Oi muistatkos Emma sen kuutamoillan… 6 vinkkiä muistisairaan kohtaamiseen

Otsikossa laulu, jota pappani lauloi mummulle ja meille lapsenlapsille paljon. Tämä tuttu laulu tulee päivittäin mieleen, kun muistelemme vanhusten kanssa vanhoja asioita ja elämää. Muistelun merkitys on valtavan suuri, kukapa ei haluaisi muistella omaa elämäänsä kiireettä, kuunteleville korville.

Muistisairaus on kavala tauti, ja valitettavasti yhä useampi sen meistä kohtaa itse tai omaisena ja ystävänä. Jälkimmäisissä rooleissa sen kohtaaminen on vaikeaa; oma läheinen muuttuu ja itse ei tiedä, kuinka muutokseen suhtautua. Lisäksi kohtaamisen rinnalla mietityttää, kuinka oma vanhusrakas pärjää kotona, arjessa, askareissaan ja miten asian kanssa tulee edetä.

Eniten muutos vaikuttaa yleensä puolisoon; se henkilö, jonka kanssa on eletty nyt mahdollisesti vuosikymmeniä, tunnettu läpikotaisin ja rakastettu niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, muuttuu käytökseltään, toimintatavoiltaan, olemukseltaan. Tätä ei ole helppoa sulattaa. Omien kokemuksieni mukaan (niin perhe- kuin asiakaspiiristä) usein puoliso on häkeltynyt muistisairauden kanssa. On vaikeaa osata suhtautua muuttuneeseen tilanteeseen, saattaa jopa hetkisen hävettää puolison kommentit ja muistamattomuus. On vaikea heittäytyä vähän kuin lapsen elämään taasen, vuosikymmenien tauon jälkeen: toistoja, asioiden kertausta, varoittelua, yksinkertaisista asioista puhumista, elämän rajoittumista – etenkin nyt kun elämästä piti alkaa nauttia eläkevuosien myötä.

Myös lapsille tilanne on uusi ja haastava. Missä on se tuttu ja turvallinen vanhempi, joka on toiminut niin olkapäänä, suunnan näyttäjänä kuin apuna koko elämän? Miten yhtäkkiä vaihtaa roolia, että lapsi onkin asioista huolehtija, niin kutsuttu vanhempi, joka huolehtii asioista ja varmistaa arjen sujumisen? Lapsen kohdalla tilannetta lisäksi hankaloittaa, että samalla pitäisi elää omaa elämää, tehdä täysillä töitä, viedä lapsia harrastuksiin, muistaa omaa puolisoa ja yrittää harrastaa itsekin. Myös välimatka saattaa olla esteenä säännölliselle näkemiselle.

Tässä muutama oma havainto muistisairaan kohtaamiseen, perustuen omiin havaintoihin ja maalaisjärkeen. Jos sinä elät uutta vaihetta muistisairaan rinnalla, toivottavasti näistä on hyötyä:

  1. Kohtaa muistisairas ihmisenä, ei lapsena. Hänelle ei tarvitse lässyttää, puhua kuin pienelle lapselle. Muistisairaalla on etenkin alkuvaiheessa niin paljon hetkiä, jolloin hän vain kaipaa keskustelua ja hyväksyntää ja normaalista keskustelusta nauttimista. Muista mukava rauhallinen esittäytyminen, mikäli hän ei sinua muista.
  2. Kun muistisairas puhuu ja muistaa jotain väärin, älä korjaa välittömästi. Hän elää omassa hetkessään silloin ja saattaa muistaa asian täysin väärin, mutta mitä sitten. Antaa hänen elää kokemuksessaan ja jatketaan juttua siitä. Ei korjaamista kannata alkaa väkisin tehdä, siitä saa vaan pian vaivautuneen hetken kummallekin taholle. Korjaaminen ja sitä kautta tuleva mahdollinen nolaamisen tunne ei tunnu kivalta kenellekään. Kerrankin voi ajatella itsekin että faktat ei-faktoina 🙂
  3. Heittäydy tarinointiin. Muistisairaan kanssa keskustelu on helposti eläväistä. Paljon puhutaan vanhoista asioista, mistä et itse välttämättä tiedä mitään. Heittäydy, kuuntele, kysele; saat itsekin selville paljon hyviä muistoja ja tuot sillä hetkellä hienon merkityksellisyyden tunteen vanhukselle.
  4. Hyppelehdi mukana asiasta toiseen. Muistisairaan kanssa saatat olla ensin 80-luvulla, siitä sujuvasti hyppäät 40-luvulle ja niin edelleen. Tarinointi on polveilevaa, mutta mitä sitten – siinähän tulee elämästä kerrontaa ja sinä saat olla tällä aikamatkalla mukana!
  5. Huumori – se kantaa! Muistisairas saattaa vaikka ahtaassa hississä hakea sanoja, ja suusta päästä aivan sopimaton sana. Heittäydy huumorilla tilanteeseen ja erilaisiin keskusteluihin, se kannattaa! Ja ympäröivät ihmiset yleensä ymmärtävät täysin. Muutenkin ei kannata hätiköidä muistisairaan kanssa keskustellessa, sanan hakeminen saattaa kestää ja jos hän aistii hätiköinnin, kasvaa epävarmuus puhumiseen.
  6. Kosketa ja katso silmiin; kukapa ei nauttisi halauksesta, olkapäillä olevista lämpimistä ja turvallisista käsistä

Itse kaipaan papan kanssa tarinointia ja kiireetöntä vanhojen muistojen kuuntelua, ne toivat itsellekin niin paljon uutta sekä papan että yleensä 1920-luvulla syntyneiden elämästä. Onneksi työssäni saan nauttia päivittäin näistä elämäntäyteisistä muisteloista.

Täältä löydät vielä lisää vinkkiä muistisairaan kohtaamiseen.

Ehkäpä tänään kuuntelen pitkästä aikaan Oi muistatkos Emma –valssin, tällä kertaa Tapio Rautavaaran laulamana.

 

4 vinkkiä kotitalousvähennyksen hyödyntämiseen

Onneksi meillä on kotitalousvähennys! Sitä kun ei aina vaan muisteta, että mikä se onkaan ja miten sitä hyödynnetään? Tässä 4 vinkkiä sen hyödyntämiseen!

Mutta ensiksi verottajan sanoin, tätä on kotitalousvähennys

Kotitalousvähennystä voit saada kotitaloustyöstä, jota teetät kotona tai vapaa-ajan asunnossa. Tällaista työtä ovat esimerkiksi hoito- ja hoivatyö, siivous, lastenhoito, asunnon remontointi ja tietotekniikkalaitteiden asennus. Kotitalousvähennys on enintään 2 400 euroa vuodessa. Vähennyksen omavastuu on 100 euroa. Kun ostat työn yritykseltä, voit vähentää arvonlisäverollisesta työn osuudesta 50%.

Kotitalousvähennys on suoraan ansiotulon verosta tehtävä verovähennys, jota veronmaksajan pitää hakea itse veroilmoituksen yhteydessä. 

Miten kotitalousvähennystä sitten voi hyödyntää?

  1. Vanhuksille ostettavaa hoivatyötä voi tehdä niin kotona, vapaa-ajan asunnossa kuin palvelutalossa ja hoivakodissa. Ulkoilua, seurustelua, viriketoimintaa, laiteopastusta, kotiapua jne.
  2. Kotitalousvähennyksen hyödyntäminen perheen sisällä. Mikäli maksimivähennys vuodessa (5000 euroa) uhkaa tulla täyteen, voi vanhuksen hoivatunnit jakaa myös sisarusten kesken. Näin lahjasta saa vaikkapa vuoden mittaisen ja varmistettua kotitalousvähennyksen tehokkaan hyödyntämisen. Ajattele, isoisälle kaksi kertaa viikossa keskustelua, ulkoiluseuraa ja hoivaa kotiin vuoden ympäri ja sinulle lahjan antajana hyvä mieli isoisän yksinäisyyden vähenemisestä!
  3. Voinko ostaa palveluita miltä tahansa yritykseltä ja vähentää kotitalousvähennyksen? Tarkista aina ennen kuin teet sopimuksen, että yritys tai yrittäjä kuuluu ennakkoperintärekisteriin. Et voi saada kotitalousvähennystä, jos yritystä tai yrittäjää ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin.
  4. Miten lasken kotitalousvähennyksen? Kotitalousvähennyksen suuruus on 50 % tiettyyn eurorajaan asti ja sen lisäksi maksettavaksi tulee omavastuuosuus.

 

Esimerkki kotitalousvähennyksestä Seurana Oy:n asiakkaalta

Lapsenlapsi ostaa isoisälleen lahjaksi seuraa ja virkistystä palvelutaloon. Hän tietää, että saa vähentää 50% laskusta. Omavastuu on aina 100 euroa. Hän maksaa palvelusta 2000 euroa vuodessa, ja saa kotitalousvähennystä yhteensä 900 euroa.

Laskukaavana siis 2000 * 0,5 = 1000, 1000 – omavastuu 100 e = 900 euroa).

Seurana Oy on lisäksi kuntien sosiaalitoimen hyväksymä yksityinen vanhuspalvelutoimija mm. Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa, Tampereella, Porvoossa, Riihimäellä, Päijät-Hämeessä ja Seinäjoella, ja siten näissä kunnissa palvelumme on arvonlisäverotonta hoivapalvelua vanhuksille. Lisätietoja näistä saat mirka.saarinen@seurana.fi. Tästä luet hyvin, miten saat vanhukselle sekä kotitalousvähennyksen että arvonlisäverottoman palvelun.

Hyviä lisävinkkejä kotitalousvähennyksestä vanhuspalveluissa antaa mm. Kotiliesi-lehdestä.

Lahjaksi aikaa, lahjaksi sydän <3

Otsikon sanat laulaa Suvi Teräsniska kauniissa laulussaan. Osuu meidän palveluun paremmin kuin hyvin.

Kenelle on tuttua miettiä äitienpäivän, isänpäivän, syntymäpäivien ja joulun yhteydessä, että mitä ostetaan tällä kertaa lahjaksi äidille, isälle, isovanhemmalle? Astioita ei tarvita, huivejakin löytyy, liinavaatteita liikaa jo muutenkin. Olisiko nyt hyvä hetki vaihtaa esinelahjat palveluun? Mitä se äiti onkaan toivonut; ulkoilukaveria, keskusteluseuraa, asiointiapua teatteri- ja oopperakäyntiin? Sanoikos se isoisä viimeksi hoivakodissa, että voi kun joku tulisi pelaamaan shakkia sisäpihalle kanssani?

Unohdetaanko esinelahjat ja ostetaan lahjaksi seuraa ja virkistystä? Ja onneksi meillä on kotitalousvähennys! Sitä kun ei aina vaan muisteta, että mikäs se onkaan ja miten sitä hyödynnetään? Tässä 3 käytännön vinkkiä sen hyödyntämisestä!

Jos kotitalousvähennys on vieras asia, lue lisää täältä kotitalousvähennyksen hyödyntämisestä.

  1. Edunvalvoja tilaa seuraa vanhukselle hoivakotiin

Kerttu (asiakkaiden nimet muutettu) asuu hoivakodissa omassa huoneessaan. Kerttu on kertonut olevansa siellä yksinäinen, koska kunto sairauksien vuoksi ei salli yksin osallistumista aktiviteetteihin, henkilökunta ei ehdi niihin viedä, ja päivät ovat hiljaisia hyväkuntoisten juttukaverien puuttuessa. Uloskin tekee mieli. Kertun edunvalvoja otti meihin yhteyttä ja tilasi säännöllisen Seuralaisen Kertun iloksi kahdesti viikossa. Ulkoilemme, muistelemme vanhoja asioita, juttelemme kaikesta maan ja taivaan väliltä, osallistumme hoivakodin aktiviteetteihin, kahvittelemme, luemme. Kerttu on piristynyt ja odottaa käyntejä. Edunvalvoja on iloinen Kertun mielialan kohenemisesta ja merkityksellisyyden tunteesta, ja hän huolehti kotitalousvähennyksen huomioimisen Kertun verotuksessa. Ihana Kerttu!

  1. Lapsenlapsi tilaa seuraa vanhukselle kotiinsa

Ruuhkavuosia viettävä perheellinen lapsenlapsi koki, ettei ehdi nähdä isoisäänsä tarpeeksi ja poti huonoa mieltä isoisän yksinäisyydestä. Isoisä asuu omassa asunnossaan, viettää päivänsä yksin sisällä ja passivoituu sekä toimintakyky samalla heikkenee. Lapsenlapsi ostaa lahjaksi isoisälleen palvelumme, ja saa samalla itselleen aikaa ja hyvän mielen. Eniten hän kuitenkin pitää siitä, että Seurana laittaa joka tapaamisen jälkeen hänelle sähköpostitse yhteenvedon tapaamisesta sekä isoisän kuulumisista ja havainnoista isoisän kunnossa tai vaikkapa jonkun asian tai esineen puutteesta kotona.

Mikäli maksimivähennys vuodessa uhkaa tulla täyteen, on lapsenlapsi sopinut sisarensa kanssa, että tämä maksaa sitten jäljelle jäävän osan ja hyödyntää kotitalousvähennyksen. Isoisän kanssa tapaamisissa parasta on vanhojen muistelu. Upeita tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä! Ulkoilu puolestaan on tuonut virkistyksen – nyt kaksi kertaa viikossa mennään ulos nauttimaan raikkaasta ilmasta ja tapaamaan tuttuja lähikahvilaan. Mahtavia hymyjä ja hetkiä!

  1. Vanhus tilaa palvelun itselleen

Leilan kävely on hieman haasteellista nivelvaivojen vuoksi, ja muistikin meinaa tehdä tepposia silloin tällöin. Leila ei halua pyytää lapseltaan enempää apua, kun tällä hetkellä kokee jo lapsensa tekevän niin paljon hyväkseen. Koska kotona tulee oltua paljon, Leila ottaa yhteyttä ja kertoo haluavansa säännöllisen seurustelu- ja ulkoilukaverin, sekä kauppa-asioille tukea kassien kantamiseen. Myös kirjastossa käynti olisi mukavaa, jotta saisi uutta luettavaa. Olemme nyt kuukauden tavanneet ja Leila on antanut loistavaa palautetta niin laadusta kuin oman mielialan noususta mukavien tapaamisten myötä. Leilan avuksi soitimme yhdessä verottajalle ja kävimme läpi kotitalousvähennyksen huomioimisen. Tästä Leila tykkäsi, olisi kuulemma muuten jäänyt hoitamatta. On muuten upea rouva tämä Leila!

Mikäli näistä esimerkeistä heräsi kysymyksiä, otahan yhteyttä ja etsitään teidän perheelle hyvä palvelumalli!

Arvonlisäverotonta, hyväksyttyä hoivapalvelua

Ja muistithan, että Seurana Oy on lisäksi kuntien sosiaalitoimen hyväksymä yksityinen vanhuspalvelutoimija mm. Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa, Porvoossa, Riihimäellä, Päijät-Hämeessä ja Seinäjoella, ja siten näissä kunnissa palvelumme on arvonlisäverotonta hoivapalvelua vanhuksille. Lisätietoja näistä saat osoitteesta mirka.saarinen@seurana.fi. Tästä luet hyvin, miten saat vanhukselle sekä kotitalousvähennyksen että arvonlisäverottoman palvelun

Hyviä lisävinkkejä kotitalousvähennyksestä vanhuspalveluissa antaa mm. Kotiliedestä.

Lahjavinkkinä siis ajan ja hyvän mielen ostaminen sekä rakkaalle vanhukselle. Samalla saat aikaa myös itsellesi.

 

Vanhuksen kohtaaminen on taitolaji. Haastetaan hyvä kiertämään!

Vanhuksen kohtaaminen on taitolaji ja vaatii tunneälyä sekä lämmintä sydäntä

Vanhus makaa sängyssään kyljellään, puoliksi unessa ja hoitaja tulee nostamaan hänet pyörätuoliinsa, jotta vanhus pääsee lounaalle. Hoitaja astuu ripein askelin vanhuksen luokse, ottaa kiinni vanhuksesta ja nostaa istumaan. Ei katso vanhusta silmiin, ei tervehdi eikä kohtaa asiakasta. Muistisairas vanhus säikähtää kosketusta takaa päin ja hätääntyy, että kuka tuli ja minne häntä viedään. Olen nähnyt tällaisen hoivatoimenpiteen hoivakodissa ollessani oman asiakkaani luona virkistyskäynnillä. Ehkä sinäkin olet nähnyt vastaavaa. Vanhuksen säikähtynyt katse, hätääntyminen jää mieleen ja pohdituttaa. Mikä tilanteessa tuntui ikävältä? Hoitaja teki teknisen työnsä ripeästi ja tehokkaasti, ja sen mitä pitikin, eli vei vanhuksen syömään. Vanhus saa sen, mitä tarvitsee eli nosto pyörätuoliin ja ruokailuun vieminen. Teknisesti kaikki siis ok, mutta entä se lämpö, tilannetaju, asiakkaan kohtaaminen? Mikä olisi ollut kokemus vanhukselle, hoitajalle ja minulle sivusta katsojana, jos olisikin tapahtunut aito kohtaaminen?

Tunneälyllä sen olisi suonut menevän näin: Hoitaja tulee vanhuksen huoneeseen, tervehtii lämpimästi, varmistaa rauhassa, että onko asiakas hereillä vai nukkuuko. Herättelee rauhallisesti, jos nukkuu. Katsoo silmiin, juttelee ja valmistaa tilanteeseen kertomalla, että nyt sinua Rauha (nimi keksitty) viedään syömään, on ruoka-aika, ja siellä jo tuttavasi pöydässä odotteleekin sinua. Oletkos valmiina, jos nostan sinut istumaan ja siitä seisot ja istahdat pyörätuoliisi, niin vien sinut pöydän ääreen. Haluatko käydä vessassa ennen ruokailua ja voitaisiin kädetkin pestä. Oletkos katsonut ruokalistasta, mitä tänään on tarjolla? Vuorovaikutus ja kiireetön kohtaaminen saisivat vanhukselle merkityksellisyyden tunteen aikaan. Aina puhutaan resursseista ja kiireestä ja ettei ole aikaa vanhuksen kohtaamiseen. Tämä jutustelu ei vie juurikaan lisäaikaa, sehän on vain hiljaisuuden korvike.

Onneksi näen päivittäin myös täysin vastakohtaisia, sydämellä hoidettuja hoivatilanteita asiakkaiden luona hoivakodeissa vieraillessani. Yhdessä hoivakodissa esimerkiksi todella ystävällinen mieshoitaja tuo vanhuksen harteille itse oma-aloitteisesti ja pyytämättä vanhuksen kauniin hartiahuivin, laittaen sen nätisti hartioille, taputellen ja sanoen ”Tässä sinulle hartiahuivi, jos tuntuu viileältä siinä kahvitellessa.” Voi kuinka kaunista. Samaisessa paikassa asiakkaani puetaan päivittäin todella nätisti sävy sävyisiin vaatteisiin, vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa, kiireettömästi vaatteista sopien. Tuloksena aina kaunis ja nätti kokonaisuus ja vanhuksella hyvä mieli. Tai kuinka eräässä hoivakodissa johtajansa aina juttelee nätisti kaikkien kanssa ohimennessään, koskettaa, katsoo silmiin ja tilanteen lämmön ja kohtaamisen aistii metrien päähän. Näitä hyviä, kauniita hetkiä näen paljon.

Vanhuksen kohtaaminen asiakkaana on taitolaji. Se on sydämellinen kombinaatio tunneälyä, asiakkaan asemaan asettautumista, vuorovaikutusta, intohimoa työhön, palveluasennetta, halua tehdä hyvää. On valitettavaa, että jotkut meistä ovat kohdanneet vanhusten parissa vain sitä teknistä hoitoa, mikä Suomessa tunnetusti on hyvää, mutta jäänyt vaille sitä henkilökohtaista ja lämminhenkistä hoivaa. Asiakastyössä on toki paljon hyvällä tunneälyllä ja sydämellisyydellä vanhuksia hoitavia henkilöitä – kiitos heille, mutta monelle se on myös vain työ, joka tehdään koulussa saadun teknisen ohjeen merkeissä. Ei siinä välttämättä tarkoiteta pahaa, ei vain tiedetä muuta.

Haastankin kaikki meidät vanhustyötä tekevät kokeilemaan yhden päivän töitä siten, että ennen asiakkaan kohtaamista heittäydytään hänen asemaansa, mietitään, miten itse haluttaisiin kohtaaminen vastaavassa tilanteessa ja kerrottaisiin ennakoiden kohtaamisen etenemisestä. Jos ja kun se toimii ja asiakkaan silmistä näkee hyvän mielen, jatketaan toinenkin päivä, kolmaskin jne – ja huomaamatta kaikki päivät. Laitetaan hyvä kiertämään ja otetaan oppia niiltä hoivaajilta, jotka kohtaavat vanhuksen aidosti, sydämellä ja tunneälyllä, ystävällisesti. Haastan myös kaikki vanhustyön esimiehet hyvään johtamiseen, vuorovaikutustaitojen opastamiseen sekä hyvästä kohtaamisesta kiittämiseen ja palkitsemiseen.

Vanhusten huonosta hoidosta puhutaan valitettavan paljon Suomessa. Väittäisin, että nämä puheet ja kirjoitukset vähenisivät paljon, jos henkilökunnan vuorovaikutus- ja kohtaamistaidot ovat kunnossa. Toki toivon, että hyvistä kohtaamisista myös kerrotaan ääneen, annetaan palautetta ja kiitetään, niin henkilölle itselleen kuin julkisesti. Keskustelu, kuuntelu, hymy, silmiin katsominen, asiakkaan asemaan asettautuminen eivät ole resurssikysymys, eivätkä vie keneltäkään lisäaikaa. Kun hoivatyötä tekevä pystyy luopumaan kiireen tunnusta ja pysähtyy vanhuksen äärelle ja eläytyy tämän tilanteeseen, kohtaaminen on antoisa takuulla kummallekin osapuolelle. Tunnelma on tärkeämpää kuin teknisyys.

Sydämellisiä asiakaskohtaamisia toivotellen ja kaikille asiakaspalvelutyötä tekeville terveisiä lähetellen,

Mirka