Positiivisuuden kehä

Tässä minun ja Seuralaistemme työssä palkitsevinta on ehdottomasti hyvän mielen tuottaminen niin vanhusasiakkaalle kuin hänen perheenjäsenilleen.

Se tunne on niin hieno, kun huomaa että on tehnyt vanhukselle juuri niin merkityksellisen kohtaamisen kuin toivoisi omalle vanhemmalleen. Että vanhus on tyytyväinen tapaamisesta, jossa on saanut tehdä juuri hänelle tärkeitä asioita, kiireettä.

Ja sitten kun se vanhukselle merkityksellisyyden, ilon ja virkistyksen tuominen on myös juuri sitä, miksi perheen tytär tai poika on palvelun tilannut: tuomaan hyvinvointia ja seuraa pitkien arkipäivien iloksi. Myös tilaaja on iloinen ja saanut sen mitä on halunnut rakkaalleen antaa.

Positiivisuuden kehä on siinä – kaikkien nautittavana.

Kesän helteillä yksi kauneimmista pyynnöistä tuli tyttäreltä, joka halusi saada isän mökille, nauttimaan kesästä ja auringosta ja itse aikanaan hankkimastaan mökistä maisemineen, läheisten kanssa. Tytär perheineen oli jo mökillä ja pitkän välimatkan vuoksi hän keksi pyytää meiltä saattoavun isälleen, sisältäen kiireettä tavaroiden pakkaamisen, kuljetuksen bussiasemalle sekä eväiden ostamisen matkaan. Tytär on sitten vastassa pysäkillä. Mikä ihana idea! Ja varsinkin kun tytär niin kauniisti sanoi että ”haluaa isänsä pääsevän nauttimaan omasta mökistään.”

Niinpä pakkasimme tyttären tekemän hyvän listan mukaan tavarat, rupatellen ja matkaa fiilistellen. Tämä muistisairas isä oli ihanan innokkaana valmiina matkaan! Ajelimme kiireettä bussiasemalle, kävimme kaupassa valitsemassa hyvät eväät ja juomaa. Lähtölaituri löytyi hyvin ja vierustoveri bussissakin vaikutti mukavalta. Ojensin bussikuskille lapun yhteystietoineen, jos tulee joku tarve soittaa ja kerroin, että vanhus ei osaa itse jäädä oikealla pysäkillä pois. Kuski lupasi varmistaa asian. Vierustoveri lupasi muistuttaa eväistä ja juomisesta.

Kun lähdin itse bussista ja halasin vanhusta ja toivottelin hyvää matkaa, oli tunne siitä, että oli oikeasti tehnyt merkityksellistä työtä. Tunsin iloa kaikkien osapuolten puolesta. Heilutin ikkunan läpi vanhukselle, lähetin kuvan bussissa istuvasta iloisesta isästä tyttärelle ja kerroin, mitä olimme tehneet.

Muutaman tunnin päästä sain ihanan kuittauksen, että isä onnellisesti ja hyväntuulisena perillä ja iloinen mökkiviikko voi alkaa.

Tämä työ palkitsee päivästä toiseen – jokaisen asiakkaan kanssa. Onneksi meillä on aikaa.

Iloisena,
Mirka

Terveiset Seuralaiselta

“Hei! Minä olen Leena, aktiivinen eläkeläinen, joka nauttii niin lastenlasten seurasta, Lapin ruskamatkoista, hyvän ruuan ja hyvien leivonnaisten valmistamisesta sekä varamummuna toimimisesta. Olen työskennellyt Seuralaisena lokakuusta alkaen. Koska aikaa on ja olen hyväkuntoinen, halusin tehdä hyvää työtä vanhusten piristämiseksi. Kerron sinulle nyt vähän esimerkkipäivästäni tämän kiireettömän, mukavan kohtaamistyön merkeissä.

Maanantaini

Maanantaisin tapaan ihanan, omassa kodissaan asuvan vanhusrouvan. Suuntaan hänen luokseen klo 12.30 ja vietämme kaksi seurustelurikasta tuntia yhdessä. Odotan näitä tapaamisia aina innolla. Haluan antaa vanhukselle kaikkeni, joten olenkin sanonut, että haluan antaa merkityksellisen tapaamisen vain yhdelle asiakkaalle per päivä.

Aamupäivän valmistaudun tapaamiseen. Mietin tätä rouvaa jo etukäteen, viime kerran tekemisiämme ja juttelujamme. Virittäydyn siis rauhassa tunnelmaan.

Saapuessani hänen luokseen on eteisessä vastassa mitä lämpimin hymy, kun tämä mukava rouva avaa oven ja tunnistaa heti saapujan. Vaihdamme innolla kuulumiset ja kävelemme peremmälle. Tarkistan aina, että onhan hän muistanut syödä lounaansa. Tällä kertaa hän ei ollut vielä syönyt, ja niinpä ensitöiksemme laitoimmekin yhdessä ruuan lämpiämään ja hän sai syödä rauhassa, seurustelusta ja juttuseurasta nauttien. Ruokailun jälkeen hän ehdotti kävelyä ulkona, kun kerta oli kaunis pilvipoutainen sää. Suuntasimme läheiselle pikkupolulle kävellylle, ihailemaan luontoa iloisen puheensorinan merkeissä. Tämä rouva muistaa kaikki mahdolliset laulunsanat ja paljon eri runoja ja joka tilanteessa tuleekin hyvä laulu tai runo. Nautin näistä antoisista hetkistä. Yhden laulun aikana otimme tanssinaskelia ja nauroimme kuin pikkutytöt tälle hauskalle liikkumiselle.

Ulkoilun jälkeen ehdimme tehdä vielä sanaristikoita. Se on hauskaa puuhaa innokkaan harrastajan kanssa! Ja hyvää muistiharjoitetta myös samalla. Samalla tulee sanojen merkeissä mieleen muistoja nuoruudesta ja juttua piisaa.

Kaksi tuntia menee aina nopeasti ja suupielet hymyssä. Lähtiessäni suunnittelemme jo seuraavaa näkemistä ja rouva saattelee minut eteiseen. Viimeiseksi halaamme lämpimästi ovensuussa ja molemmille jää lämmin tunne päivän tapaamisesta. Kävellessäni bussille minulla on hyvä mieli, kun tiedän tämän ihanan rouvan saaneen kiireettömän mukavan kohtaamisen arjen iloksi.

Kotona laittelen kuulumiset tapaamisestamme hänen mukavalle tyttärelleen, ja sitten istahdankin itse kahvikupposen ääreen ja muistelen vielä mukavaa hetkeämme. Tässä työssä parasta on hyvän mielen saaminen.”