Miksi vanhus voi olla yksin, mutta lapsi ei?

Miksi ostamme hoitajan helpommin lapselle kuin vanhukselle? Tähän kysymykseen törmäsin, kun yksi Facebook –sivujemme seuraaja oli jakanut mainoksemme näillä saatesanoilla. Tuo on niin totta, ja monen vanhustyön ammattilaisen kanssa olemme pohtineet samaa: lapsille hankitaan hoivaa, mutta miksi vanhuksille seuran ja palvelun hankkiminen on niin vierasta? Ostamme hoitopalveluja lapsille niin päivisin työajaksi kuin iltaisin vanhempien mahdollisten muiden menojen vuoksi. Totta kai, eihän lapsi voi olla yksin. Ei lapsi voi kokea turvattomuutta tai yksinäisyyttä, pitäähän hänen saada ruokaa, seurustelua ja yhdessä oloa. Tämä kaikki on itsestäänselvyys meille.

Mutta entä vanhus? Muistisairaana hän saattaa olla monessa kohti lapseen verrattavissa. Haavoittuvainen, peloissaan, unohtaa kotona toimimisen perusasiat kuten syömisen, kuuma hellan, ja samalla hän kaipaa juttukumppania. Tai jos ongelmat ovat vain fyysisessä kunnossa ja esimerkiksi liikkuminen on vaikeaa, jää vanhus kotinsa vangiksi, ja vain haaveilee raikkaasta ulkoilmasta ja kukkien näkemisestä.

Jokin meidän ajatusmallissamme on iskostunut siihen, että kyllä vanhus pärjää. Mutta jos mietimme hetken ihan kunnolla – pärjääkö? Kun on kokenut hyvän ja pitkän elämän, nauttinut työelämästä, mahdollisesta perheestä, matkustelusta ja aktiviteeteista, saattaa yksinäisyys kotona tuntua erityisen rankalta. Kun mieli suree ja mieliala heikkenee, ihminen passivoituu lisää ja kautta myös fyysinen toimintakyky kärsii. Negatiivinen kierre on syntynyt.

Mitäpä jos kiitokseksi aikanaan saamastamme hoivasta ja huolenpidosta, ennalta ehkäistäisiin oman rakkaan vanhuksen yksinäisyys? Pyritään käymään niin usein kuin mahdollista, soittamaan ja mikä tärkeintä – kuuntelemaan. Kuunnellaan oikeasti, miten arki sujuu, mitä kuuluu, mitä toiveita vanhuksella on. Monesti he ovat niin iloisia vierailusta, että skarppaavat siksi aikaa ja kahvipöytäkeskusteluissa tunnelma on kepeä. Mutta mitä jos kaivetaankin vähän lisätietoa pinnan alta? Jos oma aika ei riitä, tai välimatka on iso – mitä jos hankitaankin joku ulkopuolinen pitämään seuraa vanhukselle, ja samalla kuullaan itsekin kuulumiset käyntien jälkeen.

Vanhukset ovat ihania, tehdään heille onnellinen vanhuus ja opitaan samalla itse hienoja elämänkokemuksia ja tarinoita. Lue täältä, miten voit ehkäistä omaisesi yksinäisyyttä Seurana Oy:n avulla. Palvelu kotitalousvähennyskelpoinen.

Hyvä ruoka, parempi mieli! Syökö sinun vanhusläheinen yksin valmisruokaa vai seurassa ja monipuolisesti?

Vanhusten ruokailusta puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Tässä minun havaintojani vanhusten ruokailusta, ravinnosta ja ruuan antamasta henkisestäkin ravinnosta niin kotona kuin hoivakodissa. Miten sinun läheisesi tässä suhteessa voi?

Vanhuksen energiantarve pienenee kehon koostumuksen ja päivittäisen liikunnan muuttuessa. Samalla, kun ruokahalu ja annokset pienenevät, ruuan laadun merkitys nousee entistä tärkeämmäksi. Valitettavasti nämä eivät vain usein mene käsi kädessä; samaan aikaan ruokavalio saattaa muuttua yksipuolisemmaksi, kun ruokaa ei enää jaksa laittaa, kaupassa ei kykene käymään, ruokailu saattaa unohtua, einekset tulevat kuvioihin, ei välttämättä osaa muistuttaa itselleen eri vitamiinien ja proteiinien saamisen tärkeydestä.

Ikäihmiselle tärkeintä olisi riittävä energian ja proteiinien saanti, vitamiinien, kivennäisaineiden, kuitujen ja nesteen saamisen lisäksi. Ne pitävät toimintakykyä yllä, ja myös henkistä hyvinvointia. Vihannesten syöminen parantaa tutkimusten mukaan muistia, ja monesti ne jäävät yksipuolisessa ruokavaliossa pois vanhukselta.

Yksin syöminen ei ole kivaa. Moni ikäihminen on syönyt puolison ja perheen kanssa vuosikymmenet. Elämäntilanteen muuttuessa ruokailut muuttuvat yksinäisiksi. Kaikki me haluamme ruokapöydän ympärille perhettä ja ystäviä, joiden kanssa jakaa ruokakokemuksia ja päivän kuulumiset. Haluamme olla merkityksellisiä ja arvokkaita. Suuri osa vanhuksista syö yksin – silloin kun muistaa syödä. Jos ainoana ruokaseurana on mikron piippaus eineksen lämmetessä tai ruoka-automaatin kehotus alkaa syödä, ruokailunautinnosta jää puolet matkan varrelle.

Helpottaisiko sinua, jos tiedät, että vanhuksesi saa säännöllisesti kaupasta tuoreet elintarvikkeet ja joku tekee niistä hänelle kotiruokaa hänen kanssaan? Ja vieläpä syö hänen kanssaan ja jakaa tätä ruokakokemusta? Voimme myös kirjoittaa vanhuksen lempiruuan reseptin ylös ja antaa sinulle, näin siitä jää ruokaperintö sinulle ja lapsillesi.

Jos haluat antaa rakkaallesi mukavia ja terveellisiä ruokakokemuksia, tapaamisemme yhteydessä voimme käydä kaupassa, ostaa vanhuksen lempiruokia (allergiat huomioiden), valmistaa niistä hänen keittiössään ruokaa reseptinsä mukaan, rupatella, nauttia seurasta ja saada täten arkeen merkityksellisyyttä. Voittaisiko tämä einesruuan muovirasiakokemuksen?

Mikäli vanhuksesi asuu hoivakodissa, saamme sinnekin räätälöityä hänen toiveruokiansa. Olemme vieneet mm. eräälle vanhalle herrasmiehelle graavilohileipiä sukulaisten toiveesta – niitä kun hän rakastaa, eikä hoivakodissa niitä saa. Se silmien loiste ja nautinto, kun hän niistä maitolasin kanssa nauttii.

Hyviä ruokahetkiä toivottaen,
Mirka

Omaishoitajana myötä- ja vastoinkäymisissä

Oletko omaishoitaja? Onko läheisesi omaishoitaja?

“Omaishoitaja on henkilö, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti.”

Omaishoitajat tekevät kullanarvoista työtä – pitävät huolta rakkaimmistamme lähes 24/7. Omaishoitaja on usein puoliso, hoitajan rooli jalkautuu lähes puoliautomaattisesti hänelle. Usein puolisot ottavat toki tämän roolin rakkaudesta, halusta toteuttaa papin edessä sanottua ”myötä- ja vastoinkäymisissä”. Osittain rooli lankeaa, koska hoitoresursseja ja –paikkoja ei ole saatavilla helposti, eikä apua osata aina hakea oikeista paikoista. Sairastumisen yhteydessä avun hakemiseen ei myöskään riitä aikaa kaiken muun huolehtimisen ohella.

Jatkuva vastuu, valvotut yöt, rajallinen oma sosiaalinen elämä – siinä puoliso-omaishoitajan arkea. Omalta lähimmäiseltäni kuulin aikanaan vertauksen “Elän kuin lintuhäkissä, kaivaten vapauteen” omasta omaishoitajan roolistaan. Häneltä myös opin, että kaikki ei ole miltä näyttää: vaikkakin takana on pitkä ja onnellinen avioliitto, ei roolin muutos puolisosta omaishoitajaksi ole kivuton. Se on muutos niin hoidettavalle kuin hoitajalle. Tasavertainen parisuhde unohtuu ja tilanne on hämmentävä molemmille. Sosiaalinen piiri pienenee, kun kylään ei jakseta enää kutsua, hävetään sairastumista tai ulkoilu- ja asiointimahdollisuudet muuttuvat rajalliseksi.

Suomalainen vahva pärjäämisen perinne, sisu ja avioliiton merkitys saavat asiat pysymään neljän seinän sisällä, turhasta ei valiteta, eikä väsymystä näytetä. Vaikkakin tilanne voi olla raskas. Eräs geriatrian ammattilainen on sanonut omaishoitajan roolia “kuin hoitaisi 3-vuotiasta, eihän häntäkään voi yksin jättää”. Uutisista olemme valitettavasti saaneet lukea 92-vuotiaasta omaishoitajasta, joka surmasi niin itsensä kuin puolisonsa, hoidettavan. Surullista, mutta valitettavan ymmärrettävää; kuinka 92-vuotiaalla voi olla energiaa hoitaa puolisoa vuorokauden ympäri, kun omatkin voimavarat jo vähissä.

Omaishoitaja miettii, että mistä löytyy luotettava, säännöllinen hoitaja omalle rakkaalle. Omaishoitaja voi olla myös niin väsynyt, ettei osaa hakea apua. Omaishoitajan läheinen miettii puolestaan, että miten saisi omaa arvokasta aikaa hoitajalle akkujen lataukseen. Mistä löytyy se luotettava ja tuttu henkilö, joka pitää tärkeästä ihmisestäni huolta, ja jonka uskallan kutsua kotiini. Omaishoitajalla saattaa aika olla niin rajallista, että vaikka rahaa väliaikaisen seuran palkkaamiseen olisi, ei aika riitä sen etsimiseen. Seuran löytämisen, evaluoinnin ja hankkimisen tulee olla helppoa. Läheiset eivät puolestaan välttämättä tiedä, että omaishoitajaa voi auttaa itsekin tilaamalla apua ja hyödyntää samalla kotitalousvähennys.

Omaishoitajat tekevät mahtavaa työtä. Jotta he saavat ladattua säännöllisesti henkiset ja fyysiset voimavaransa, autetaan me läheiset löytämään paras seura siksi aikaa hoidettavan seuraksi.

Omaishoitajia kunnioittaen,
Mirka

Lahjaksi seuraa ja aikaa?

Viime sunnuntaina ruoka valmistui uunissa – tarkoitti sitä, että keittiöstä pääsi “karkaamaan” 🙂 Päätin, että tämän hetken annan lapselleni, joka on viime aikoina nähnyt äitiään valitettavan paljon tietokoneen ääressä iltaisin. Eli nyt tunti luvassa laatuaikaa Kimblen merkeissä – Sulon toiveen mukaan.

Mietin siinä pelatessani, että mihin käyttäisin säännöllisen extra-ajan, mikäli tällaista voisi saada. Toki omaan hyvinvointiin, mutta ennen kaikkea sukulaisten ja ystävien kanssa olemiseen. Jos vain välimatka olisi lyhyempi kuin kolme tuntia, suuntaisimme takuulla poikani kanssa isomummun luo. Nauttimaan seurasta, vanhojen muisteluista ja maailman parhaasta pullasta. Tähän ei vain tunti riitä. Ja kuinka useasti arjen kiireissä se yksi tuntikin on pahemman kerran hukassa. Ja sitten bonuksena päälle se huono omatunto, kun taaskaan ei ehtinyt tänään soittaa mummulle ja kysyä kuulumisia.

Pitäisi kääntyä oman yrityksen puoleen siis 🙂 Ostaa läheiselle seuraa ja kuulla itse samalla Seuralaiselta, että miten rakas vanhukseni voi. Tämän ostoksen käärisin kauniiseen lahjapakettiin satiinirusetein ja antaisin lahjaksi mummulleni; kaksi kertaa viikossa tuttu ja turvallinen seuralainen tulisi luoksesi, nauttisi seurastasi, rupattelisi, lukisi ja opettelisi sinulta maailman parhaan pullan valmistusta. Tämä olisi paras lahja myös itselleni tietäisin, että sinulla on mukavaa.

Lahjaterveisin,

Mirka

PS. Tutustu Seurana Oy:n palvelupaketteihin www.seurana.fi ja hyödynnä veloitukseton tutustumiskäynti!