itselle ja läheisellesi? Vinkit oman ja iäkkään rakkaan hyvinvoinnin parantamiseksi

Moni meistä arjen kiireissä suorittajista haluaisi tavata enemmän ikääntyneitä läheisiään, vanhempia, isovanhempia, kummeja ja muita tärkeitä ikäihmisiä. Haluamme antaa rakkautta ja aikaa heille, huolehtia hyvinvoinnistaan ja piristää soitoilla ja käynneillä. Kahdessa paikassa vaan kun ei voi olla yhtä aikaa.

Olemme myös tottuneet tekemään kaiken itse – siksipä ajamme silloin tällöin itseämme äärirajoille. Koska kaikkea ei ehdi aina tekemään itse, onneksi apua on saatavilla. Hyvää mieltä ja hyvinvointia meille kaikille. Me olemme Seurana, auttamassa perheitä arjen kiireissä.

Alla vinkkejä tilanteissa, joissa ammattitaitoiset Seuralaiset auttavat sinua ja läheistäsi hyvinvoinnissa:

1. Ruuhkavuodet ja ajanpuute

Perheen, työn, harrastusten, lasten harrastusten, parisuhteen, matkojen, lomien ja iäkkäiden läheisten hoitamisen yhdistelmä – miten tasapainotella tässä kaikessa? Tuttu tunne, kun yrittää etsii kalenterista aikaa kaikelle? Koska ehdin viedä mummun kahville lähikahvilaan? Koska käytän isoisää hautausmaalla isoäidin haudalla? Koska käymme yhdessä teatterissa? Halua on, mutta tunnit vuorokaudessa vähissä.

Tai saatat huolehtia vanhemmistasi työn ja perheen ohella päivittäin – käydä varmistamassa, että kaikki kunnossa ja että on muistettu ruokailla. Loma-aika on haasteellinen – kuka heistä huolehtii siloin? Energiat alkavat olla sinultakin vähissä.

Jos näin on, iäkkään läheisesi kotona tai palvelukodissa käyvä apu voi olla juuri se mitä tarvitset. Saat omaa aikaa itsellesi ja hyvinvointia rakkaallesi.

2. Asuminen kaukana

Moni asuu kaukana vanhemmistaan ja isovanhemmistaan. Kun asuu Dubaissa, ja läheinen Helsingissä – ei noin vain pistäydytä visiitillä. Mietit, mitä hänelle oikeasti kuuluu, asuu läheinen sitten kotona tai hoivakodissa. Olisi kiva kuulla kuulumiset ja varmistaa, että hänellä on seuraa ja virkistystä. Säännöllinen tuttu seura kertoo sinullekin rakkaasi kuulumiset, yhdessä hänen kanssaan.

3. Ikääntymisen tuomia ulottuvuuksia

Elämäntilanteiden muuttuminen voi tuntua ylitsepääsemättömältä – leskeys, eläkkeelle jääminen, toimintakyvyn heikkeneminen, sosiaaliset suhteet, alkava muistisairaus. Mietitkö, miten autat läheistäsi näissä tilanteissa? Jotta kodista tai hoivakodin huoneesta ei tule “vankilaa”, auttaisiko ammattitaitoiset seuralaiset arjen askareissa, ulkoiluissa, sosiaalisiin tapahtumiin viemisessä? Yhdessä voimme vähentää fyysisten ja henkisten kuormitusten määrää.

Jos edellä mainitut tilanteet kuulostavat sinulle tutulta, onneksi tarjolla on apua – tehdään hyvää yhdessä.

 

Suloisia muistoja

Miten minusta hyvinvointipalvelun yrittäjä?

Seurana Oy:n tarina sai alkunsa Sulo-papastani – kiitos siitä siis sinne taivaalla loistavalle tähdelle. Teen nyt sen palvelumuodon, mitä halusin sinulle pappa ostaa muutama vuosi sitten, siinä silloin onnistumatta, kun ei oikeaa tahoa löytynyt. Halusin ostaa papalle säännöllistä, tuttua ja turvallista seuraa päiviä piristämään palvelukotiinsa.
Continue reading “Suloisia muistoja”